Sain kunnian toimia junnutuomarina Muhoksen ryhmiksessä Raahen näyttelyä seuranneena päivänä. Noh – urakasta ei tullut kovin kummoinen kun osallistujia oli vain neljä, mutta se ei silti himmennä homman merkittävyyttä. Voin sanoa, että tuo tehtävä oli suuri ilo. Oli mukava nähdä 4 reipasta koiranesittäjää, jotka kaikki kohtelivat koiria koirina ja kumppaneina. Koska aikaa oli, laitoin heidät myös esittämään toistensa koiria. Sekin sujui hienosti. Tehtävä oli kyllä vaikea ja osin kurjakin kun kummassakin ikäluokassa piti laittaa toinen voittamaan ja toinen ikään kuin häviämään. Minusta kaikki neljä olivat voittaja-ainesta. Esittämiskokemuksissa oli luonnollisesti eroa ja ikäluokista oli edustettuina ihan juniori ja sitten vanhempaa ja kokeneempaa kaartia. Päivän voittajaksi laitoin nuoremman ikäluokan edustajan, joka koko kisan ajan jaksoi kannustaa paitsi omaa tolleriaan myös vaihdokkikoiriaan. Isojen ryhmän voittajasta huokui kokemus ja varmuus monenlaisten koirien esittämisestä ja hänen hermonsa piti, vaikkei kisakumppanina ollut nuori jenkkicockeri ollut ihan kokenein konkari kehänauhojen sisäpuolella. 
 
  
 
 
Ennen ja jälkeen junnukehää harrastin täysipainoisesti näyttelyturismia. Kamera kävi ja otin mielestäni ihan kivoja tilannekuvia kehistä. TuTu hengaili mukana ja sai monta uutta fania kerhoonsa. Ryhmäkehät se katseli tuomariaitiosta ja sai sieltä osakseen paljon hellyyttä ja huolenpitoa. Se oli semmonen kisamaskotti.
 
Ainiin – kävihän se meidän Nörttikin ”kannatuksen” vuoksi kehässä (yli 10-vuotiaat kun olivat vapautettuja ilmoittautumismaksusta). Miuku esitti Nössyn oikein katu-uskottavasti ja tuloksena oli mukavasti EH1. Arvostelusta tunnisti Nörtin, joten sen antajalla oli kyllä näkemystä rottiksen ilmiasusta ja siitä mitä sen pitäisi olla. Omakehu haisten uskallan väittää Nörtin olleen iästään huolimatta päivän parhaiten liikkunut rottis. Se ei kuitenkaan ihan yksin riitä punaisen nauhan värin laimentamiseen vaaleanpunaiseksi kun on noita muita juttuja jotka kokonaiskuvaan vaikuttavat. Rottiksista ei löytynyt yhtään vaaleanpunaisen nauhan saanutta, joten ei ROP-koiraa ei valittu lainkaan. 
 
 
Uskotteko, että parin edeltävän viikon kiireiden, kahden näyttelypäivän ja niiden välissä pitkällä kaavalla vietetyn illallisen jälkeen kotimatkalla väsytti?