TuTuli, tänään 4 kk

Jälleen kysymys: Kuka sille näitä näyttelyjuttuja opetti? Vaihtoehtona lienee uskomus hyviin geeneihin tai sitten nuori omistajansa Jenni.

Vaikka onkin oma, väitän että TuTussa silmä lepää ja sen koko olemus saa vain hyvälle tuulelle. 

Koiranpennun niskaan ei saa koskaan kaataa mitään tavoitteita, odotuksia tai uhkarohkeita haavekuvia, mutta TuTun kohdalla on vaikeaa pidättäytyä kristallipalloon kurkistamisesta. Onneksi semmoista ei ole vielä keksitty! Ei tule kiusauksen tuskia.

TuTu on ehkä helpoin koiranpentu mitä meillä on koskaan ollut. Se on sisällä rauhallinen, ulkona touhukas. Oppinut sisäsiisteysasiat ikäänsä nähden loistavasti. Ei ole yhtä muistitikkua ja Jennin lenkkarinnauhoja lukuunottamatta tuhonnut vielä mitään kananmunakennoa kummoisempaa. Tykkää touhuilla Jennin kanssa ja se oli sairastellessa erittäin hyvää sohvallamakoiluseuraa. Nukkui yönsä tuolloin vieressäni hievahtamatta.

TuTun ahneus, kova halu taistella leluista ja noutaa niitä ovat vahvuuksia, jotka eivät ole ainakaan haitaksi erilaisissa harrastuksissa sitten myöhemmin. Päinvastoin! Pentukoulu alkaa maanantaina Tupoksella, siitä se lähtee tämä oman lajin etsintä.

Lisää tänään otettuja TuTun kuvia sen omassa kuvagalleriassa