Reilu viikko sitten ajeltiin Miukun kanssa Seinäjoelle koiranäyttelyihin. Alkuperäinen tarkoitus oli retkeillä vanissa yöpyen, mutta sairaalareissu muutti vähän näitä elämän tärkeitä näkökulmia ja lopulta löysimme itsemme viettämästä hotelliviikonloppua Stuetista. Olipa mukavata! Kiitoskiitos!


Näkymä hotellihuoneesta hiveli silmiä ;)

Lauantaina ensimmäisenä oli kehässä valkkari Armi ja minulla oli kunnia toimia sen kanssapainijana. Me kai taisteltiin aika hienosti kun voitettiin kaikki muut valkkarit ja käteltiin romanialaiselta keltaisia nauhojakin jakaneelta tuomarilta se punakeltainen ruusuke. Meillä oli pikkusen siinä Armin kanssa kehää odotellessa ja sen kuluessa hieman erimielisyyttä siitä esiinnytäänkö me tänään vai ei, joten mä en tiedä olinko innostuksesta vai tuskasta luutumärkänä hiestä kun tajusin, että isoon kehään tässä oli vielä suunnattava.

Seuraavana oli "Tupon" vuoro. Luva oli elämänsä kolmannessa inttinäyttelyssään ja sai kolmannen sertinsä junnuluokasta. Se voitti myös nartut ja siinä ei kuulemma tuomarin mukaan ollut mitään muuta vikaa kuin se, ettei sen turkki ollut vielä ryhmäkehäkunnossa. ROP-ruusukkeen pokkasikin Luvan veteraaniluokassa kisaava isoveljenpuolikas Casper. Luva käyttäytyi kehässä loistavasti ja se esiintyi vetävästi. Sitä on kyllä ilo esittää kun koko koira huokuu sellaista asennetta, että katsokaas kun minä liikun!

Cardikehään en mennyt lainkaan, vaan seurasin kehää Fyran kanssa. Unto oli PU4 ja Siime PN4 ja ROP-vet. Vetävästi liikkuivat nämäkin rekut, ei tarvinnu hävetä lainkaan. Kehän laidalta katsottuna mulla oli aivan selvä suosikki päivän ROP-koiraksi (ehei, ei ollut edes oma kasvatti, ei sinnepäinkään), mutta tuomari oli hieman eri mieltä. Juu, aina ei voi voittaa, mutta tällä kertaa ois kyllä ollu paikallaan antaa se punakeltanen sille tummalle nätille nartulle, nih!

Fyran hommaa oli lauantaina vain chillailla näyttelypaikalla. Kyllä se keräsikin rapsuttajia ympärilleen ja sillä oli varmaan yksi elämänsä mukavimmista päivistä kun ympärillä oli nääääääääin paljon ihmisiä. Fyra teki kyllä rodulle melko hyvää PR-työtä!

Armin ryhmäkehä oli ja meni ja siitä ei jäänyt isommin mainittavaa jälkipolville. Mä olin hikinen, Armi oli hikinen ja Miukukin oli tukehtua yskäänsä kehän laidalla. Onneksi päästiin näppärästi hotellille lepäämään. Ennen varsinaista koomaa reippailtiin kuitenkin koirien kanssa, haettiin pizzat ja istahdettiinpa me tovi aulabaarissakin. Iltalenkin jälkeen kaaduttiin petiin ja pysyttiin peiton alla tiiviisti aamuun saakka.

Aamusella ei ollut mikään kiire näyttelypaikalle. Rottikset alkoivat vasta klo 11, mutta oltiin kuitenkin kaikista hidasteluyrityksistä huolimatta näyttelypaikalla jo vajaa kympiltä. Fyra jatkoi eilistä "heitääonsairaansiistiä" -meininkiään ja me Miukun kanssa mietittiin, että mitenkäköhän tuon onnesta kiemurtelevan elikon saa edes katu-uskottavasti esitettyä rotikoiden seassa. Edellispäivänä ostetut vinkulelut kuitenkin auttoivat vihasti ja niin siinä vain kävi, että Miuku sai Fyran esiintymään enemmän kuin loistavasti. Se näytti aivan siltä niin kuin hommaa olisi harjoiteltukin :D Tuomari pahoitteli, että vaikka Fyra on mahdottoman kaunisrakenteinen koira, ei hän voi antaa muuta kuin sinisen nauhan (H) kun F on niin kovin kevyt rotuisekseen. Onpa harmi... JIPPPPIIIII! Kun sinisen nauhan saanti varmistui, minulta pääsi riemunhuuto kehän laidalta ja kaverit taputti. Kehäsihteeri teki tästä sen johtopäätöksen, että tässä kruunattiin käyttövaliota. No ei nyt sentään, vielä ainakaan... :D

Rottiskehän jälkeen kierreltiin Miukun kanssa etsimässä jotain shoppailtavaa, mutta mitään ei löytynyt. Todettiin, että meidän koirilla on jo kaikkea tarpeellista. Fyrallekaan ei tarvinnut ostaa näyttelyketjua kun selvittiin tästä H-jahdista kertarysäyksellä ja Armin lainavehkeillä. Lopulta löysimme itsemme chihukehän laidalta. Fyrasta nuo kirpun kokoiset egoistit olivat oikein hauskaa seurattavaa.


On meitä koiria moneksi...

Kotimatkalle päästiin lähtemään ryhmäkehien aikaan. Nälkä siirrettiin reissun alussa Seinäjoen ABC:llä ja toinen pysäys oli Kokkolassa. Kotosalla oltiin joskus yhdeksän maissa.

Reissun jälkeen ei voinut valittaa p*sk*sta reissusta, ehei. Se oli täydellinen, perfect ja kaikkea sellaista. Tärkein tavoite oli se Fyran sininen nauha, mutta emme laittaneet vastaan noita muitakaan lisukkeita.