Kolmen viikon kaaos on takana. Tyhjiä päiviä kalenterissa nolla, valvottuja öitä monta ja taakse jätettyjä kilometrejä paljon - siinäpä näiden viikkojen sisältö lyhykäisyydessään. Jenni sai ekan koulutodistuksensa, Raahen näyttely on nyt osa Koirakerhon historiaa, muutaman päivän aktiivinen kesäloma in english meni nopeampaa ohi kuin olisi halunnut, agin SM:t on koettu, TuTustakin tuli Fiksu Pentu ja TeiniXit selvisivät urakastaan kiitettävin arvosanoin. Adrenaliinihumalani on varmasti ollut kropassa melkoinen, sillä nyt kun kalenteri näyttää juhannuksen aikaan tyhjää, olotila tuntuu kummalta. Never gonna slow down... lukeehan se jo lätsässäkin jonka agin SM-kisoista ostin. Ei osaa hiljentää ei, ei vaikka kai pitäisi. Lomaan 17 työaamua, laskin tänään. Josko saisi sen aikana täpinätilaa alemmalle tasolle ja kesäloma tuntuisi lopulta Lomalta isolla ällällä.

Tapsa on urakoinut agikentällä ahkerasti. Nyt siellä on muuria, pöytää ja keinua lukuunottamatta koko kalusto käytössä. Keinu on työn alla, pöydän osat hankittu ja muurin piirrokset valmiina. Jossulasta tulee täysinvarusteltu agirata. Mahti juttu! Multa ei enää sitten puutu kuin se täysverinen agikoira. Omista ei ole kuin harrasteluun ja kisailuun, joka tosin sekin on kivaa. Tämä karu totuus vain pläjähti päin näköä, kun SM-kisoissa sain kunnian... tai no... katsokaa itse...


Kuva Juha Lehtikangas

Nyt pitäs vain päättää, että koska olisi SEN aika. Kysymykseen millainen ja mistä ei tarvitse vastausta miettiäkään. Se on päivänselvä asia.