Rotujärjestön vuosikokous on taas pidetty siellä jossain jonne täältä on kovasti pitkä ja hankala matka. Käytin tuon päivän pentujen kanssa puuhasteluun ja akkujen lataamiseen ja odottelin kokouskuulumisia mielenkiinnolla. Kokous on kuulemma mennyt pääosin rauhallisissa merkeissä ja hallitus oli mennyt aika lailla uuteen uskoon, mutta kun on päästy kohtaan "muut asiat" on sitten hypelty raiteelta raiteelle ja veikkaanpa, että ojanpenkatkin oli koluttu kun oli resina karkaillut käsistä. 

Kokouksessa on tuotu esiin huoli corgien (cardien?) luustotutkimusten vähyydestä ja heitetty ilmaan pevisa-kortti. Tämä oli aiheuttanut ennalta-arvatun mukaisesti vastarintaa, sillä pevisa kuulemma vähentää jalostuskoirien määrää. Siis täh? Oli esitetty ajatusta pevisasta, jossa tutkimispakko ilman raja-arvoja. Mikä tässä rajaisi ketään pois jalostuksesta sen kummemmin kuin nytkään? Tai no - ehkä se oma selkäranka ei kestäisikään astuttaa niitä aikaisemmin kuvaamattomia "on-ne-kyllä-aina-olleet-terveitä-kun-ne-hyppääkin-niin-korkealle" koiria totuuden paljastuttua. Olen jo vuosia kokenut, että sen pitäisi lähteä omasta itsestä ja tahdosta tutkia jalostukseen käyttämänsä koirat , mutta koska tuo vapaaehtoisuus ei tunnu ottavan tuulta purjeisiin, olisi kai jo aika alkaa ajamaan sitä pevisa-askelta eteenpäin. Edelleen on mainostettu pentueita, joissa vanhemmat "täyttävät rotujärjestön kriteerit" vaikka näin ei ole ollut. Rotujärjestön kriteerien täyttymiseksi olisi edes toisen oltava lonkkakuvattu, mutta vielä niitä pentueita riittää, joissa kuvaustulokset ovat vain peikko kasvattajan takaraivossa ja sinnikkään vastustuksen aihe. Niin - voihan se "terve" rotukin paljastua sairaaksi kun tutkitaan. Huoh!

Tästä pääsenkin sopivasti kokouksessa kuuluvasti esitettyyn väitteeseen siitä, että kaikki Suomessa selästään hajonneet cardit ovat olleet niitä agilitykoiria, jotka on viety radalle lämmittelemättä. Ala-arvoista parjaamista sanon minä! Olen aivan varma, että nämä hajonneet agilityä harrastaneet koirat ovat vain pieni osa niistä kaikista selkäänsä oireilleista corgeista. Niiden omistajat ovat ehkä olleet avoimempia tämän asian kanssa ja avanneet ne kaapinovet, joita yleensä pidetään niin visusti kiinni. Merkillistä, että corgeja (molemmat c-rodut) selkäleikataan melkeinpä viikottain, mutta kukaan niitä ei kuitenkaan muutamaa "hullua" lukuunottamatta kasvata. Mistä ne siis tulee? Ulkomailtako? Avaruudesta?

Uskallan myös väittää, että aktiivisesti koiransa kanssa fyysistä lajia harrastava huomaa koiransa oireet aikaisemmin kuin Maija Meikäläinen soffamopestaan. Hän myös puhuu koiransa oireilusta "selkäongelmana" paljon lievemmässä vaiheessa kuin Maija M. Harrastajat myös lämmittelevät koiransa suorituksiin taatusti paremmin kuin Maija Meikäläinen, joka päästää rekkunsa autosta mökkitontille viikonloppuisin vähän saamaan maalaisilmaa ja riehumaan. Meidän selkäsairaustapauksista kaksi (Ella & Misiu) harrasti agilityä, mutta selkäoireet tulivat treenitauon aikana. Agilityllä ei ollut tuolloin mitään tekemistä sen kanssa, että ne tulivat kipeiksi. Eskoa ei mitenkään voi luokitella agilityharrastajaksi vaikka se muutamia esteitä tuossa pihalla pitkin kesää pomppikin. Saman verran, ja paljon enemmänkin, se rasittaa itseään metsälenkeillä. Kaikki nämä kolme ovat kuitenkin kuntoutuneet konservatiivisella hoidolla normirekuiksi ja voivat tällä hetkellä onneksi erinomaisesti. Ja mitä tulee Jannuun, joka vajaa 10-vuotiaana oireili ensimmäisen ja viimeisen kerran... sen agilityuraa ei ollut olemassakaan. Se kai sitten näki ilmeisesti unta agilitystä ja hajosi? Tiedän monta corgia jotka ovat selkäänsä kipuilleet harrastamatta päivääkään / kertaakaan agilityä. En väitä, etteikö agility huipputasolla vaatisi koiran fysiikalta paljon ja anatomisilta ominaisuuksiltaan corgit eivät ole lajiin ideaalisimmasta päästä, mutta se, että agility (tai mikä tahansa muu ulkoinen juttu) otetaan selitykseksi ja syntipukiksi corgeja vaivaaviin selkäongelmiin on kyllä kukkua, puppua ja soopaa suurimmasta päästä. Corgeilla on selkäongelmia harrastuksistaan riippumatta, piste! Se kuinka niihin voi jalostuksellisesti vaikuttaa on sitten niin laaja kysymys, että siihen ei liene kenelläkään viisastenkiveä olemassa. Jos nyt kuitenkin ennen sen parantavan viisauden keksimistä myönnettäisiin tosiasiat, eikä tungettais sitä päätä pensaaseen ja syytettäs muita. Toistan itseäni; corgeilla ON selkäongelmia.

Esille oli otettu myös se ihana rotumääritelmän tulkinta, joka ensimmäisenä painoksena kelpasi lähinnä äidinkielentuntien  "etsi viisi(kymmentä) kirjoitusvirhettä" -tehtäväksi ja koirien anatomian kummajaisgalleriaan. Nyt siellä on tehty joitain korjauksia, mutta alkuperäisen julkistamista oli perusteltu sillä, että se olikin tehty ulkomuototuomareille, ei "taviksille". No jos näin oli, tekstin kieliasu, sisältö ja anatomian tulkinta olivat vieläkin kummallisempia. Ulkomuototuomareille jos kenelle pitäisi tuollaiset opukset olla vimosen päälle ja tämä oli lähinnä nolouden multihuipentuma. Ja mitä tulee lausumaan taviksista, niin onpas jäsenistöä aliarvostettu oikein urakalla. Eiköhän sen taviskoiranomistajankin rotutietoutta voisi lisätä sillä, että jaetaan huolella kasattua oikeaa tietoa. 

Tässä yhteydessä olisi tehnyt mieli kirjoittaa myös muutama sananen Kennelliiton lausuntokierrokselle laittamasta jalostusstrategiasta, jota meidän rotujärjestön jalostustoimikuntalaisetkin tuntuvat vastustavan kun nimet komeili komiasti vastustusaddressissa. Mielenkiintoinen näkövinkkeli henkilöiltä, joiden pitäisi ottaa kantaa corgien kokonaisvaltaiseen jalostukseen kattojärjestön edustajina. Noh - kukin tavallaan. Mä en kuitenkaan näe siinä strategiassa mitään pahaa - päinvastoin. Jätän tämän aiheen nyt kuitenkin vielä hautumaan. Netti on pullollaan puolesta ja vastaan -kirjoituksia. Sen verran kuitenkin Kennelliiton valtuustoedustajana olen antanut itselleni kertoa, ettei tämä tule vielä kevätvaltuustoon valmiiksi. Kyllä siitä vielä tulee hyvä ja sanamuodotkin saadaan viilattua niin, että pilkunpanijatkin ymmärtävät, ettei sen strategian ole tarkoitus määrätä kuin muutamassa asiassa. Siitä on tulossa eettinen sateenvarjo kaikkien muiden rotukohtaisten pevisoiden ja jalostuksen tavoiteohjelmien yläpuolelle. Kunpa sen vastustukseen käytetty aika ja energia olisi saatu valjastettua sen kommentointiin, olisi sovitut aikarajatkin voineet ehkä pitää. 

Nyt kuitenkin lopetan vuodatukset tältä erää tähän ja laitan oman pääni pensaaseen (Muumi-aiheinen tyynyliina nääs), irroitan näppäimistöni ja kokeilen korjaisiko uni tänä yönä hämärän rajamaille edes hetkeksi. Kaksi tällä hetkellä hyvin raskasta työaamua enää ja sitten SAS:n siivin kohti Birminghamia. Loma tulee todella tarpeeseen!

 
Tyyny hyvin, kaikki hyvin?