Näyttelyä edeltävä viikko oli todella kiireinen. Jotta siitä olisi tullut ihan mahdottoman kiireinen, perustettiin Jokirantaan kauneussalonki kuistille, ei ainoastaan omille, vaan myös kavereiden koirille. Kaunistautumassa kävi tassuttelijoita aina spinonesta valkkareihin saakka. Viimeisin salongin asiakas Femma viimeisteltiin näyttelyaamuna klo 6:n jälkeen.
 
Johan oli kummallinen asetelma kun huomasin autoa pakatessani, että kotiin jäi vain kolme koiraa – siis KOLME (wöllit + Pörri). Vielä kummallisempi asetelma mulla oli TIO:ssa, johon oli pakattuna päivän näyttelykamat ja matkustajina oli 10 koiraa, Jenni ja minä. Tapsa oli mennyt jo edeltä meillä kauneussalongissa ja hoidossa olleen Cinin kanssa ohjaamaan näyttelyyn tulevia parkkaamaan autonsa oikein. Näyttelyteltta oli sanonut sopparit irti viikkoa aikaisemmin ja uusi tilattu ei saapunutkaan, joten lainateltan varassa yhden 8-vuotiaan tytön ja 11 koiran kanssa oli varsin rattoisaa. Onneksi oli apukäsiä, kiitos teille!
 

Maximus kaunistautumassa
 
Koko aamun esitin koiria, lopulta esitin koko iltapäivänkin. Montakohan kehäkierrosta siinä tulikaan tehtyä? Parempi ehkä on, ettei tuota edes yritä laskea. Tarvitsin jo omillenikin handlereita kun kannatuksen vuoksi tuli ilmoitettua koiria samoihin luokkiin. Ella ja Piika kisasivat avoimissa nartuissa, Esko & Misiu valiouroksissa ja Femma & Katti valionartuissa, vaikka vielä perjantaina olin sitä mieltä, ettei kalju Katti lähde mihinkään missikisoihin. 
 
Tuloksellisesti päivä oli L-oistava! Femma oli paras narttu ja ROP, Katti 2. paras narttu. Esko esiintyi Kaisalla upeasti aina parhaaksi urokseksi saakka. Unto oli PU2 ja Misiu PU3. Piikan kaljuna tehty näyttelydebyytti tuotti ERI3 sijoituksen suurilukuisesta avoimesta luokasta. Ringa oli veteraaninartuissa toinen EH:lla. Muorin torstaina Pörrin ja Femman kanssa kiskomat 3 kg kuivaruokaa suoraan pussista hieman painoivat liikuntahaluja alemmas. Ella sai EH:n. ROP-kasvattajaryhmä kasattiin narttujen ja urosten kärkikaksikoista. Ei se ollut mikään ison kehän ryhmä kun ryhmästä löytyi kolmea eri väriä ja pikkusen erilaista variaatiota päätyypeissä. Kokopolitiikkakaan ei ollut yhtenäisimmästä päästä, mutta liikkua ne kaikki osasivat, eivätkä vinksottaneet ja vonksottaneet mistään suunnasta. Hyvä ryhmä, muttei ryhmäkehäryhmä. Semmoseen ois tarvittu nk. dream team, joka olisi kasattukin jos Ringa olisi ollut pirtsakammassa ja vähemmän pönössä kunnossa. Ei viitsitty sitten mummukoiraa kiusata. Sulatelkoon mahaansa rauhassa.
 

Cintturan kanssa kierroksella numero XYZ
 
Luva kiersi Jennan kanssa kehän EH1:n edestä. Tarkkaa tuomaria häiritsi vain hiven epävakaat etuliikkeet, jotka Luva kyllä osaa esittää oikein paraatimarssin tavoin vaikka handleri tekisi kaikkensa mokoman virheen piilottaakseen. Cini-bortsu oli ERI2 ilman PN-kehän sijoitusta. Aksu-valkkarin kanssa pokattiin VSP-ruusuke ja Konna-malin kanssa ROP-ruusuke. Max-pemu kipitti pitkän päivän päätteeksi paras uros –luokan sijalle 3 ja kruunattiin myös ROP-veteraaniksi.
 
Jenni oli odottanut koiranäyttelyyn pääsyä kovasti. Jo koulussa ollessaan hän oli kirjannut kesätoiveisiinsa uimisen lisäksi koiranäyttelyissä käymisen. Kun suuri päivä koitti, neiti viihtyi siellä hyvin ja pääsee kyllä tuolla käytöksellään toistekin mukaan. Päivä kului näyttelyalueella hengaillen tai TuTun kanssa teltassa koirapeliä pelaten – niin ja olihan pieni Julius serkkukin välillä seuraa pitämässä tai seuranpitoa vailla.
 

TuTulin päikkärit
 
Sieltä etusuoran päästä kun pikkukerhon ”pikkunäyttelyä” katseli, näytti se aika erehdyttävästi jopa koiranäyttelyltä. Ehkä sen järjestelytkin onnistuivat, sillä jälkipyykkiä ei ole netin syövereistä juurikaan löytynyt. Kun tulospalvelukin oli toiminut melkein reaaliajassa, voidaan varmaan piskuisen yhdistyksen vielä piskuisemman näyttelyorganisaation sanoa onnistuneen projektissaan vaikka kyllä se valvottikin yhtä sun toista. Välillä, kun kaikki vastusti, tuntui, ettei enää puuttunut kuin tuhkapilvet, tsunami ja maailmanloppu. Koiria tuli 200 enemmän kuin oli kuviteltu ja lisätuomareiden hankinta ei ollut mennyt ihan sormia napsauttamalla ja sujunut kuin tanssi. Loppu hyvin, kaikki hyvin – lopulta – kuitenkin.