Viime torstaina ajelin pitkästä aikaa Tupokselle Felmman ja Konnan kanssa. Alkuverryttelyyn napattiin vielä Pian autosta Viski kun Pia oli treenimässä Velton kanssa aikaisemmassa ryhmässä. Pojat käyttäytyivät moitteettomasti, juuri niin kuin tokovalioiden kuuluukin. Tai no, onhan niitä tokovalioita, joiden kanssa arki on h-elvettiä, mutta nämä nyt sattuvat olemaan myös arkielämän valioita :D

Treeneissä väännettiin twistiä, takaaleikkauksia, itsenäisiä puominkontakteja, avokulman pujoja, takaakiertoja, putkiin lähettelemisiä, loppusuorille irtoamisia jne. Konna irtoili ja Femmakin pienen alkukankeuden jälkeen sai jutun juonesta kiinni. Konnan kanssa meillä oli myös pieni välikohtaus, jonka käytiin keskustelu aiheesta kumman homma on huomauttaa huonosta ohjauksesta, Konnan vai Minnan. Mun näkemys asiasta vei voiton ja Konna pitäköön seuraavan ohjausmokani aikana mölyt mahassa. Semmosta se on koiraparan elämä. Ei saa ees suutaan soittaa.

Kotona olen treeninyt pujokulmia, takaakiertoja, putkien löytämisiä ja rengasta. Semmoista pientä säätämistä vain. Mulla on kotona joku back to basics -kausi jäänyt vähän niinku päällensä. Nyt kun ei aio enää tämän vuoden puolella kisata, voi ehkä keskittyäkin tämmöseen piiperrykseen - kai, en tiedä onko tää viisasta. Viisaammat auttakoon.

Nyt mulla onnistuu treenaaminen myös illalla kun Tapsa laittoi valot tuonne kentälle. Yllättävän hyvät tuli, vaikka epäilin valojen korkeuden riittävyyttä ens alkuun. Uskallan väittää, että meidän kenttä kääntää pimeällä katseita kun se on juhlavalaistuksessa.