Huomenna töihin! Oikeastaan kaipaan jo arjen normalisoitumista ja sitä, että on pakko kertoa itselleen, että sekä Piika että pennut selviävät itsekseen. Olen aina ihan mahdoton pikkupentujen kanssa kun hyvä että uskaltaudun niiden vierestä pois ilman että niillä on joku vahti. Nukun vieressä ja herään pieneenkin inahdukseen. Vahtituuraajiakin on tarjolla ollut, mutta sitten nukkumiseni on vielä huonompaa kun murehdin toisessa huoneessa sitä, kuinka pentuhuoneessa pärjätään. Huomisesta alkaen tämä onneksi loppuu. Päivä töissä kertoo alitajunnalleni sen, että minua ei tässä äitiydessä avuksi tarvita 24/7. Josko sitten nukkuminenkin sujuisi pidemmissä pätkissä kuin tunti-pari.

Pennut ovat kasvaneet hienosti. Vielä ne eivät ole tuplanneet syntymäpainoaan, mutta kaukana ei olla. Viikonhan ne tulevat pääasiassa huomenna illalla, kaksi syntyi tiistain puolella. Laitan kuitenkin syntymäpäivän enemmistön mukaan, joten 1-vuotissynttäreitään nämä juhlivat sitten 11.01.11. Viralliset nimetkin on jo keksitty. Alkuperäinen teema muuttui täysin, mutta emän ja isän mukaan nämä nimensä tavalla tai toisella saavat. Siitä sitten myöhemmin kun selviää kuka on kukakin. Nimet eivät vielä ole kohdanneet tiettyä pentua, varsinkaan tytöissä.

Mr. Pinkillä on nyt tummaa alahuulessa ja vasemman silmän sisänurkka tummuu myös. Tuota värin kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Pinkkejä enemmän pentueisiinsa saaneen kommenttien perusteella tämä meidän Tuksu ei ole edes valkeimmasta päästä. 


Nenäseurantaa 15.-17.1. Tämän päivän tilanne oikealla (kuva3).

Tapsa & Zetor urakoivat eilen kentän vähälumisemmaksi. Pitihän sitä tänään kokeilla. Alkulämmittelyksi tokottelin Fyralla. Hioin perusasentopaikkaa, eteen istumisen paikkaa ja luoksetulon pysäytyksen nopeutta. Siinäpä ne pääkohdat. Palkkasin vain lelulla ja leikillä. Hyvin pelitti. Seuraamisessa oli tänään hyvä vire, ehkä jopa pikkuisen edistävä. Painetta pöntössä kun treeniminen on ollut vähänä viime aikoina?

Kaivoin myös muutaman hypyn ja aiheena oli sylkkärit ja poispäinkäännökset. Ne on yleensä Fyralle vaikeita. Jankkasin ihan pikkujuttuja ja yritin saada Fyraa notkeammaksi hypyn päälläkin. Olisi pitänyt olla apusilmäpari, että olisi nähnyt tapahtuiko muutosta, mutta ainakin hypyn jälkeiset silmukat väheni kovasti. Olin jopa sen verran fiksu, että tein treenit molempiin suuntiin. Yleensä huomaa tuossa asiassa fuskaavansa ja tekevänsä vain toista puolta. Lopuksi Fyra sai pidemmän hyppysession jälkeen palkaksi etsiä lumihankeen piilotetun lelun. Jo oli pikkumusta mielissään. 

Hyvä treeni. Pieniä asioita mutta niistä ne koostuu isommat jutut. Tuli hiki, minulle - Fyrasta en tiedä.