Tiistaiaamuna ohjelmassa oli "Leinikin" luustokuvaukset ja silmätarkit. Meillä oli suuret suunnitelmat kuvauttaa Piika niin, että kuvat lausuttaisiin Jenkeissä OFA:n alaisuudessa, sillä Piika oli tarkoitus rekisteröidä FIN-rekisteriin vasta pentuje yhteydessä. Se kuulemma käy näin kaikkein nopeimmin. Noh... aina ei mene niin kuin suunnitellaan, joskus ei sinnepäinkään. Joskus kaikki sujuu jouhevasti, toisinaan hommasta tulee sirkus. Tiistaina oli meidän vuoro leikkiä eipäs-juupas-säikähdetäänpäs-leikkiä.

Ensimmäinen episodi: enkkusiru ei toiminutkaan meidän lukulaitteissa. Toimenpide: uus niskaan. Mitenkähän nuo sirut käyttäytyy jos käytössä onkin mikrosirunlukija joka lukee molemmat sirut?

Toinen episodi: Ennen laajennustippoja suoritetussa PPM-tsekkauksessa minua valmisteltiin ajatukseen, että näistä silmistä saattaisi löytyä kaihi. Joku suttu oli näkynyt ja impulsiivinen minä otti ja ehti ajatella jos minkäkinlaista ajatusta sillä aikaa kun laajennustipat alkoivat vaikuttaa. Peruin jo luustokuvauksetkin siltä päivältä, kun mikä kiire niillä olisi kun ei kaihista Piikaa astutettaisi.  Laajennustipat tekivät tehtävänsä ja Kaisa aloitti tarkkaakin tarkemman tarkistuksensa. Eipä siellä kaihia ollutkaan, vaan sikiöaikainen verisuonijäänne (PHTVL aste1), jolla ei ole merkitystä näkökykyyn eikä se ole jalostuskäytön este lainkaan. Noni, eiku kuvataan sittenkin!

Kolmas episodi: Kuvaajaksi vaihtui Minna ja siinä Leinikin nuupahdellessa ehdittiin ruotia corgien luustoasioita tovi jos toinenkin. Lonkkien osalta oltiin yltiörealistisia, kun harvemmimpa näillä on niitä täydellisiä nähty. Rotuvika, valuvika, mikälie - harvassa on kuitenkin ne yybernivelet ja vielä harvemmassa ne ennustajat, jotka voivat tällä kuvausaktiivisuudella tehdä jalostusvalintoja niin, että tilanne nopealla aikataululla merkittävästi paranee. Pitkän tähtäimen tilannetta helpottaaksemme (=lisää tietoa) laulatimme Akuutin vielä melko uudenkarheaa digiröntgeniä ja kun lonkkakuvat piirtyivät ruudulle, tuli mieleen vain yksi sana: "OHO!". Kun kyynärnivelet ja selkäkin vaikuttivat siisteiltä, oli pakko todeta, että ehkä se aamun säikähdys oli ihan ansaittua kun lopputulos oli näin iloista kuultavaa. Prima rekku - sisältäkin.

Neljäs episodi: Kuinkas nämä nyt sitten saa virallisiksi? Kilvroch Tamina -nimisen punavalkean cardigan welsh corgin export pedigree on vielä Englannissa. Sillä on nyt suomalainenkin mikrosiru, 5 sukupolven sukutaulukopio KC:n rekisterinumerolla ja passi. Kennelliitosta saisi lausunnon jos se rekisteröitäisiin samalla FIN-rekkariin. Millä rekisteröit? Rohkeasti kuvat kuitenkin sinne lähetettiin saatekirjeellä, että rekisteröinnissä tarvittava Export Pedigree toimitetaan jälkikäteen. Lausunnot tulevat kai joskus, virallisia kirjaimia ja numeroita on turha odotella viikon kahden sisään. Pääasia kuitenkin on, että tieto asiasta on olemassa ja se että sen mahdollisesti saa virallisiin kirjoihin ja kansiin.

Viides episodi: Ohos, tämähän pitää rokottaakin. Rabies oli voimassa tammikuulle, leptospiroosi & kennelyskä samoin mutta penikkatautirokotusta ei tunnuta Englannissa harrastettavan. Nyt on tuokin ajan tasalla "hyvissä ajoin" ennen astutusta.

Kuudes episodi: maksaminen... siitä ei sen enempää. Ei ole ilmaista ei.


Nätti se on sisältäkin