Kun neljä akkaa, seitsemän koiraa, kaksi boksia, kolme kevythäkkiä, neljä reppua ja monta pussia koiranalustoja ja -takkeja ahtautuu aamuyöllä yhteen farmari Volvoon, niin tietäähän sen mitä siitä tulee. Ei päästy Pattijoelta pois, kun oltiin jo saatu kuukausi tolkulla lisäaikaa elämässä. Nauruhan pidentää ikää. Välillä ei tiedetty oltiinko menossa Leville vai Grönlantiin, mutta mitäpä sillon väliä - ei tiennyt namikaattorikaan, eikä muuten 020202 palvelukaan. Siistiä! Aikataulu pissi - tai niin me luultiin...

Tampereen ryhmänäyttely oli koulutusnäyttely ulkomuototuomareille. Edellisiltana oli ollut erikoiskoulutuksia ja sunnuntaina nämä rotuspesialistit sitten arvostelivat ja opettivat tuomarikokelaita. Corgikehässä oli välillä toistakymmentä oppilasta Kim Vigsö-Nielsenin opissa. Koirat joutuivat pöydällä pienimuotoiseen luonnetestiin, kun jokainen koira kopeloitiin porukalla siellä ihmismuurin keskellä. Arvostelunopeus oli ainakin puolta hitaampi kuin tavallisesti, mutta tärkeällä asialla kun liikkeellä oltiin, me ei valitettu. Ei vaikka oli niin kylmä, että sielu meinasi jäätyä. Koirilla oli lämmintä kevythäkeissään toppaliivien ja lämpöpatjojen seassa. Kävi vähän kateeksi ne. Arvioidun 11.30 alkamisen sijasta 39 cardia aloitti kilpasilla olon 13.30. Tuomari käytti arvostelussaan koko nauhaskaalaa aina nollan ja EVA:n kautta keltaisiin nauhoihin. ERI:t eivät olleet löyhässä, eikä pidäkään olla.


Tässä kohdassa oppilaita oli "vain" kuusi. Mitäkö tapahtuu ympärillä... hetkinen...
 


... siinähän on pemujen paras uros -kehä menossa. Tässä kuvassa tuomariskokelaita on 7.

Meidän koirat sai meidän koirien näköiset arvostelut. Spesialistia ei huiputeta, joskin hän kyllä tunnistaa myös sellaiset tärkeät jutut, joista "uralin ihmeet" eivät ole koskaan kuulleetkaan tahi koirakirjasta nähneet. 

Woody aloitti saaden avoimesta luokasta erin ja luokassaan oli toinen. Etuosa sai kiitosta, takaosa ei. Pöydällä Woody toimi esimerkkinä koirasta, jonka pää pitää osata arvostella, vaikka siinä ei olisi merkittävästi valkoista.

Unto esitti itsensä valioluokan voittoon. Liikunta oli POP ja samoin pää & ilme, ryhti ja yleisanatomia. Moitetta tuli hiven lyhkäsestä rintakehästä ja turkki ei ollut tänään parhaimmillaan. Parasta urosta valittaessa Unton sijoitus oli hienosti kolmas.

Onni-Manni pääsi tekemään debyyttinsä veteraaniluokassa. Tiesimme jo etukäteen, mitä sen kippurasta hännästä sanotaan, mutta meitä kiinnostikin kuulla arviointi siitä koirasta siitä hännän edestä ja sen saimmekin. Tyylikäs koira, mutta "miksi sinulla pitää olla tuollainen häntä". Niinpä! Onni sai punaisen nauhan ja voitti kilpailuluokassa kanssakisaajansa.

Narttujen ekana kehään menivät nuorten luokassa Katti ja Rinja. Rinja pääsee vielä kotiin kasvamaan ja vahvistumaan. Ei tullut yllätyksenä ja sinistä nauhaa tuli. Katti veti luokassa pisimmän korren, luokkavoitto ja menolippu paras narttu -kehään. Arvostelu oli silkkaa ylistystä. Kiitoskiitos!

Avoimissa kisasivat Tärppä ja Pinja. Täppä-Äpyli voitti luokkansa ja sai erinomaisen. Kiitosta tuli erityisesti tuomarikokelailta sen kulmauksista ja lihaksistosta. Sporttisuus puri! Pinja sai aivan Pinjan näköisen arvostelun, mutta tällä kertaa nauhan väri oli punainen ja luokkasijoitus taisi olla kolmas.

Valioissa mentiin tyylillä "rumat ne karvoilla korreilee". Trina ja Pirkko olivat molemmat kiljukaljuja. Trinan uimapuku oli niin pieni, että sillä irtosi vain EH ja maininta sen näyttelykondiksesta. Joo, olihan se kalju, oli! Pirkko meni vielä jotenkin läpi ja sai luokkavoiton ja vaaleanpunaisen nauhan. 

Parhaan nartun valinnassa Katti selätti muut ja sai kuudennen tai seitsemännen sertinsä. En ole viitsinyt laskea. Pirkko oli neljäs ja Tärppä ikäänkuin viides. Lopuksi Katti sai vielä vastaansa urokset voittaneen meidän pentujen ihanan isukin, Kentsun, jonka edessä se viimein taipui voittojen tiellä :-D Kentsulle ROP-ruusuke, Kattille VSP. 


Roppikehän kuva, Kattin kintut melkein solmussa. Kuva A.R.

Kasvattajaluokkamme kokoonpano vaihteli näyttelypäivän aikana moneen kertaan. Ihan viimehetkellä siinä teimme vimosen säädön ja niin Katti, Tärppä, Unto ja Pirkko muodostivat meidän ryhmän, jossa yksikään koira ei ollut saman värinen. Luotimme kyllä rotutuomarin silmään löytää sieltä yhteneväisyyttä värien läpi, mutta isoa kehää varten emme kasanneet mitään dream team -yritystä... tai niin me luultiin... loppujen lopuksi Päivi Eerola sitten BIS-kasv kehässä sijoitti meidät..... ENSIMMÄISIKSI!!!!


Kuvat: Paula Heikkinen-Lehkonen

Voiton myötä me saimme yhden lisäongelman. Mihin mahduttaa ne täpötäyteen autoon muovikassit, jotka jokainen ryhmässä ollut koira sai? Ei ollut ongelmaton voitto siis...

Kotimatka meni ikää pidentäessä. Välillä jutut olivat jo melko hysteerisiä johtuen väsymyksestä, päivän palelusta ja siitä ilosta, mitä hyvin mennyt kisailupäivä yleensä aiheuttaa. Kasvistäti kiitti laumaansa Parkanossa heseilyn merkeissä ja me kaikki ruokailtiin sulassa sovussa valomainoksen alla autossa. Ai miten romanttista. Hyvää ystävänpäivää ystävät ;-)

Kotona oltiin puolen yön maissa. Olo oli naatti, yybernaatti. Sitä se on vieläkin.

Kiitti kaikille kivoille ihmisille kivasta näyttelypäivästä. Seuraavan kerran meitä nähdään kehää kiertämässä aikaisintaan huhtikuussa, jos sittenkään. 

Loppuun vielä Kattin ja kasvisryhmän arvostelut:

"21 months, excellent head & expression. Excellent neck & topline. Excellent croup. Excellent body for her age. Well angulated front & back. Moved really well." (okei... 22 kk ois ollu oikein, pikainen laskuhärö pöydällä. Onko niin kk:n päälle?)

"High quality group. So well constructed in the important parts. Really nice movements. Mostly excellent heads & well angulated. Big credit to the breeder!"