Sanovat muut mitä sylki suuhun tuo, mutta mulla on nyt vähän kättä pidempää näyttää, että Kentsusta (TuTun iskä) on muuhunkin kuin kehän kiertoon. Tässä Kentsu Jossulassa elämänsä toisissa agitreeneissään:

Myönnän, että kyllähän kokeneempi ohjaaja (siis videolla minä) pystyy auttamaan koiraa onnistumaan harjoitteissaan, mutta eikös tässä ollutkin kyse koiran - ei ohjaajan halusta tehdä asioita. Jos koirassa ei ole mitään motivaatiota hommiin, ei sitä kaiva esille kahden harjoituskerran aikana suurinkaan guru, ja semmosesta mä oon taidoiltani kaukana. Väittäisin että tuo kaksi vartin sessiota (enemmänkin) menisi miettiessä, kuinka koira saadaan kulkemaan innokkaasti edes mukana. 

Myönnän myös sen, että näissä treenipätkissä on vähän oiottu estevarmuuden kustannuksella, mutta eppäileville tuomaksille olisi tuskin riittänyt video, jossa koira menee yhden hypyn edestä, takaa ja vinosta. Sillä ei myöskään olisi herätetty omistajan kipinää lajiin. Nyt meni kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja se taisi toimia...

Mielipiteitähän saa olla monia, mutta mä uskaltasin väittää, että tämän koiran agiharrastuksen esteenä ei ole mikään muu kuin koiran omistaja - tosin tässä tapauksessa sekään ei ole enää este kun hää lauleleepi volkkaria ajellessaan: "mua puri agikärpänen, mut miksi suremaan, kun Jossulasta lääkkeen löysin siihen puremaan... "

Piikakin alkaa pentujen jälkeen olla kuntoutunut siihen malliin, että sen päiväohjelmaan lisätään pieniä agiharkkoja. Tähän saakka se on höntsäillyt kentällä lähinnä itsekseen, mennyt putkeen TuTun perässä ja tepastellut puomin itsenäisesti kun se on sattunut eteen tupsahtamaan. Näillä eväillä heitettiin tämmönen sen ensimmäinen treenisetti videolle:

Et semmosia "vain näyttelykoiria"... 

Mikä ihme siinä on, että koirat pittää lokeroida ja tavallaan esineellistää näyttely/käyttely/harrastelu/kotikoti-koiriksi ja siinä sivussa tehdä sama myös ko. koirien omistajille? Kyllä nää koirat (ainaki corgit :D) on siitä fiksuja otuksia, että ne oppii istumaan ja menemään maahan, elämään kaupungissa ja maaseudulla, etsimään sieniä/kadonneita/esineitä, hyppäämään esteen ja pönöttämään näyttelyissä kauniina jos me vain annetaan nelijalkaisille ystävillemme se mahdollisuus. Toki koirissa on eroja henkisessä ja fyysisessä kapasiteetissa, mutta jokainen - siis JOKAINEN - koira ansaitsee tekemistä.

Meidän TuTu tulee vanhempiinsa. On päältä soma kuin sipuli, mutta se miten se suhtautuu puuhasteluun on hyvin komiaa katteltavaa. Uskaltakaapas lokeroida se näyttelykoira-kategoriaan ;-)


Sipulit sievästi rivissä


Sisko-Sipuli & Veli-Sipuli eli TuTu & Obama


Jos kaksi keskenään vierasta urosta osaa käyttäytyä vapaana yhdessä, niin onko ne
a) tuhannen lapasia
b) selväpäisiä & rehtejä
c) jotain muuta, mitä?


Meidän mielestä Misiu & Kentsu olivat vain fiksuja.


Oban fiksuudesta voidaankin sitten väitellä ;-)


Eikä Kattikaan aina täysillä valoilla ajele.


Mutta Misiu ajelee - aina - jos se kykenisi, se piirtäisi pisaroilla sydämen ilmaan. 
Maailman rakastettavin koira!