Katos katos, raportointi vuoden kohokohdasta on jäänyt laihanlaiseksi. Lienee parasta korjata asia ennen kuin tulee sanomista. Yksi syy tähän viivästymiseen on kyllä ollut puhtaasti se, etten ole vieläkään saanut kaikkia 2000+ kuvaa käytyä läpi ja editoitua. Pitänee siis selvitä niillä mitä on hät-hätään pienennelty.

Reissuun lähdettiin keskiviikkona 10.3. Homman nimi oli yksi pieni elefantti marssi näin... kaksi pientä elefanttia... ja viimein kolme pientä elefanttia marssi kohti linja-autoa Birminghamin kansainvälisellä lentokentällä. Eka fantti olin minä, joka starttasi Oulun lentokentältä. Helsingissä seuraan liittyi Katri ja Köpiksessä Tuula. Oli siinä nousua ja laskua kerrakseen ja oikeastaan se Ryanairin halpamatka öisine bussikyyteineen alkoi tuntua varsin helpolta ja nopealta tavalta tämän lentokenttäsurffailun rinnalla. Ehkä tämä ajatus suoraan Oulusta ei ollutkaan niin hyvä kuin se aluksi kuulosti. Nopea se ei ainakaan ollut :-D

Hotelli oli sama kuin melkein aina aikaisemminkin. Mitäpä tuota hyväksi havaittua vaihtamaan kun hintakin on vuodesta toiseen kilpailukykyinen ja liikenneyhteydet shoppailemaan ja näyttelypaikalle oikein kelvot.

Torstaina arvosteltiin cardit ja niinhän siinä kävi, että ennakkoon povatut voittajat pokkasivat parhaimmat sijoitukset - ihan kyllä ansaitusti. Paras narttu ja ROP oli viime vuonna koko Pastoral-ryhmässä voitokkaimpana palkittu Bymil Picture This. Narttujen res-cc annettiin Belgiassa asustavalle, Jenkeistä lähtöisin olevalle Phi-Vestavia Goody-Goodylle, joka edellisiltana istui kanssamme hotellin pubissa. Urosten ykkönen oli "Jack the great" eli Blondie's Nobleman Tanskasta. Rodunharrastajat eivät tästä koirasta esittelyjä kaipaa, mutta muille tiedoksi, että se rekku sitten palkittiin Tanskan voitokkaimpana veteraanina 2009 kaikista roduista. Kyllä se kaunis cardi on kilpailukykyinen muidenkin rotujen seassa kun sellainen sattuu syntymään ;) Urosten res-CC meni viime vuoden VSP:lle Tamlin King George The Firstille, joka komeudestaan huolimatta olisi paljon mielummin ollut jossain muualla kuin kehässä.

Voittajista on kuvia siellä sun täällä ja jos ei niitä muualta löydä, niin olen taas jälleen kuvannut kaikki rodussa esitetyt rekut. Kuvat löytyvät: *kliks*  

Haluan kuitenkin erikseen nostaa CC-voittajien lisäksi muutamia itseäni sävähdyttäneitä koiria esille:


Cadi

Veteraaneissa sydäntä sykäytti eniten luokan voittanut Tyci Cadfael. Cadi se vain vuodesta toiseen pysyy hyvässä kunnossa ja iloisella mielellä. Kiva PR-lähettiläs rodulle!


Kilvroch Murray of Jagofpeeko, pentuluokan kakkonen

Pentuluokassa esitetty soopeli "sukulaispoika" Kilvroch Murray of Jagofpeeko on varmasti aikuistuttuaan hyvin komea moppe. Sen omistajasetä oli kovin ylpeä ensimmäisestä omasta cardistaan ja jotenkin tuntui, että hänen menestyksensä ykkösrotunsa bullmastiffien parissa tuona päivänä jäi vallan toisarvoiseksi. Tarpeeksi kun setää tenttasi, niin lipsahtihan sieltä, että hänen uroksensa jälkeläiset olivat olleet siellä toisaalla NEC:n syövereissä ROP ja VSP. 


Rhodri, jolla Buttercupin Tansy-tytär on nyt astutettu... ;-)

Kestosuosikkini Cwmteifi Rhodri oli edelleen yhtä kiva pakkaus kuin aikaisemminkin. Mä vain jotenkin tykkään siitä aina vuosi vuodelta enemmän. Nyt kuvia editoidessani huomasin myös tykkääväni sen siskoista ja jokunen viikko sitten selvisi, että olen myös sen emän laittanut hyvin positiivisella tavalla merkille. Rhodri on myös puoliveli tuolle pentuluokan Murraylle isänsä kautta.


ZsaZsa Gabor

Odotin avoimissa nartuissa näkeväni viime vuoden ihastukseni Kincroft Evelyn Lilydalen, mutta se oli harmillisesti poissa. Onneksi tätä pettymystä paikkasi Phi-Vestavia Goody Goodyn ja Blondie's Zsa Zsa Gaborin näkeminen. Bymil Picture This oli tuttu jo viime vuodelta.


Goody Goody aka "Gabby"

Meidän Buttercupin pentuja siellä oli kolme; Kilvroch Adara At Liebehund, Kilvroch Electra of Rubegud ja Tanskasta matkannut Kilvroch Cara, joka oli kuin ilmetty äitinsä.


Adara aka "Tansy"


Elecra aka "Betsy"


Cara

Cardikehä sai myös kuninkaallisen keskeytyksen kun Kentin Prinssi Michael kunnioitti vierailullaan. Hänen seurassaan oli KC:n puheenjohtaja Ronnie Irving ja legioonallinen leidejä, jotka kai olisi pitänyt seurapiirisivujen perusteella osata tunnistaa Lady siksi ja Lady täksi. Ei tunnistettu.

Iltasella jäätiin katsomaan ryhmäkehät ja voihan mahdoton mikä juhla siitä tuli. Ensin rottis voitti ryhmän ja sitten jymypaukku: Cardi "Ina" valittiin Pastoral-ryhmän voittajaksi edustamaan BIS-kehään sunnuntaina. Juu-uu, vieläkin menee kylmät väreet kun tätä hetkeä muistelee. Kuten sanottu... kun cardi on oikeasti (ei leikisti eikä aikuisten leikisti) kaunis, se kyllä sieltä osataan korkealle nostaa. Tässä tapauksessa kyllä nyt lipsahti ihan rodun historiaakin; ryhmävoitto cruftsissa!


Iso voitto ansaitsee ison kuvan. Ina, Ch. Bymil Picture This, om. Sarah Taylor


Ryhmävoittaja rottis, Olearia Blaze Of Gold, jonka olen pongannut kehästä aikaisempinakin vuosina.

Perjantai vietettiin Coventryssä shoppaillen. Jennin kevätvaatteet meni aika lailla uuteen uskoon ja jotain pientä tarttui myös kummipojalleni Juliukselle. Pakolliset kemppariostokset, vaatekaupat ja katettu tori piti myös käydä kokemassa. Kiva kirjakauppa oli joko muuttanut tai lakkautettu. Pöh! 

Lauantaina istuttiin Katrin kanssa tiiviisti agilityä ja koiratanssia seuraamassa. Jännitettiin Niina-Liina Linnan ja Rhettin suorituksia kansainvälisessä agikisassa ja oltiin niin vallan kauhian ylpeitä kun he ottivat karsintavoiton illan finaaliin. Illalla Eileen tuli hotellille istumaan iltaa. Syötiin hyvin ja juteltiin... koirista. Yllättikö?

Lauantaina seurattiin myös tiiviisti Brittein saarten "uhanalaisimpien" rotujen esittelyä. Cardiganitkin olivat tässä paraatissa mukana. Viime vuonna Kennelclub oli rekisteröinyt 68 cardigania ja KC piti rodun tilaa huolestuttavana. Tämä nyt niille kaikille tiedoksi, jotka jotenkin kuvittelevat vielä villeimmissä päiväunissaan, että rodun kotimaassa on jotain hienoa, upeaa ja erilaista. Ei ole - liemessään ovat, mutta onneksi on muutamia nuorempia tai ainakin nuorekkaammin ajattelevia kasvattajia, jotka tähyilevät jalostusvalinnoissaan kauemmaksikin kuin parhaan kaverin takapihalle. Ehkä tämä kovasti rakas rotu siellä kotimaassaan vielä kokee uuden tulemisen.


Cadi & co rotuparaatissa

Sunnuntaina kierreltiin ne kojuhallit mitä ei lauantaina ehditty. Tutu sai violetin pantansa ja minä sijoitin taas yhteen cardigan-aiheiseen tauluun. Tapsa sai rottispatsaansa jo Coventryn torilta antiikkikaupasta, mutta tuolla näyttelyissä tajusin kuinka hyvät kaupat olin tehnyt. Myyjä ei ilmeisesti ollut tiennyt mitä sarjaa patsas oli, sillä tuolla se sama oli myynnissä yli 40 punnalla. Kerrankin mua onnisti!

BIS-kehät alkoivat erilaisin näytöksin noin klo 16 jälkeen. Saimme nähdä mm. hienon metsästyskoiranäytöksen ja Mary Rayn koiratanssiesityksen, jossa tänä vuonna oli mukana bortsun lisäksi myös innokas pieni sheltti. Gundog-ryhmän aikaan nähtiin isossa kehässä hyvin vähäkarvainen viuhahtaja, jolla oli häntä ja strategisten paikkojen päällä suojana kissanaamari. Sikaniskat ottivat hänet hetken peippailun jälkeen syleilyynsä ja poistivat viuhahtelijan takavasemmalle. Arvostelu ei edes keskeytynyt... pokka pitää kun tuossa maassa ja tuossa näyttelyssä ollaan. Toinen, vähän pienempi välikohtaus tuli vielä BIS-kehän aikaan kun jotkut mielenosoittajat päättivät julistaa rotukoirakasvatuksen kamaluutta ja rynniä kohti isoa areenaa. Nämä saatiin kiinni jo ennen lopullista osoitetta, joten niiden saama huomio jäi huvituksen sijasta lähinnä sääliksi. Heidän ajamansa asia ei kyllä saanut nyt positiivisessa mielessä huomiota. 

Näyttelyn kauneimmaksi valittiin komea unkarinvizla, joka on kotimaassaan varsinainen stara ja CC-ennätyksen haltija. Kakkoseksi kruunattiin skotti, jonka isä on kuulemma Suomesta. Näin ainakin olen antanut itselleni kertoa. Me liputettiin rottiksen ja Ina-cardin lisäksi myös faaraokoiralle, joka on lähtöisin tuosta Tupostelupitäjästä. Aika hienoa kun tuo suomalaissyntyinen, Ruotsissa asuva koira voitti jo toistamiseen Cruftsissa Hound-ryhmän.

Kotimatka alkoi maanantaina aamupäivällä. Elefanttimarssi mentiin nyt käänteisessä järjestyksessä ja tämä norsu istui sitten lopulta Helsinki-Vantaan kentällä 5 tuntia odottamassa jatkolentoa. Voin sanoa että vi...tti jossain kohtaa aika huolella. Päätin, että jos ensi keväänä pääsen taas tämän matkan tekemään, lento lähtee Tampereelta ja siivet on kirjavat. Tuossa viidessä tunnissa mitä Helsingissä odotin, olisin ajellut Tampereelta jo kotiin...

Mutta siis joo, tapansa mukaan oikein mahtireissu, joka katkaisee ankean kevättalven. Vanhoja ja uusia tuttavuuksia eri maista, ennen näkemättömiä koiria, koira-alan supermessut ja jännittäviä hetkiä. Wau ja wou!

 

Kiitokset elefanttimarssin kakkoselle ja kolmoselle matkaseurasta ja kaikille muille hotelli-iltoja ilostuttaneille!

Aaaaapi... sua mulla kyllä oli ikävä, nih kerta!