Jenni sai pukilta potkurin ja koska meitä on nyt kaksi wannabe-musheria, niin ollaan sitten yhdessä ajeltu koirilla ja potkureilla. Ketku on polkannut päivittäin ja kyytiä ovat meille antaneet Katti, Luva, Femma, Fyra, Ella ja Misiu. Lassintien lenkkiä ollaan kierretty myötä ja vastakarvaan ja pikkuhiljaa Jennin potkurikin alkaa pysymään hallinnassa ja oikeassa laidassa tietä. Äippä saa siis hengittää ja keskittyä omaankin potkutteluun.

Tämänpäiväisen kelkkasession jälkeen kävi Laiduntieltä käsky, että Pirulla olisi Hitosti eli Rutosti Luvattoman paljon ikävä leikkikaveria ja niinpä me sitten suunnattiin kera paimeniemme ja yhden wöllin tuonne umpihankiseikkailulle. Mentiin kaksi tuntia peltoja ristiin rastiin ja melkein Olkijoelta itsemme löydettiin. Pimeääkin tuli, mutta onneksi punertava taivas valaisi hangen. Olipa varsinainen kuntoilusessio! Yllättävä tilannekin eteen tuli. Pieneksi ojan yli loikaksi mitoitettu pomppu päätyikin isoon ojaan, jonka yli oli tuuli juoksuttanut lunta. En edes muista koska viimeksi olisin ollut hartioita myöten uponneena lumeen, mutta tulipa tuokin koettua. Laiduntien laumanjohtaja sai hyvät naurut, mutta eipä tuo sen omakaan loikka saman ojan yli jäänyt kovin paljoa vähemmälle lumelle. Lisäefektinä oli vielä takaa pään yli hypännyt Aksu-valkkari.

Luva oli päivän sporttisankari. Vajaan 4 kilsan Lassintie-kelkkailulenkin jälkeen se suoriutui vielä tästä peltohankisessiosta kunnialla, vaikka se juoksi tuplasti enemmän matkassa kuin me ja kantoi vielä elopainonsa verran lunta turkissaan. Ei se sen menoa hidastanut, mutta ravaaminen oli hieman hankalaa. Onneksi laukkaloikillakin pääsee. Lenkiltä tultuamme ikuistimme Luvan tallin käytävällä ja totesin, että schappenomistajan oppitunnit ovat ilmeisesti alkaneet. Ensi kerralla kokeilemme Luvalle suosiolla Hurtta-pukua...

Kotimatkan aluksi soitin Tapsalle, että laittaa lämpimän kylvyn valmiiksi valumaan... ei mulle, vaan Luvalle :-D


Hitto että ne kasvaa Pirusti!