... hyvin pieni, ainakin jos tauti tulee ja kaataa pakkolepoon. Sellainen ihmispolon täysin toimintakyvyttömäksi tehnyt flunssa hiipi hiljaa ja antoi yhtäkkiä merkkejä olemassaolostaan sunnuntai-iltana. Maanantaina olo oli karsea, mutta raahauduin silti töihin hoitaamaan asioita, jotka juuri tietenkin tuona aamuna olivat niitä "pakko hoitaa" -juttuja. Kahden lääkärin ja yhden esimiehen toimista sain passituksen kotiin potemaan ja näillä ohjeilla on sitten menty. Tiistaina totesin, että on aivan mahdollista katsoa 6 leffaa ymmärtämättä ensimmäisestäkään mitään. Keskiviikkona huomasin samoja leffoja tuijottaessani, että näissä on jotain hieman tuttua ja löysin lopulta itseni katsomasta Kauniita ja Rohkeita noin 13 vuoden tauon jälkeen. Torstaina luovutin leffailut ja tutustuin apinoiden maailmaan ja jättikäärmeisiin Animal Planetin avulla. Huomenna aion pontevasti katsoa tuleeko työnteosta mitään. Silmät on vielä kuin särjen ja sian risteytyksellä ja naaman väri kaikesta niistämisestä laikukas. Niveliä särkee ja olo on hutera, mutta  kai tästä jää henkiin. Luulisin. 

Mitäs harrastusrintamalla on tapahtunut? Pitää ihan muistella.

Torstaina tuposteltiin vain Konnan kanssa kun nuo Äffät on juoksussa molemmat. Onneksi saatiin vara-ähvä mukaan treeneihin kun Friida & Tiina tulivat paikkaamaan tyhjää kolosta treeneissä. Kohtuukyytiin joutuivatkin kun Minna oli taiteillut sellaiset kurvit, että ei tarvii ees liioitella kun sanoo niiden olleen kevään haastavimmat. Kysäisinkin siinä Minnalta, että asettelitko ensin esteet maneesiin ja heitit sitten nopalla numerot ja suoritussuunnat. No - ei nyt sentään, ihan mentäviä ne oli jos a) koira osasi mennä itsenäisesti lähetettynä tietyt jutut ja b) ohjaaja uskalsi siirtyä radalla koiran suorittaessa tehtäväänsä toisaalla. Teinkö nollia? No EN! En sinnepäinkään, mutta Konnan kanssa meillä oli niitä hyviä pätkiä paljon enemmän kuin huonoja. Muutama juttu siellä oli Konnalle yllättävän "oksettavia" ja kontaktien alastulojen nopeutus on todellakin toiminut kun homma meinas olla aika räkästä. No - näillä eväillä kohti ensi viikonlopun kisoja. Onneksi ei ole kuin Konna kisavahvuudessa mukana. Tulee A-luokan reissu Ö-luokan kunnossa olevalle kartturille. 

Lauantaina treffattiin TuTun kanssa ikätoverit Figo-rottis ja Tyyne-westie. Ensin kokeiltiin leikkiä koirakoululaisia ja mallikelpoisestihan se sujuikin. Lopuksi annettiin pentusten vetää rallia keskenään ja siinä ne oli vielä parempia :D Valkoisesta länsiylämaanterrieristä tuli karkeakarvainen kivutuhkakurakoira ja TuTulista walesin mutapainija. 


Sivu!


Lisää kuvia *kliks*

Fyra tokotteli Äppön ja Sottan kanssa. Otin täysin suunnittelemattoman treenin, joka sisälsi noutoja, luoksetulon pysäytystä, kaukoja, ruutua ja seuraamisen erikoisjuttuja (peruutukset ja sivuaskeleet). Käytin naksua ja on se vain myönnettävä, että sillä pienellä kapistuksella on Fyraan IIIIISO vaikutus. Mikä ihme siinä on, ettei tuota vekotinta tule enemmän käytettyä? Fyra harkkasi myös ilmoittautumista "höpökokeeseen" ja paikallaoloa Sottan kaverina. Hyvin se makaa, etutassut ristissä ja tarkkana kuin porkkana.

Sunnuntaina olin aamulla täynnä energiaa ja houkuttelin Jennin & yökyläilleen Netten mukaani hiekkakuopille. Koirista mukaan pääsivät TuTu, Ringa, Luva, Katti ja Esko. Heti perille päästyäni huomasin, että kameraan oli lipsahtanut mukaan virraton akku ja Tapsalla oli kaksi vaihtoehtoa; tuoda se akku tai... TUODA se akku. Ringa-muori oli niin kovasti vauhdissa siinä odotellessamme, että tuumin laittavani sen Tapsan mukaan takaisin. Ei se kuitenkaan jaksaisi loppulenkkiä. Joopajoo! Tapsan vinkatessa mummelille, että lähtisikkös jo kotimatkalle, muori nosti kirsun ilmaan ja otti 200 m päässä seikkailemista leikkineistä tytöistä ilmavainun ja veti sinne niin lujaa kiitolaukkaa kuin melkein 13-vuotiailla kintuilla pääsee. Naurettavaa, HÄNKÖ kotiin KESKEN lenkin. Että kehdattiinkin!


Ringa & TuTu, eikä 12,5 vuoden ikäeroa huomaa ainakaan käytöksestä

Siellä me seikkailtiin sitten 2 tunnin huikonen. Minä kuvasin, koirat juoksi ja tyttöjä vei mielikuvitus. Välillä ne istutti pajuja hiekkaan, välillä leikki kotista, välillä salapoliisia jne. Roolit vaihtui vauhdin mukaan ja ehti ne "ongellekin". Ringa-muori jaksoi oikein mainiosti ja TuTulikin pysyi isompiensa mukana hienosti. Viisikko oli myös hienosti kuulolla kun pienen matkan päästä meidät ohitti toinen koiriensa kanssa hiekkakuoppaillut. Ei tarvinnut omiaan hävetä, ei kyllä tarvinnut ohittajankaan. Näin sen pitäisi sujua!


Viisikko ja viisaat

Kotona totesin taas koneelta kuvia katsoessani, että kyllä se vain on niin, että tuo Canonin putki on tullut tiensä päähän. Se ei enää mielestäni tarkenna yhtä nopeasti ja hyvin kuin ennen. Pakko oli myös myöntää, etten ole vain kuvitellut putken moottorin omituista ääntä. Ringan uroteko - avonaisen kameralaukun pudottaminen keittiötasolta putkien lennellessä pitkin lattioita - on jättänyt pysyvät jälkensä. Siltä samalta istumalta tilasin itselleni uuden. Varustelukilpailua ei harrastettu kun tilasin melko lailla saman putken, mutta on se sentään vähän uudempi versio entisestä. Vaikkei mulla kalliita objektiiveja olekaan, niin oli tämä kyllä ihan riittävän hintava opetus siitä, miksi kameralaukussa on vetoketju.

Sunnuntai-illasta alkoikin useamman päivän kestänyt koiraharrastamaton ajanjakso, jolloin Tapsa huolehti meidän lauman perustarpeista. Onneksi on tuo takapiha ja sen tuhannet aidatut neliöt. Eivät koiratkaan hypi seinille, vaikka päivittäisen aktiviteetin tarjoaja vuotaa nenänsä kautta aivonesteitä. Aidatulla kentälläkin olivat saaneet irroitella... tai ainakin näin annoin itselleni kertoa. 

Tänään lopetin sohvaelämän käyttämällä TuTun toisella rokotuksellaan. Homma vain pikkuisen laajeni käsiin kun katsoin kansiosta muidenkin paperit. Loppujen lopuksi piikkiä saivat tänään niskaansa myös Fyra, Esko ja Ella. Ihanan kallista! Muisti taas sen, miksi sitä kuukausittain tilipäiväänsä odottelee. 

Raahen näyttelyyn ilmoittautuminenkin umpeutuu pian. Pitäisi arpoa meidän lauman kokoonpano kasaan. Piika on nahkakalju sanan varsinaisessa merkityksessä, Kattista irtoaa karva tuppoina, TuTu on liian nuori, Misiu ja Esko eivät vielä pääse veteraaneihin, Ellan häntä on ja pysyy kippurassa, Tottilla ja Pörrillä ei ole ulkomuodollisia edellytyksiä eikä edes kulkusia osallistuakseen yhtään mihinkään. Ringa tulee 13 v, se saa itse päättää aamulla lähteekö vai ei. Onneksi on sentään Femma, joka on jotenkin merkillisesti karvassaan. Kyllä se sen vielä pudottaa kun ilmolappu lähtee...

Ainiin ja Luffe. Se nyt on aina karvainen vaikka olisi "kaljukin":


Jjjjjjep! On se siinä, mutta miten päin?