... miten paljon rojua voi 10-vuoden aikana kertyä nurkkiin, varastoihin ja "nurkan taakse". Ihmettelen myös sitä, miten paljon tilaa tulee koirien ja kissojen huoneisiin kun sieltä poistaa sitä, tätä ja vähän tuota. Ihmettelen vielä sitä, miten kallista on nykyisin kaatopaikkakuormien teko. Ei ihme, että laittomat kaatopaikat lisääntyvät metsien kätköissä. Meidän kuorma oli laillinen ja sen mukainen oli laskukin...

Siirryn ihmettelyistä toteamuksiin.

Totean, että jokainen kirja vetää tilavuutensa verran pölyä ja pokaalipenteleet tekevät sen vielä tuplaten. Kirjat on tarpeellisia, pokaalit ei, joten näiden viimeksimainittujen osalta tuomio oli jokseenkin langettava. Opin myös sen, että sellaisistakin tavaroista "joita joskus ehkä voi tarvita" voi viimein 10 vuoden aikana luopua - varsinkin jos sitä ei vielä koskaan ole otettu tänne muutettuamme siitä muuttolaatikostakaan. Totean myös, että meidän autotalliin ja autokatokseen tulee ehkä ensi talvena mahtumaan myös ne autot. Kätevää!

Kun kätevä emäntä ja pätevä isäntä ottaa 3,5 vuorokauden urakan, kuvakertomus projektista näyttää jokseenkin tältä:

Olipa kerran koirien putkahuone. Ennen remonttia se näytti tältä:

Pienen remontoinnin ja purkutyön jälkeen se jakaantui kahteen osaan aivan samalla lailla, mutta siellä näyttikin yhtäkkiä tältä:

Kissojen huonekin koki isoja muutoksia. Lähtötilanteesta ei ole kuvaa muistuttamassa siitä vaikeahoitoisesta sohvasta ja yli 10-vuoden ajan aktiivisessa raapimakäytössä olleesta kiipeilypuusta, mutta nyt siellä on tämän näköistä:

Huups... olipa sinne sekaan lipsahtanut Tottikin. Se ei kuulu huoneen kalustoon, vaan toimi viihdyttävänä vierailijana.

Olipa meillä kerran tällainenkin:

Se painoi miljoonan, veti aika paljon pyttyjä ja pölyä ja vei tilaa niin maan ...keleesti. Ei vedä enää!

Kiiltävät paholaiset, jotka ovat kustantaneet meille pitkän pennin, heiteltiin kasseihin ja laatikoihin odottamaan toista tulemistaan. En tiedä ilmestyvätkö ne työhuoneen hyllyjen päälle katon rajaan vai pidetäänkö niillä sydäntä lähellä olevien yhdistyksien mätsäreitä 15-vuotta. Aika näyttää. Kovasti paljon muistoja noihin pyttyihin kyllä liittyy, mutta miksi muistoista pitää pyyhkiä pölyjä?

Tärkeimmät muistot, sellaiset superpalkinnot pääsivät olohuoneen uusvanhaan pikkuvitriiniin. Siellä on niitä muistoja, joita ei auta pölyyn sotkea. Tituksen BIS-1 pytty messarin jälkeläisryhmistä, Nolan BIS1-jälkeläisryhmä, Tapsan rottiksien BIS1-kasv pytty KV-näyttelystä, Miska-ryssän agilitypokaali, Tuutin ROP-lautanen erkkarista, Mantan mitali MV-näyttelystä Puolasta, Ellan ja Femman voittaja-laatat jne jne.

Vielä on koti kuin pommin jäljiltä kun ne jäljelle jääneet tavarat täytyy nyt asetella paikoilleen. Tämän verran on kuitenkin tontilta tavaraa ja rojua vähentynyt:

Sen TÄYTYY näkyä edes jossain lisääntyneenä tilana. Pakko!