Kun yksi lähtee, saamme tammikuussa "noin kymmenen" tilalle:

Sama suomeksi: Pikku-Piika ultrattiin tänään vahvasti eli tukevasti tiineeksi. Laskemaan ei alettu, mutta jos yhdellä puolella oli nopeasti katsottuna viisi, niin...

Jannu nukkuu nyt ikiunta ison kuusen alla yhdessä meidän muiden koiratähtien kanssa. Kiitokset Ystäville tuesta ja olkapäästä tämän surullisen prosessin aikana. Jannun liikuntakyky ei vain kohentunut niin kuin nuoremmillaan ja jos olisikin, ei se olisi enää ollut Jannun elämää. Jannu leikki aamulla viimeisen keppileikkinsä ja heitti viimeisen solmuköytensä. Oli aika luovuttaa ja kyllä - kyllä se koskee! Voin kuitenkin sanoa, että vielä enemmän koski seurata Jannua joka ei voinut tehdä jannumaisia juttuja. Jennikin aamulla sanoi Jannua paijatessan: "Äiti, Jannu ei ole enää iloinen". Niinpä. En silloin hennonut sanoa, että ne halaukset olivat heidän viimeiset. Koulusta kotiin tullessa Jenni näki tyhjän häkin, polkaisi jalkansa lattiaan ja tokaisi: "Ei tarvitse kahdesti sanoa. Tiedän. Jannu on kuollut." Juttelimme koiratähdistä, Tinkasta ja Tituksesta ja Jenni kävi katsomassa haudan. Mietittiin siinä, saako koirien taivaassa juosta. Varmaan saa. Tilannetta keventääksemme katsoimme myös Piikan ultrakuvan, jonka nähdessään Jenni kysyi: "Mikä noista on meidän". Niinpä... mikä?