Ei, en mä tartte omaa. Ystävät pitää huolen siitä, että saan harrastaa tällä älykkörodulla monipuolisesti. Irkulla otin kiekan Sm-agissa, paimennusta olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta (ohjaamaan ei vielä ole uskallustakaan) ja nyt mä löysin itseni viikonloppuna Tuomarinkartanon vinttikoiraradalta Hesasta SBCAK ry:n juhlaerikoisnäyttelystä. 

Cintturan kanssa matkattiin Helsinkiin junalla. Junailu meni varsin mallikkaasti, mutta mä lisäisin elukkavaunun ovenpieleen yhden kieltomerkin. Siinä olisi fleksin kuva ja oikein pimeessäKIN hohtavat raksit päällä. Meidän vaunussa ulkoili kaksi kissaa näissä s**t*n*sta seuraavana olevissa kapistuksissa. Oli oikein 8 metriä vapautta ja tilaa mouruta. Cini yritti niitä katseellaan kutsua luokseen, mutta vaikka bc on maailman viisain koirarotu, kyllä kissan logiikka vielä ne voittaa. Kissanomistajan logiikasta en sitten menis kovasti hyvää lausumaan...

Taija nappasi meidät asemalta ja keskuspuistossa heitetyn lenkin jälkeen siirsimme itsemme Töölöön unten maille.

Lauantaiaamuna mentiin näyttelypaikalle viemään Cinin viime vuonna voittama kiertopalkinto ja odottamaan omaa vuoroamme. Mukavasti se aika kuluikin kun seuraa olivat pitämässä Muttaburrat . Hirmuliskoille tuli myös menestystä kun Hirmu-neiti valittiin yli 20 pennun joukosta ROP-pennuksi ja iltapäivällä sille ojennettiin BIS2-pentu ruusuke. Onnea!


Cinttura tossa keskellä ottamassa söpö-söpöä katsekontaktia tuomariin.

Cinin vuoro koitti avoimissa nartuissa, joihin oli ilmoittautunut 19 kaunista ja älykästä koiraa. Näistä yksi taisi olla poissa. Cini sai erinomaisen ja lopulta se sijoittui luokassaan hienosti toiseksi. Parasta narttua valitessa Cini otettiin kuuden parhaan joukkoon ja lopullinen sijoitus oli viides juuri ja juuri virallisten sijoitusten ulkopuolelle. Noh - narttuja oli ilmoitettu 55, joten siitä viides sija on melkoisen hieno saavutus. 


Tuisku, Tasma, Cini, Ruska & Jarre

Cini oli mukana myös Tuisku-emänsä jälkeläisryhmässä, josta tuli näyttelyn BIS1-ryhmä. Onnittelut sinne Palokkaan!


Ruska kiitääliitää

Bortsujen parhaaksi ja lopulta BIS1:ksi ravasi Cinin puolisisko Ruska Tyrnävältä. Sanoinkin parhaan nartun valintaan mennessä Katjalle, että teidän on sitten parasta voittaa nämä kinkerit ja niin ne teki. Hienoa ja Onnea!


BIS-kuvassa myös tuomaristo: Broadhurstit & Päivi Eerola

Näyttelyn jälkeen oltiin ihan kuitteja. Tuli todettua se, että vaikka aurinkovoide on maailman parasta, ei se repussa mitään auta. Petollinen ilma oli tehnyt tehtävänsä ja tuulinen päivä tepposensa. Sitä paloi huolella, vaikkei varsinaista paahdetta ollut koko aikana. Mitä nyt välillä aurinko pilkisteli palleropilvien lomasta. Mun palovammat ovat nyt luokkaa kaksi. Apteekintätikin sanoi maanantaina troppeja hakiessani, että herrajesta! Nii-iiin... mun kaulassa on topin rajoja mukaileva rakkoinen ruokalappu, joka kiertää niskan kautta. Ja joo - koskee ja kovaa!

Kun nyt etelässä oltiin, siellä pysyttiin sunnuntaihin saakka. Käytiin katsomassa Tärpän (Jannu*Ella) luonnetesti ja kyllä mä olin ylpeä vaaleanpunaisin lasein elämää tarkkailevasta kasvatistani. Tärpällä ei ollut missään vaiheessa mitään epäluottamusta ihmisiä kohtaan. Puolustushalunkin se esitti äänettömästi omistajansa ja tuomarin välissä ja käytti ennemminkin neuvottelevaa ja sovittelevaa puolustusta. "Jos mä heilutan sulle täsä häntää tälleen söpösti, niin voisikkonä olla pieksämättä mun emäntää?" Loppupisteet oli +142 ja laukaisuvarma. Hjuva Täppä-Äpyli!


"NONNI, säki vaan siinä seisot tolleesti. Eksä tajuu että tohon vedettiin jotain epäilyttävää?"


"Heisiiskamoon - tosi epäreilua että sä hyökit näin kilttiä koiraa kohti!"

Kotimatkalle lähdettiin alkuillasta ja puolenyön maissa saavuttiin Raaheen. Nyt ei tultukaan junalla, vaan Taija tuli Obaman ja Kentsun (TuTun isä) kanssa meille vähän lomailemaan ja harrastamaan agiliitoa. Se onkin jo toinen tarina se sitten...


Volkkarissa oli tunnelmaa! Peräkontin räpättäjät Oba, Kentsu & Cini.