On me treenittykin, ihan oikeasti aina tuolla kaiken kiireen lomassa. Vähänlaiseksi on jäänyt oman kentän hyödyntäminen, mutta Tupokselle olen joka viikko kurvannut. Konna, Femma ja Fyra ovat vuorotelleet treeneissä, jotka ovat menneet hyvin ja huonosti. Ei sitä vain tässä lajissa ole koskaan niin hyvä, että voisi henkseleitään leuhkana paukutella ja väittää olevansa pro. En ainakaan minä siihen kykene. Femmalle haettiin nopeutta suorille, Konnalle hyppytekniikkaa ja Fyralle irtoamista. Lisäksi oma havaintoni on ollut se, että Fyra on ollut liian hyvällä ruoalla. Nyt se näyttää rottikselta, muttei se näytä Fyralta. Se ei myöskään toimi kuten energinen Fyra, vaan se on pikkuisen laiskanpulskea tekemisissään. Ruokavaliomuutos käynnissä, josko se pikkumustakin virkustuisi takaisin omiin virtalukemiinsa.
 

Kuva D.Paz
 
Katti & Luva ovat treenailleet agiliitoa kotosalla. Kumpikin on siinä mallissa, ettei se syksyn kisakorkkaus olisi ihan mahdoton ajatus. Aika näyttää. Mä en tahtois ihan keskentekoisella mennä kisoihin, sillä ei tällaisen lauman kilpailuttaminen ole ihan ilmaistakaan. Siksi haluaa, että on edes jonkunlaiset mahdollisuudet siihen nollatulokseen jos kuun asento marsiin on suotuisa. Jos lähtökohtaisesti se kuu on liian kaukana marsista, ei se varmasti osu kohdilleen. Siispä jatkamme treenimistä ja katsomme sitten syksyn kisakalentereita kun kesälomat on lusittu.
 
 
 
TuTuli on touko-kesäkuun aikana käynyt maanantaisin Tupoksella Fiksu-Pentu –kurssia yhdessä siskonsa Hilman ja sakemanni Nannin kanssa. Tällä viikolla siitä tuli virallisesti Fiksu kun suoritettiin kurssin päätteeksi 12-kohtainen rally-tokorata ihan kohtuullisella suorituksella. TuTu osaa nyt jokseenkin istua paikallaan, mennä maahan, seurata, tulla luokse ja tehdä pieniä tulevaa (?) agilityharrastusta puoltavia tasapainoharjoitteita. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että se osaa olla ahne nameille, leikkiä leluilla innokkaasti ja innostua myös minun kanssa leikkimisestä. Niillä eväillä pitäisi pystyä tekemään myöhemmin aikuisten koirien juttuja. Nyt se saa, Fiksuudestaan huolimatta, olla vielä pentu kuten pennun pitääkin antaa olla.
 
 
Jossulaksi ristityllä kentällä Koirakerhon Beekkoset ovat treenanneet viikottain. Ollaan kurvailtu vaikeita ja helppoja juttuja. Ryhmän koirat ovat myös taitotasoiltaan erilaisia, joten mä kutsuisin tätä ryhmää lähinnä mukautetuksi opetukseksi. Mua se harjoitusten muuttaminen koirakon mukaan ei haittaa ja uskon ettei muita ryhmäläisiäkään. Minusta se on vain rikkaus, että ryhmässä on eritasoista ja erilaisella työmoraalilla varustettua koiraa. Josko tätä ryhmää seuraamalla ryhmäläisetkin oppisivat siihen, että päämääriin päästäkseen on tehtävä töitä sen oman koiran mukaan – ei aina niin kuin se kaveri tekee tai oikomalla mutkissa.
 

Jossula alkaa olemaan estekalustoltaan aika hyvässä hapessa. Keinukin valmistui tänään.