Katti on kunkku. Kyllä - se on kunkku, vaikka onkin tyttö. Tuon tituleerauksen se sai eilen Raahen Koirakerhon "seuramestaruuksissa", jotka käydään kannustusmielessä vain 1-luokan kisaoikeuden omaavien kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa virallisesti kisaamattomia ja ykkösluokkalaisia. 

Kisarata oli aivan mentävä, joskaan ei aivan mutkaton tai ylihelppo ottaen huomioon, että mukana oli möllejäkin. Katti kulki kelvosti, mutta mielestäni sillä oli vähän käsijarru päällä koko radan ajan. Liekö kova sade ja vettä lainehtiva kenttä vienyt siltä terävimmän iskun. Yllätykseni oli kuitenkin melkoinen kun loppujen lopuksi Katti teki kunkkukisan nopeimman radan kaikista säkäluokista. Lopputulos oli -10.51 ja ratavirheitä nolla. Sillä siis irtosi minien "Käpälämäen Kuninkuus 2010". Erityishyvin meillä meni pujolle syöttö ja puomin kontaktit. Jos joku kentällä katsoi, niin siinä olisi voinut olla vaikka juoksukontaktin mallia ;)

Minikunkkujen perintöprinsessaksi tulivat Tove-Kattinsisko ja Julia. Hienoa ja onnea!

No joo - osallistuihan kunkkukisaan Luvakin. Se lähti ekana medinä ja suoritti kaksi ensimmäistä estettä hyvin. Kolmannelle mennessämme tunsin kuinka yhteys sen karvaiseen päähän kat-kat-katkesi ja sinne se taas meni yleisön joukkoon. Voi aikuistensana, toinenkin ja vähän kolmaskin. Onneksi sieltä toimitettiin yhteistuumin Luvaa radalle ja kun se viimein minut sieltä esteiden seasta löysi, suoritimme radan puhtaasti maaliin saakka. Kuinkas muuten... osaahan se... Jotta kisaharjoitus olisi tehty varmimman päälle, hilpaisin vielä medien päätteeksi Luvalla saman radan uudelleen. Nyt yhteys piti koko radan ja se teki toisen nollansa. Okei - kisat oli tosin siinä vaiheessa jo kisattu...  Mahtavaa Luva... huoh ja heh! Voisko se tehdä nyt sen juoksunsa, jota se on tekemässä, jotta tietäisi paljonko sillä on vaikutusta tähän ongelmaan?

Kunkkukisaan osallistumisoikeutensa kakkosiin nousemalla menettänyt Fyrakin kipaisi kisojen ulkopuolelta tuon radan. Yritin kolmosesteelle sellaista ennakoivaa vauhdinkatkaisua ja pikkukurvia, mutta ohjasin kai liian voimakkaasti kun Fyra ajautui koko esteen ohi. Otettiin uusiksi ja mentiin loppurata virheittä. Hyvin osui kontakteihin. Puomin ylösmenokin oli niii-iiiin nätti. Hyvä Fyra!

Sateisen päivän päätteeksi meillä oli vielä uuden uutukainen Käpiksen Kepittäjä -kisa. Se käytiin säkäluokittain ja aikaa otettiin 24 kepin pujottelusta. Kaikki kannustuskeinot olivat sallittuja. Aika alkoi kun koira ohitti ensimmäisen kepin ja loppui kun sen kirsu leikkasi viimeisen kepin linjan. Kukin sai tehdä kaksi suoritusta ja paremman aika jäi voimaan. Se oli hauskaa! Harmi kun kaikki kunkkukisaan osallistuneet eivät kellotuttaneet pujotteluaikojaan. Jos ei ne vielä olisi olleet nopeimmasta päästä, niin olisipa ainakin saanut arvokasta tietoa siitä mikä se aika nyt on ja olisiko se ensi vuonna ollut parempi. Meidän koko lauma kepitti, paitsi TuTu, se vain hengaili.

Femma voitti minikepittäjät omasta mielestäni varsin hienolla ajalla 6.50 sek ja Katti oli toinen ajalla 7.55. Kattin kanssa meillä petti taktiikka kun ajatus oli ensin ottaa varman päälle ja sitten revitellä toinen riskillä. No eka meni pipariksi, joten toinen piti ottaa varman päälle ja se oli siksi hitaampi kuin se olisi voimakkaalla vedätyksellä ollut onnistuessaan. Okei - tunnustetaan - muita minejä ei osallistunutkaan. Luva voitti medikepittäjät ajalla 8.91, joka täten seuran ennätysten kirjaan vuodeksi kirjattakoon. Ehkei huippuaika, mutta ensi vuonna haastajat iskeköön tuota aikaa lyttyyn. Konna tuli maksikepittäjissä kolmanneksi ajalla 6.43 ja Fyra piti maksikepittäjien viimeistä sijaa ajalla 8.43. Ensi vuonna pyrimme nipistämään aikoja ainakin Luvalta ja Fyralta. Niissä on varaa vielä reilusti. 

 
HRH, KäKu 2010, Katti

- - -

Eilen illalla metsälenkkeilyvuorossa olivat TuTu (lellikki... se pääsee aina) ja Piika. Lähdin muka kuvaamaan ilta-auringossa juoksevia koiria, mutta se Arska piiloutui jo ennen kuin pääsin perillekään kuvauskohteeseen. Jäljellä oli enää nätti taivas, muutama valonsäie ja kovasti nousevaa usvaa. Kuukin sieltä sinnikkäästi paistoi vastapäätä laskevaa aurinkoa. Olihan aavemainen tunnelma. 

  


Piika & TuTu kummitusmaisemissa

Tänään Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, Hänen Kuninkaallinen Kepittäjä (kertaa kaksi) ja lauman lakeijat ovat harrastaneet raitisilmamyrkytyksen hankkimista hiekkakuopilla.

Ensimmäisellä kiekalla mukana oli myös Petra ja kolme kameraa. Petra piti huolta kahdestaja minä yhdestä. Koirat pitivät sitten huolta meistä. Ilma oli kuin nätti morsian ja ulkona olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Tunteroisen lenkiksi tuumailtu keikka taisi olla enemmän kuin kaksi - luulen ainakin niin.


Eka reissun remmi: Totti, TuTu, Esko & Femma

Toinen kiekka tehtiin sitten Jennin kanssa ilta-auringossa. Etsittiin sellaisia vaihtoehtoreittejä puskien läpi ja huomattiin välillä kahlaavamme jossain ruskeassa liejussa yli nilkkojemme. Jenni totesikin, että tämä oli sellainen seikkailukierros. Niinpä - varsinainen seikkailu on tiedossa vaatteilla pesukoneessa. Sen verran kurassa ne ovat ja haisevat jollekin ruosteelle tai vastaavalle. Fiksu äiskä... olis pitänyt pysyä normipoluilla.


Toka kiekan kiitäjät: Katti, Fyra & Luva

- - -

Minä olen syksyihminen. En pidä vesisateista ja tylsistä syyspäivistä, mutta nämä aurinkoiset ovat just niitä parhaita mitä olla voi. Luonnon sanotaan olevan kauneimmillaan kesällä, mutta syksyn väriloisto pitäisi kyllä nostaa tähän samaan sanontaan mukaan.