Ella voi hyvin. Omasta mielestään siinä ei ole yhtään mitään vikaa, mutta saamansa erikoishuomion se kyllä vastaanottaa mielellään. Ainoa asia josta se ei pitänyt, oli nenästä nipistys. Kerro siinä sitten koiralle, että se on oikeastaan hyvä juttu, ettei se siitä tykännyt. Sehän oli sen merkki, että se tunsi sen. 

Syöminen oli selvästi helpompaa jo tänä aamuna kuin eilen. Nyt iltaruoka meni vielä paremmin. Perjantain tossotuksesta ei ole enää tietoakaan, joskaan ei se ruoka siitä ihan normivauhtia katoa vaikka syömisinto on ihan just niin ellamainen kuin olla ja voi. Hotko mikä hotko. Aina ollut ja tulee varmaan sitä aina olemaankin. Söis kupinkin jossei se ois metallia...

Ulkoilut on hoidettu joko etu-etupihalla tai hihnassa. Tänään oli kaunis ilma ja lämmintäkin, joten pipoa se piti vain aamulenkillä. Eilen sadekelillä se pysyi visusti ulkoilmassa nupin lämmittimenä.


Jokaisella mummokoiralla pitää olla oma huivi.

Eilen se yritti ottaa keittiössä solmulelua suuhunsa siinä onnistumatta. Tänään se sai etupihalla moneen otteeseen suuhunsa kumisen frisbeen ja ottipa se sen pois Misiunkin suusta. Ellalta ei pojat leluja vie. Piste! Hienoa asiassa oli se, että se lelu pysyi suussa juostessakin ja vieläpä tuolla huonommalla puolella kannettuna. 


Ella kantaa lelua juuri sillä halvauspuolellaan


Joo, ei siitä päällepäin vaivaa juuri huomaa ja korvakaan ei enää koko aika roiku

Huomenna pitää soitella tilannekatsausta eläinlääkärille. Ehkei tässä kuitenkaan ryhdytä mihinkään erikoistoimenpiteeseen ja lääkityksiäkin mietitään tarkoin. Josko tuo menisi ohi vain odottelemalla ja B-vitamiinin syöttämisellä, kun suunta on kuitenkin ei ainakaan pahempaan.