Olipa harvinaisen rauhallinen juhannus. Ihan kotosalla ollaan oltu Mezzotiekeikkaa ja uimareissua lukuunottamatta. Treenimisetkin jätin aika vähiin kun tuo penteleen selkä on taas oireillut. Ei ilmeisesti tykännyt SM-kisamatkan autoilusta ja niin - puhun nyt omasta selästäni, en koirien.

Vasta lauantai-iltana alkoi tahti kiihtyä kun saatiin saunavieras, jolle tarjota annos suosittua puolalaista omenapiirakkaa. Just passelisti sitä vielä riitti ja hyvää oli. Resepti on sen verran uniikki, ettei sitä julkaista tässä lainkaan :D


TuTu & Totti

Sunnuntai olikin sitten varsinainen treenipäivä kun Jossulassa 2,5 h session aikana Minnan kanssa treenattiin 4 bordercollieta, 1 schappe ja 1 cardi. Tulipa siinä todetuksi moneen kertaan, että treeniapu on kullanarvoista. Ilman sitä helposti jumittaa vierestä viemiseen ja palkka tulee annettua läheltä itseään. Apurin avulla palkkaus helpottui ja kaksi silmäparia näkee enemmän kuin yksi, joten oikeiden suoritusten merkkaaminen nopeutui ja varmistui. Hjuva!

Katti meni pääasiassa pujoa ja keinua ja Luvan leiviskä oli laajempi; pujo, kontaktit ja pussi. Olin molempiin nuoriin neiteihin oikein tyytyväinen. Luvalta nykäisin otsatukan silmiltä ponkkarille ja aion niin tehdä vastakin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta minusta se meni varmemmin ja vauhdikkaammin kun harvahapset oli pois näkimien edestä. Ponkkari piti vain poistaa ennen Kattin ja Luvan yhteiskohtaamista, sillä aikaisemmat kokeilut ovat mystisesti päättyneet siihen, ettei ponkkarirenksua ole missään ja Luvan otsatukka on syöty lyhyemmäksi. Nyt on näytelmät tulossa, joten josko edes pari karvaa säästyisi silmillä.

Iltasella Femma ansaitsi ruokansa kontaktisulkeisten jälkeen ja Fyran kaasua kiristettiin tuottamalla painetta pönttöön kentän laidalla odotelleen namilautasen voimin. Pikku akiliitojen jälkeen se vielä etsi Jenniä metsästä ja ottipa se pari harkkaa kiintorullallakin - eka kertaa muuten! Ihan lopuksi se toi kolme esinettä itseään korkeammasta heinikosta. Kyllä siinä oli yhdelle mustuaiselle aktiviteettia.

Illalla otin aikaa kuinka kauan kahden 5-kuisen cardipennun raadoksiväsytys kestää. Kellosta loppui patterit aikaisemmin kuin koirista joten luovutin. Nyt eteisestä kuuluu vain sellainen pikkunahinakahina kun TuTu ja hoitoon tullut Hilma-sisko vuorollaan kokeilevat kuinka lujassa toisen kauluskarvat ovat. 


NYT te tytöt KÄYTTÄYDYTTE!

Ainiin - MIKÄ tämä on? Se ajelehti rantavedessä ja Jenni poimi sen hetkeksi kädelle. Kuvassa se on noin luonnollisessa koossaan. Oli geelimäinen pallo ja neonvihertävä. Keskellä oli jotain. 


Alienin itiökö?