Viikonloppu vierähti Espoossa Suomen Kennelliiton valtuuston kokouksessa (su) ja valtuustoseminaarissa (la). Finnairin lakkoilevat lentäjät aiheuttivat ensin pientä tutinaa siitä, että  tulisi V(erraten) R(askas) -reissu ja junassa tulisi yövyttyä mennen ja tullen. Onneksi keskiviikkona SKL:n toimistolta soiteltiin ilouutisia; Erkillä (P-P kennelpiirin edustaja) ja minulla olisi lentoliput sähköpostissa odottamassa. Ja sehän vaan passasi!

Valtuustoseminaarissa käsittelyssä olivat Kennelliiton ajankohtaisten asioiden lisäksi koiratanssisäännöt, uuden terveystutkimusrahaston perustaminen ja uusien yhteispohjoismaisten näyttelysääntöjen esittely.

Markku Mähönen (vt. toiminnanjohtaja) esitteli Kennelliiton toimiston uuden organisaation ja jo tässä kohdassa esitetyt kysymykset sivusivat päivän viimeisenä aiheena ollutta kyselytuntia. Tämä tiedettiin jo ennakolta, että Kennelliiton toimistossa toteutetut YT-neuvottelut tulevat olevaan voimakkaasti esillä viikonlopun ajan eikä välttämättä Kennelliiton hallituksen kannalta positiivisen ilmapiirin vallitessa. Organisaatiokaaviosta kävi ilmi, että Kennelliiton toimiston pääluku on nyt 1+34 ja varsinainen "naputustyö" on nyt ulkoistettu Kennelliiton tytäryhtiölle Showmedialle, joka myös nimeä Showlink käyttää. Kennelliiton toimistolle on kuitenkin edelleen jäänyt naputustyön valvonta, mutta ainakin minulle jäi pikkuisen epäselväksi se, kuinka noin laajasta naputustyöstä voidaan vastata niin, että se varmasti menee oikein. No - muutos on vielä tuore, joten eiköhän sekin asetu uomiinsa ajallaan. Myös tytäryhtiöt saivat esitellä toimintansa. Kirsi Nummela esitteli Showmedian ja Tapio Eerola Koiramme-lehden kuulumiset ja suunnitelmat.


Toimiston uusi organisaatio

Suomen Kennelliitto ja Helsingin Yliopisto ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja perustaneet koirien terveystutkimusrahaston. Se julkaistaan Messukeskuksessa 12.12. klo 15 hallissa 1 ja rahasto tulee olemaan esillä myös omalla ständillä. Rahasto kuulosti hienolta, mutta tokihan sen käynnistyminen vaatii paitsi rahaa ja aikaa myös hyviä ja koirakantaa laajasti hyödyttäviä tutkimusideoita. Rahaston missioksi kuvattiin: "Koirien hyvinvointi- ja terveys sekä siihen liittyvän tutkimuksen edistäminen". Tämän kaltaisen rahaston hyötyjä tulevat olemaan lahjoittamisen helppous, luotettavuus ja läpinäkyvyys. Oikean rahaston toiminta ei ole salaseuramaista hutkintaa.

FCI:n hallituksen jäsen ja SKL:n valtuuston varapuheenjohtaja Kari Järvinen esitteli meille Kirsti Lummelammen kanssa uudet yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt, jotka näillä näkymin astuisivat voimaan 1.1.11 mikäli ne kevätvaltuustossa hyväksytään. Aivan aluksi Järvinen kertoi kuitenkin mielenkiintoisia faktatietoja siitä, miten merkittävää kenneltoimintaa me tässä maassa teemme. Meillä täällä piskuisessa Suomessa rekisteröidään maailman eniten eri koirarotuja. Oman PKU (Pohjoismainen Kennelunioni) puheenjohtajuuskautemme aikana meidän aloitteestamme FCI on saanut uudet säännöt. Digitaalisten röntgenkuvien arvostelu tulee yhteispohjoismaiseksi asiaksi ja tämä yhteispohjoismaisten näyttelysääntöjen aikaansaaminen viimein pitkiä puheita konkreettisemmaksi asiaksi, on saavutus sekin.

Mitäs niistä näyttelysäännöistä sitten? No niitä on esitelty jo Koiramme-lehdessä, joten tuskin niistä sen enempää kannattaa tässä valistaa. Suomen osuus on vielä kirjoittamatta tekstimuotoon puhtaaksi. Tietyt pääkohdat olivat jo selvillä, mutta osa yksityiskohdista (esim. kilpailuoikeus sertifikaatista) jää maakohtaiseksi asiaksi. Itseäni närästi eniten se, että koiran sairastuttua ei saa enää ilmoittautumismaksua takaisin. Todella anti-kannustava ele tällä doping sääntöjen nollatoleranssilla. Koiranäyttelyissä ravaava ei-niin-eettisesti-toimiva-joukkio jättää taatusti eläinlääkärintodistuksen ripulitaudista tai pikku yskästä hakematta ja koira kisaa kehässä "kun ei siitä kuitenkaan olisi saanut rahoja takaisin". Tämähän edistää koirien hyvinvointia ja terveyttä...

Kennelliiton koiratanssiasiantuntijaksi tituleerattu Markku Mähönen, tästä eteenpäin myös Kanki-Mähönen nimellä valssaava, kertoi muutaman sanasen koiratanssista ja pyysi SKL:n koe- ja kilpailutoimikunnan jäsenen Pertti Päivärinnan esittelemään meille koiratanssisäännöt, jotka olisivat seuraavana päivänä nuijan alla. Säännöillä oli sikäli kiirus, sillä ensi vuonna Suomessa pitäisi järjestää pohjoismaiden mestaruuskisat ja koko laji ei ollu meillä vielä edes virallisissa kirjoissa ja kansissa. Oli TÖRKEÄÄ miten osa valtuutetuista aiheeseen suhtautui! Heitä poistui tupakalle, vessatauolle tai muuten vaan virkistäytymään juuri TÄMÄN kohdan aikana. HYI! Toivottavasti nämä väheksyen ko. lajiin suhtautuneet "koiraihmiset" palasivat kuitenkin katsomaan Sinin ja Sonicin screenille heijastettua esitystä Cruftsista. Voin sanoa, että valtuutetut istuivat hiirenhiljaa kun esitys päättyi ja sitten salin täyttivät valtavat suosionosoitukset. Naisväki pyyhki silmänurkkiaan. Illallisella keskustelin ruokapöydässä kahden palveluskoiramiehen kanssa ja molempien kanta oli, että valtavasti työtä on vaatinut esityksen valmistelu ja koiran koulutus ja koiran (ja ohjaajankin) henkisiltä ominaisuuksilta huipulla edellytetään valtavasti. Se siitä lajin höpsöydestä! Sanomattakin oli selvää, että säännöt hyväksyttiin seuraavana päivänä, eikä kukaan heitellyt enää typeriä vitsejä.

Päivän päätti valtuuston kyselytunti, jossa Kennelliiton hallitus istui edessämme vastaamassa kysymyksiimme. Niitähän riitti. Meininkiä voisi kuvata vaikkapa sanalla "ripitys". Lyhennetysti kuvattuna valtuusto koki, että hallituksen olisi pitänyt siunauttaa YT-neuvottelujen aloitus ja toimintojen ulkoistaminen valtuustolla. Myös tiedotusta asiasta moitittiin. Hallitus puolestaan koki, että heillä oli oikeus eli velvollisuus palvella jäsenistöä parhaalla mahdollisella tavalla ja heidän mielestään päätös asiasta oli nimenomaan heillä ja että päätös on nyt hyvä. Tätä eipäsjuupas-väittelyä sitten kestikin 1,5 tuntia ja muista aiheista ei juurikaan kyselty. Joku siellä heittikin, että ulkoistetaanko kohta hallituskin.

Illallisen "jälkiruokana" kävin erittäin mielenkiintoisen keskustelun koirien luonneasioista kahden vanhemman ja viisaamman kanssa. Olin vaikuttunut siitä, kuinka minua, heidän kokemusmittapuussa "pentua", kuunneltiin ja mielipiteitäni ei kuitattu nuoruuden hulluudella ja idealismilla. Oli todella, todella mukava ilta, vaikkakin liukenin jo ysiltä omaan huoneeseen. Väsy painoi, olinhan herännyt 3.45 ehtiäkseni Oulunsalosta kuudelta nousseeseen koneeseen.

Aamulla varhain aloiteltiin valtuuston kokous ja jo aamiaisella katselin, että onpa varsin siivoa porukkaa ollut iltasella. Jengihän oli ihan freshinä valmiina päättämään tärkeistä asioista. Kennelmaailman vaikuttajatko juoppoa sakkia? Ehei... taitaa ne pikkutärki.. eiku pikkutörkimykset olla niitä jotka koirahommissa vetää takapuolet olalle.

Valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen peräänkuulutti erinomaisessa avauspuheessaan kennelaatetta: "onko aate hukassa vai peräti myytävänä?". Meidän tulisi miettiä aina ja ensimmäisenä miten mikäkin päätös / tapahtuma / teko edistää aatettamme. Kokoustaminen ja rahan keruu ei saisi olla se ainoa tarkoitus toimia. Hän sivusi puheessaan myös rekisteröimättömien koirien kauppaa ja muita huijauksia. Lopuksi hän siteerasi Helsingin Sanomissa ollutta Timo Airaksisen lausetta "Touhu on elämän tarkoitus ja raha kaiken mitta" ja totesi, että toivottavasti asioita ei nähdä näin Suomen Kennelliitossa.

Kokouksessa valittiin erovuoroisten hallituksen jäsenien paikalle Kimmo Nokelainen (72 ääntä), Risto Ojanperä (64) ja Kirsti Lummelampi (62), joka istui jo edellisessä hallituksessa. Ojanperän valinta oli agilityväelle enemmän kuin iso asia, sillä nyt saimme sinne miehen, joka taatusti tietää tästä lajista muutakin kuin että kivaa hyppelyä.

Rekisteröintimaksuluokista hallitus oli keksinyt ehdottaa, että tulisi kolmas maksuluokka niille, jotka eivät käytä OmaKoira-ohjelmaa. Valtuusto kuitenkin kumosi tämän ajatuksen äänestyksessä, sillä koettiin, että koska vuosi sitten maksuluokkia piti nimenomaan saada helpomman tietojärjestelmän kannalta vain kaksi, kolme olisi nyt aivan kummallinen veto tähän paikkaan. Koska budjetti oli laadittu kolmen maksuluokan mukaan, piti nyt sitten lasketuttaa kaikkien neljän ehdotetun vaikutus rahavaroihin. Se kesti ja hallitus pitikin pikakokousta meidän ruokaillessa ja vähän sen jälkeenkin.


Hallituksen väkeä pikapalaverissa, johan on suttuinen kuva

Lopputulos oli melko selvä ja äänestettiin viittaamalla eri vaihtoehdoista. Ylivoimaisin enemmistö tuli hallituksen kompromissiehdotukselle, jossa kuitenkin itse henkilökohtaisesti olen allerginen yhdelle sanalle. Halvimman maksuluokan (38 euroa) voi saada vain kennelnimellinen kasvattaja. Meneekö erinomaisia koiria kasvattanut jahtimies kasvattajan peruskurssille saadakseen kennelnimen voidakseen rekisteröidä halvemmalla? En usko. Onko sillä ajurilla pakko olla loppupelissä ne paperit jos meneekin reppumiehelle? En usko. Onko 68 euron rekkarointimaksu kannustava? En usko. Onko kennelnimi laadun tae? En usko.

Kennelnimivaade perusteltiin sillä, että kennelnimettömien pentueiden määrä on lisääntynyt. Ehkä varmaan joo ja mukana on väärinkäytöstäkin, mutta miksi aina pitää väärin toimivien vuoksi tehdä epäkannustavia systeemeitä? Uusien näyttelysääntöjen näkemys koiran sairastumisesta ja ilmoittautumismaksun pidättämisestä perusteltiin sillä, että väärennettyjä eläinlääkärintodistuksia on ollut. Entä sitten? AINA on vilunkipeliä olemassa, mutta oikein toimivat kärsii. Miksei sääntöjä tehdä niin, että ne kannustavat toimimaan eettisesti oikein?

Budjettia ja toimintasuunnitelmaa käsiteltiin rinta rinnan. Liittyiväthän ne kovasti toisiinsa. Pieniä muutoksia niihin valtuuston vaatimuksesta tuli, joista yksi merkittävimmistä hallituksen vinkkelistä oli varmaan se, että toimintasuunnitelmaan kirjattiin hallituksen lopettavan tytäryhtiöidensä fuusiovalmistelut. Hallituksen kädet ikäänkuin sidottiin. Valtuusto ei myöskään hyväksynyt sitä, että hallituksella olisi oikeus tehdä FCI:n määräämät muutokset eri valionarvosääntöihin ja osallistumisoikeudet käyttöluokkaan ja vain tuoda ne valtuustolle vain tiedoksi. Tällä estetään "brysselisyndroomaa", jossa ylhäältä määrätään muutoksia, joista ei kentällä tiedetä tai niihin ei osata varautua muiden sääntöjen osalta.

Pitkän kokouksen päätteeksi esillä oli monta pienempää kokonaisuutta, jotka eivät herättäneet mitenkään hirmuisesti edes keskustelua. Valtuutetut olivat tutustuneet ennalta materiaaleihin ja päätöksenteko oli helppoa ja nopeaa.

Kokouksen lomassa kuulimme Kennelliiton kunniapuheenjohtaja Jouko Yrjölän puheenvuoron. Sain sen söpösöpöllä melkein kokonaan nauhallekin, joten siitä ei ole muistiinpanoja vielä tehtynä. Muistan kuitenkin yhden teeman, joka kummasti hymähdytti. Koirayhdistystoiminta ei saisi olla sellaista, että sitä vetää hallituksessa eläkeläiset espoosta kun niillä on siihen aikaa ja lyhyt matka. Valtakunnallisen toiminnan tulisi olla valtakunnallista ja mukana pitäisi olla edustettuna myös nuoret. Jos koiramaailmasta pitää nimetä yksiä suuria idoleita, JAU Yrjölä on minulle sellainen, olkoonpa muut mitä mieltä tahansa.

Koska kaikki valtuutetut eivät olleet edellisenä päivänä seminaarissa, sivuttiin Markku Mähösen "toimiston puheenvuorossa" vielä edellispäivän ripitystä. Hän myös kertoi meille, että silmätarkastuslausunnoissa ollaan tulevaisuudessa siirtymässä sähköisiin lausuntoihin ja tämä mahdollistaisi ajallaan sen, että KoiraNetistä voisi kunkin koiran kohdalta katsoa tuloksen lisäksi myös lausuntopaperin. Tämä jo pyörii menestyksellä kuulemma Norjassa. Tämän puheenvuoron aikana opin myös uuden merkityksen sanalyhenteelle ATK (Ajaton Työajan Kolminkertaistaminen). En muista enää asiayhteyttä, mutta opetuksen takana oli valtuustoedustaja Tanner. Sali hörähti!

Kotimatkalle päästiin Erkin kanssa Finnairin sinivalkein siivin klo 20.20 lennolla. Matka sujui kokousasioita tuumiessa ja koiramaailman kurveloita kummastellessa. Oltiin kuitenkin sitä mieltä molemmat, että kokousreissu oli varsin antoisa ja SKL:n toimiston tyttöjen idea valtuustoseminaarista ennen jokaista valtuuston kokousta sai kyllä varauksettoman kannatuksemme.