Kuka olisi uskonut, että tulivuorenpurkaus aiheuttaa kaaoksen Suomessa, siis meidän ikiomassa lintukodossa SUOMESSA? Niinpä! Niin vain teki ja eihän se Vaasan näyttelykään jäänyt osattomaksi tästä kaaoksesta. En olisi halunnut olla tuon toimikunnan housuissa kun heidän kriisinhallintaansa testattiin karkeimmista karkeimmalla hiekkapaperilla. Onneksi suomalaiset tuomarit olivat tarttuneet toimeen ja tarjonneet (?) apuaan ja tuomarilista ja aikataulut menivät näyttelyä edeltävänä päivänä uusiksi. Uskomaton suoritus! Onnittelut toimikunnalle!

Corgitkaan eivät jääneet osattomiksi tulivuoren tuhkan tuomista muutoksista. Ruotsalaisen Benny Blidin sijasta kehän keskelle astelisi Leni Finne. En hetkeäkään miettinyt peruutusta tuomarin muuttumisen vuoksi, sillä sympatiat olivat täysin näyttelytoimikunnan puolella. Nyt ei olisi se hetki, jolloin venkoiltaisiin ja taktikoitaisiin minäminäMINÄ-asenteella tuomaripeliä. Pemujen arvostelu oli aikataulussa siirretty ennen cardeja alkamaan klo 10, joten meidän osalta lähtöaikataulu pysyi samana kuin alkuperäisessä listassa. Heräisin aamulla 4.30 päästämään Kattin & co:n ulos, nukuin puoli tuntia ja otin koirat sisälle viideltä. Pesin pohjavillaansa heittävän Kattin varoen ja puhalsin harrastuskoirasta showkoiran tuolla jumalaisella puhurilla reilussa vartissa. Aikataulu oli enemmän kuin löysä. Edellisiltana reppunsa pakannut Jenni nousi ennen aikojaan ja oli innolla lähdössä mukaan. Aamupalan jälkeen Jenni meni kuitenkin kalpeaksi ja niinhän siinä kävi, että posliinin halailun jälkeen Penniläisen reissu peruuntui karulla tavalla. Olipa harmi. Toinen odotti niin kovasti pääsevänsä koirakilpailuihin ostamaan TuTulleen näyttelyremmiä ja uutta lelua. Ainoa lohtu asiassa oli se, että onneksi tuo tautipahanen ei alkanut vasta autossa. 

Seiskalta startattiin Hannan & Kattin kanssa ja napattiin vielä Julia ja Tove mukaan 8-tien varresta. Matka sujui rattoisasti rupatellessa ja jotenkin tuo uusi nimikkoautoni (JFL-I89) kulki joutuisaa. Puoli kymmeneltä meille soitettiin näyttelypaikalta oikein tuplasti ja saimme kuulla, että aloitettaisiin sittenkin cardeilla. Pemujen alkuperäinen alkamisaika olisi ollut myöhemmin ja tällä toimenpiteellä pidettäisiin huoli, ettei pemut myöhästy kehästä. OOOOKEI - no kilsoja oli enää reilu kymmenen, mutta kiirettä pitäisi silti. Meille kyllä luvattiin, ettei kehä ala ennen kuin ollaan kehän laidalla kamoinemme. 

Parkkialue oli jo kohtuullisen täynnä ja saimme tietenkin paikkamme kuraiselta kentältä. Eipä hättää kun koiria ei ollut mukana onneksi kuin nuo kaksi. Hanna & Julia kantoivat sankarit kuivalle pyörätielle ja minä huolehdin kamat autolta. Kehän laidalla oltiin lopulta hiven yli kymmeneltä ja siinä leiriä pystytellessämme ekat cardit kutsuttiin kehään. Ehdittiin, kelvosti. 

Urokset voitti TuTun isä Kennedy, kakkoseksi tuli meidän Woodyn poika Region's Natural Wood, kolmosena ja nelosena oli etelän pojat Aku & Roope. Romi Woodynjatrinanpoika Big-Wood's My Tribal sai luokassaan EH:n. 

Nartuissa junnuluokan koirat saivat kaikki siniset nauhat ja nuoria ei ollut, joten Katti & Tove pääsivät aika nopeasti kehään. Tove-Kattinsisko sai EH:n ja Katti ERI:n, kolmas avo-narttu oli poissa (myöhästyi kehästä, mikä harmi). Tässä kohtaa tiesin jo että valionarvo oli Kattilla tälle päivää varma, mutta piti vielä paras narttu kehä hilpaista valioluokan voittaneen kanssa. Voitto Kattille ja pokattiin valionarvo kunnialla. 

ROP kehässä oltiin Taijan ja Kentsun kanssa ja niin siinä vain lipsahti käymään, että Katti-Vikkeläinen sai sen punakeltaisen ruusukkeen ja samalla nopeasta käynnistä Vaasassa tulikin ryhmäkehiin kestävä kokopäiväduuni, jossa onneksi apuna olivat Hannan ja Julian lisäksi toiset punakeltaisten ruusukkeidensa kanssa odottelevat. Käytiin me kuvaamassa ROP/VSP kuvatkin, mutta mitään perinteisiä ei suostuttu ottamaan. Kalliolle kukkulalle vietiin tämä nuoripari posettamaan. Tiedä vaikka tuota kuvaa tarvittaisiin vielä joskus mainonnassakin :D

Katti sai pokaalien sijasta "omaa rahaa" näyttelypaikalla olleisiin myyntipisteisiin 15 euron edestä ja niinpä siinä sivussa tarttui mukaan yhtä sun toista. Tärkein tuliainen oli kuitenkin Jennille tuodut TuTun näyttelyhihna ja röhköpossu. Katti sai itseään isomman solmulelun. Josko ois edes hetkeksi vastusta. Piikalle tuotiin näyttelyvermeet kun eihän tästä talosta löytynyt kullanväristä ketjua, jonka tuo kaunotar ehdottomasti ansaitsee kaulaansa kun ensiaskeleet Suomen kehissä otetaan. 

Tuomarimuutosten vuoksi kehät loppuivat ymmärrettävistä syistä hyvin epätasaisin aikavälein. Osa kehistä tyhjeni melkein puolilta päivin ja toisien loppumista odoteltiin vielä ryhmien kokoomakehien alettua. FCI1 ryhmä pääsi isoon kehään neljäntenä loppukilpailuna ja sieltä tulikin sitten vain kokemusta. Katti tosin esiintyi siellä mielestäni loistavasti, joten tavoite tuoda rotua esille kauniisti esiintyvällä kauniilla koiralla onnistui hienosti. 

Ennen kotimatkaa seurattiin vielä porokoira Suukkosuun Shamaanin ryhmäkehä ja hips heijjaa - olipa hienoa kun Pinja ja "Noita" sijoittuivat toisiksi. Onnea Noita & taustajoukot!

Kotimatkalla alkoi jo väsy painaa ja jutut olivat sen mukaiset. Nauru oli herkässä ja kun autosta löytyi kaikenlaisia kivoja nappeja ja vipuja, saatiin päälle mitä erilaisimpia elektronisia juttuja. Ihan varmaa ei ole, saatiinko me niitä pois päältä, mutta ainakin vakionopeudensäädin salli meidän kääntymisen 8-tieltä kotiin. Ei tarvinnut ajella Haaransillan ja Kalajoen eka liikenneympyrän väliä Menolippua laulaen kunnes löpö loppuu ;-)

Summa summarum:

Kattia ei ole kulutettu näyttelykehissä, sitä on koulutettu kotona muut kuin kauneuskisat mielessä. Kun Vaasan tulokset kirjautuvat KoiraNettiin, sieltä löytyy 9 näyttelyä ja 7 sertiä. Varsin hyvä kauneusprosentti kaksivuotiaalla, näyttelyaktiivisuuden osalta ei olla oltu aktiviteettitilastojen ykkösiä eikä muuten aiota vastakaan olla!


FI MVA Big-Wood's Catwalk