Viikonlopun tulosrintamalta ei meidän osalta suuria uutisia heru. Lauantai meni Konnan kanssa ihan läskiksi. Eka radalla se törmäsi ensimmäiseen esteeseen ilmeisesti auringon sokaistamana ja se sitten riittikin hyppyhalujen tappajaksi loppukurveille. Lopetettiin puomin jälkeen suosiolla. Sekin yritys juoksukontaktista meni mönkään kun Konna päätti hypätä kesken alastulon sivuun. Eteenpäin suuntautuneen loikan oisin vielä hyväksynytkin, mutta että sivulle. Se siitä radasta. Tultiin suoraan pois, ettei loukata hienoa lajia nimeltä agility vielä enemmän töpeksinnällämme. Jos nyt joku ilonhetki pitää radasta esille nostaa niin meni se vaan poika aika leuhkasti vaikiasta kulmasta pujolle. Ihan itse. Lähetettynä. Se oli WAU!

Toisella radalla tuli taas rimoja alas ja oisko se puomikin mennyt höpöksi, loikka tosin oli suoritussuuntaan eikä kesken kaiken pois koko härveliltä. Tältä radalta me taidettiin taistella tulos, vaikka tuloslistalla ois kyllä näyttänyt hylsy nätimmältä. Konna ei irronnut hypyille, oli jotenkin tahmea ja äh - en mä tiedä. En se kai minä itsekään ollut mitenkään etevimmilläni. Ärsytti itseni ja Konnan puolesta ja huolettikin. Ettei ois pojalla jotain vaivaa jossain...

Tänään Konna oli oma menevä itsensä. Irtosi, lähti, oli itsevarma ja teki parhaansa. Yksi työtapaturma sille tuli vika radan pujottelussa kesken kaiken ja eka radalla mä ohjasin sen väärään päähän putkea. Muuten ratasuoritukseltaan mukavaa menoa ja taidettiin molemmat nauttia vauhdista yhtä paljon. Rimat vain kolisi alas, joten hierontaa tiedossa. Onneksi hovihieroja saapuu torstaina. Josko saatais Konna sunnuntaiksi kisaiskuun Pietarsaareen. Ehkei tämä olekaan vielä mitään muuta kuin talven takaista jumitusta.

TuTuli oli kisaturistina molempina päivinä. Pikkuötökkä oli tosi reipas ja sai osakseen paljon huomiota niin 2- kuin 4-jalkaisiltakin. Ne vähäisetkin pikkuisen jänskättäneet asiat kuitattiin kun se huomasi nopeasti, että mikä ei tapa, se vahvistaa. TuTuli tutustui kuulutuksien, kolisevien esteiden, suosionosoituksia antavien ihmisten, haukkuvien koirien ja ihmisvilinän lisäksi myös Royal Caninin rekan sisätiloihin ja metallirappusiin. Tosi hyvä harjoitus pienelle maalaistollolle. Saa lähteä kisareissulle toistekin kun matkustaakin niin hyvin.


Kun TuTu tapasi Unssin (FIN AVA & AVA-H Big-Wood's Tiny Chinook).
TuTu fanitti Unelma-Unssia täysillä ja kyllä se Unssikin TuTusta tykkäsi. 

Aamusella ennen kisoihin lähtöä seurasin aikani TuTun ja Ringa-muorin leikkiä olkkarissa. Lopulta oli pakko ottaa Söpösöpöllä pieni video tuosta ilottelusta. Ollos hyvä, päätähtinä TuTu 4 kk ja Ringa melkein 13 vuotta: