Eihän tämä mennyt meilläkään kuin saduissa tai päiväunissa. Nyt ehkä voi jo hengittää vapaammin ja jopa torkahtaakin. Synnytys alkoi maanantaina päivällä ja nyt loppusaldo on toivottavasti selvä, vaikka yksi pentu vaihtoikin vielä eilen sukupuoltaan. Meillä on 3 urosta, 3 narttua ja kolme enkelipentua. Enkelipennuista ensimmäinen (uros) oli ollut kuolleena jo ennen synnytystä, sillä se ei ollut synytyissään ihan freshimmästä päästä vaikka näytti ensinäkemältä vain pikkuisen normaalia pienemmältä. Toinen, hyvin suuri enkelipentu päätti jumittua synnytyskanavaan perätilassa ilman pussia melkein 12 tunnin viiveellä viimeiseen elossa syntyneeseen. Tietenkin tämä episodi tapahtui juuri vähän ennen aamusella varattua eläinlääkäriaikaa. Piika ultrattiin onneksi tyhjäksi ja tehtiin kolmas enkelipentu. Kyllä, jouduin valitettavasti viemään yhden tyttöpennuista ensimmäiselle ja viimeiselle autoajelulleen kitalakihalkion vuoksi. Kurjaa, mutta armollista.

Kohtuun kuollut pentu ja sen sotkut tekivät synnytyksestä melkoisen likaisen. Lisäksi viimeisen pennun eteen tehdyt ponnistelut ennen eläinlääkäriin pääsyä aiheuttivat lisäsotkua. Synnytys myös kesti ajallisesti kauan, vaikkakin viimeistä pentua lukuunottamatta pennuilla oli syntymäajoissaan aivan loogiset välit, pitkät tosin. Nyt on Piikan vointi ja kuumeilu kovasti tarkkailun alla. Se sai myös lääkekuurin. Piika on väsynyt, mutta hoitaa pentunsa hienosti. Ulos lähtee vain viemällä. Se ei haluaisi jättää ylpeydenaiheitaan hetkeksikään. 

Vaikkeivät pennut ole vielä iällä pilattu, kohistaan tuosta meidän vaaleasta, nk. pinkistä hurmurista jo laajalti. Osa kysyy suoraa, osa kierrellen. Vastataan nyt kaikille yhdessä ja erikseen, että kyseessä on nk. ee-red värinen pentu. Sille ei tule koskaan mustaa karvaa mihinkään, mutta mikäli sille tulee musta kirsu, on se aivan samalla viivalla rotumääritelmän sallimissa rajoissa kuin muutkin primat pentuesisaruksensa. Kirsun väri tulee sitten ihan eri geeneistä kuin tuo karvapeite. Vaikka se näyttää nyt melkein valkoiselta, se tulee kasvun aikana tummentumaan, eikä sitä välttämättä tule aikuisena erottamaan vähän haaleamman värisestä punaisesta. Jo nyt parissa päivässä värisävyssä on tapahtunut tummenemista. Siinä ei siis ole mitään vikaa, se ei ole sairas, hylkiö, värivammainen tai muutakaan. Se on ihana pentu, jonka syntymä oli toki yllätys. Tutkimattomia ovat genetiikan kiemurat, vaikkakin jälkiviisaasti ajateltuna mahdollisuus näihin (kitalakihalkiotyttökin oli "blondi") oli suvullisesti olemassa . En kuitenkaan pidä riskiä tiettyihin väreihin mitenkään negatiivisena. Väri on vain väri, tässä tapauksessa vieläpä ehkä aivan rotumääritelmän mukainen. Tuolta isosta maailmasta löytyy jopa ihan menestyneitä näyttelykoiria jotka ovat tämän värisiä, hui kauheaa, eikös olekin? *lol* Kassotaan ja antaa tuuliviirien pyöriä. Sen ne osaa parhaiten. Sillä aikaa tiedonhaluiset voivat perehtyä vaikkapa pariin väriä käsittelevään kirjoitukseen ja kasvattaa tietoa luulon sijasta:

Enemmän minä hätkähdin kitalakihalkiopennusta kuin tuosta rodunharrastajien kutsumasta pinkistä väristä. Semmonen pentu on ikävä. Se syntyy ihan pontevana, on vielä lopetuksille vietäessäkin täynnä elämää. Kurjaa on lopettaa pieni elämä ennen kuin se on edes alkanutkaan. Minusta ei kuitenkaan ole erikoisruokkimaan sitä siihen saakka kunnes mahdollinen korjausleikkaus olisi voitu tehdä. Sillä oli hyvä mutta lyhyt elämä ja se pääsi viimeiselle matkalleen lämpullojen välissä lämpimällä autolla ja nukahti tietämättä mikä sitä odotti. En nyt kuitenkaan hypi varpaillani tästä asiasta. Yksittäinen valuvika, niitä sattuu.

Ja jotta se tiedonjano tulee lopullisesti tyydytetyksi, niin pitäähän se vielä mainita, että pienellä brindlepojalla on häntämutka. Näitähän tässä rodussa esiintyy aina silloin tällöin. Osa salataan visusti ja tuomarivalinnat tehdään sen perusteella arvosteleeko svetlana pystyä häntää vai kokeileeko skandinaavisetä sen hännän sisuksen. Jokaisen oma valinta miten noihin suhtautuu, mutta meilläpäin on ollut tapana laittaa ne ainakin EJ-rekisteriin (ei jalostukseen). Sinne menee tämäkin vesseli.

Ihan tylsää osastoa uutisten valossa ovat sitten nämä kaksi tummaa brindleä (poika & tyttö) ja soopelikaksosiksi ristityt tytöt. Niissä kun ei ole ainakaan vielä mitään eksoottista ja tumman pojan silmänympäryskin on leveästä laukista huolimatta mustalla rajattu. Pontevia palleroita. Mii laik!

Kolme päivää meni samoilla silmillä. Viime yönä nukuin hieman, ainakin luulen niin. Jospa sitä nyt alkaisi nauttimaan aidosti tästä pikkupentuajasta. Alkuviikon adrenaliini- ja kofeiinitasot saa nyt madaltua.

Niin ja ilman Heiniä, Miukua ja Hannakaisaa en olisi tästä selvinnyt. Myös Taija-tuki on ollut korvaamattomana apuna. Isikoiralle terkut, saa olla muksuistaan ylpee. Äitikin on.

JK. En ole tarkastanut pentumääräarvauksia, mutta loppusaldo oli siis yhdeksän. Eläinlääkärireissulla punnitsin Piikan ja se painaa edelleen 2kg enemmän kuin normaalisti. En muuta keksi kuin sen, että sen tissit on kakskiloset. Mitkä daisarit!!!