Kisakausi 2010 on viimein korkattu.

Konnan kanssa aloitettiin Siilinjärveltä viikko sitten. Oltiin Marikan kanssa oikein A-luokan reissulla kun lähdettiin jo edellisenä iltana ja saunottiin & yövyttiin & syötiin ihania herkkuja "Pietulassa" Runnilla. Kiitos sinne Minna & Ere!

Tykkäsin kamalasti Kari Jalosen radoista ja jotenkin sain niistä heti rataantutustumisessa otteen. Ei ollut ongelmia tehdä niihin ohjaussuunnitelmia. Noh - kahdella radalla ne suunnitelmat pikkuisen levisivät, mutta ne kohdat jotka menivät upeasti, menivätkin sitten niin, että olo oli kuin hymiöllä jonka silmät vilkkuu sydäminä. 

Eka radalla alkuosa oli säätämistä ja hylsykin sieltä lipsahti, loppurata (reilu puolet) mentiin sitten melko haipakkaa ja virheittä. Toka rata lähti liikkeelle oikein hienosti reiluun puoleen väliin saakka, mutta en ollut osannut varautua siihen, että Konna ei enää hidastele keinulla vaan tekee ensimmäisen lentokeinunsa kisoissa. Ihan yhtä hämmästynyt taisi olla Konna itsekin kun seuraavista esteistä tuli liki tulitikkuja. Hylsytettiin ja tultiin puomin kautta pois radalta ennen kuin alkuradan fiilis latistuu. Vimonen rata oli hyppäri, jossa oli takaakiertoja ja niillä me ei Konnan kanssa olla yleensä parhaimmillamme. Lähdettiin sitten pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää ja se kannatti. En ole koskaan saanut Konnan kanssa sellaista flow-fiilistä ja me tiedettiin kokoajan mitä toinen ajattelee. Mieletön tunne. Konna pinkoi kolmanneksi nopeimman radan (alle 30 sekkaa) ja etenemä oli melkein 5 m/sekunnissa. Jotta rataa ei pääsisi nollaksi kehumaan, on pakko paljastaa että viimeinen rima tuli alas. Konna oli -9 sek ja risat ihanneajan alittaneella ajallaan nopein vitosista ja sijoitus oli 9. noin 40 kisaajasta. Rimasta huolimatta tuon radan fiilis voittaa meidän nollavoittoradatkin mennen tullen ja palatessa. Me tahdotaan LISÄÄ tämmösiä yhteistyön tuntemuksia kisoissa! Uskallan väittää, että 9 kuukauden kisaamistauko Konnan kanssa päättyi varsin lupaavissa tunnelmissa.

Femman kanssa me korkattiin kisaaminen puolen vuoden tauon jälkeen Oulussa viime sunnuntaina. Eka rata oli Jarmo Jämsän käsialaa ja kaksi seuraavaa Pajarin Tuomon piirtämiä kurveja. Me oltiin aika hyviä jokaisella radalla, mutta eihän me mokailematta selvitty.

Eka radalla mä tein täydellisen älyttömyyden kutsumalla Femman pois putkesta kesken sen suorituksen. Kiltti Femma sieltä sitten kääntyi niiltä jalansijoiltaan ja suoritti aidan, jolle putken jälkeen piti mennä. Hylsyhän siitä tuli, mutta se hylsy oli mun ikioma. Femma teki nollan ja vielä enemmänkin. Tyytyväinen piti olla sen suoritukseen.

Toka radalla Femma oli huolimaton eka rimalla kun se meinasi pikkuisen varastaa ja se harjanvarsi lipsahti alas. Minä vastasin kulmassa olleen muurinpalasen tiputuksesta. Radalla ollut vaikea A-este/putki -hässäkkä meni loistavasti ja muutenkaan sitä rataa ei voi ihan kauhian huonoksi moittia. Juuri ennen 3. viimeistä estettä mulla tuli joku ajatuskatkos ja tein valssin joka piti tehdä vasta sen esteen jälkeen. Sitten piti pelastaa mitä pelastettavissa oli ja sain aikaiseksi kummallisen valssi-sylkkäri-takaakiertomoovin joka nyt sitten sai nimekseen flinkitys. Se mihin sitä voi käyttää radalla jäänee mysteeriksi. Ainakin sillä saa aikaa kulumaan :D Tältä radalta kymppi ja ihmeekseni ehdittiin vielä ihanneaikaan. Hyvä Femma!

Kolmas kerta sanoi sitten toden. Hyppäriltä paahdettiin nolla ja sijoitus oli 7. kolmenkymmenen kisaajan joukosta. Ihanneaika alittui noin 4,5 sekuntia. Yksi pitkäks lipsahtanut persjättö sinne tuli, mutta muuten olen varsin tyytyväinen. Olin radalla kutakuinkin siellä missä olin suunnitellut olevanikin ja Femma syttyi videon perusteella oikein pinkomaankin. Kiva fiilis. Nyt vain tuplanollaa enää metsästämään niin olisi SM-kisaoikeus takataskussa. Tulee jos on tullakseen, ei paineita. 


Femman nollarata. Kuvaaja-Velulle iso kiitos!

Femman kanssa tahotaan kiitellä vallan kauhiasti Taijaa kisakyydeistä ja seurasta. Toivottavasti se tämän lajin kärpänen puraisi sinuakin ;-)