Kylläpä Femma oli pätevänä viime torstaina Tupoksella! Mehän ollaan nyt kotona tehty vain ihan pieniä juttuja ja niitäkin aika laiskasti. Palkkaa se on saanut paljon verrattuna siihen mitä sen on tarvinnut tehdä tai osata. Näppärä veto, vaikkakin vahinko :-D

Menomeininkiä oli mukavasti, juoksukontaktit olivat loistavia vaikka sitä vedätti tai sivusuunnassa oli etäisyyttä, irtosi putkiin, teki pieniä vauhdikkaita kaarroksia, hyppäsi hyvin ja irtosi JOPA meidän ykkösinhokkieste pituushypylle. Kauneusrikkona oli yksi lentokeinu ja sitten tietenkin minun omat mokat (jota tuo lentokeinukin kyllä oli), mutta Femman arvosana treeneissä oli 10+.

Konna, tuo koiramaailman älykkö, on nyt ihan sekaisin alastulokontaktien kanssa. Se pelaa niissä muistipeliä ja miettii aina tarkoin minkä kortin kääntää. Se nyt sitten kestää melko kauan ja tätä asiaa pitää nyt pohtia toden teolla. Puomin kakskakkosistahan on luovuttu aikaa sitten ja siirrytty siihen, että jos käsky käy niin pysähdytään, muuten juostaan alas saakka. Se toimi muka hyvin ja puomisuoritus nopeutui huimasti. Tai näin me luultiin... kesän tauon jälkeen homma on atomeina. Idioottivarma A:n alastulokin on nyt epävarma. Treeeeeeniä tiedossa. Pitää varmaan ottaa Minnalta yksityistunti näiden asioiden jankkausta, ettei tarvitse treenejä terrorisoida tällä spesiaaliongelmalla. Muilta osin treenit meni hienosti. Konna oli kuulolla mutta silti innokas ja minäkin ehkä pitkästä mukana siinä kartturointihommassa. Parit surkean nöyryyttävät jankkaukset me jouduttiin tekemään, mutta silti olotila oli sellainen positiivinen. Ainiin, Konna hyppäsi yhden hypyn sen verran surkeasti, että Minna kysyi onko se jo jälkeläisensä siittänyt... AUTS!

Ja yhden erityisen ansion mainitsen ihan itsestäni. Mä osasin tehdä  hienoja twistejä, eikä mua edes oksettanut tai ahdistanut ;-)


Tämä on Katti (kuva Jenni-ekaluokkalainen)