Viime viikolla vedettiin naftaliinista Jossun hevostelu. Keskiviikkona löysimme Jennin kanssa itsemme talikoiden ja kaviokoukun varresta ja meilläpä on nyt hoitoponit. Jennillä on pikkuisen pienempi versio kuin äidillään, tosin ei se äidinkään humma kovin iso ole. Jenni on omasta mielestään täysin kirjaviisas hepanhoitaja, mutta jospa se tuo käytännön viisauskin tässä pikkuhiljaa tarttuisi.

Heppahommista innostuneina piipahdettiin lauantaina Hummastinvaaralla paikallisraveissa. Olipa häppeninki! Vaikka laskisi yhteen kaikki tähän saakka käymäni ravit, jäävät niissä tapahtuneet välikohtaukset ja läheltä piti -tapaukset määrässä eilisen taakse. Oikeastaan vain keppihevoslähdöt ja ponilähtö menivät vaille karkaamisia, hörhöilyitä tai häröilyitä. Hepoilla oli vissiin syksyä rinnassa...

 

 

 

TuTuli oli raveissa mukana hengailemassa ja eipä sitä isommin hepat kummastuttaneet. Sillä oli tassuseuranaan myös pikkumiehet Voitto ja Kaivo, jotka ottivat hengailun ihan yhtä huolettomasti kuin TuTukin. 

Lauantai-iltana ulkoilutettiin Petran kanssa koiria ja kameroita hiekkakuopilla. Aurinko alkoi jo olla aika matalalla ja valo vähissä, mutta eihän se estä kuvaamisen yrittämistä. Omalta osaltani voin kyllä sanoa, että ihan puhtaaksi yritykseksi se jäikin. No saatiinpahan ainakin raitista ilmaa!

 

 

 
Panisko joku valot päälle.... KIIITOS!

Tänään on treenattu porukalla koiria. Jossulassa on aivotoimintaa annettu kymmenelle koiralle ja viidelle kartturille. Nameja on kulunut ja leluja ravistettu. Koiratkin toivottavasti viisastuivat. Omista koirista liekeissä olivat Femma, Katti, TuTu, Fyra ja Luva, jota kartturoikin poikkeuksellisesti Pia. Kiitti!

Femma keskittyi lähinnä pujoon ja lähdön paikallaoloihin. Aika pitkiä luoksetuloja onnistuin sillä ottamaan ilman, että se lipesi lähdöstä perään.

Katti teki sitä sun tätä ja oli NIIIIIN täynnä asennetta, että se oli itsekin pakahtua. Pujoja eri kulmista ja eri lähestymisvauhdeilla, aitoja vedättäen ja läheltä pyörittäen ja umpikulman putkeen lähettelyjä - siinäpä ne ehkä tärkeimmät.

Fyra teki torstain tupostelun kotiläksyjä; takaaleikkauksia ja haki pujolle lisää vauhtia 22 kepin pujotuksesta. Jep! Mitä enemmän sille laitetaan keppejä peräkkäin, sen enemmän sen pujotteluraivo lisääntyy. Kai se ajattelee että eikö nää prkle lopu.

Luva ja Pia hakivat yhteistä säveltä ja tekivät ihan kivoja harjoitteita. Luvalla ei ainakaan ollut emäntäänsä ikävä. Pysyi Pian mukana oikein hyvin.

TuTulille naksuttelin 2x2 -pujoa, joka laitettiin alulle viime viikolla. Nyt lisäsin siihen jo toisen keppiparin ja lopulta oltiin tilanteessa, jossa kepeistä 1, 2 ja 4 on samassa linjassa ja kolmonen hieman avoinna helpottamassa siihen osumista. Fiksu otus tuo TuTuli. Lisäksi mentiin putkia, vauvapuomia ja pikkurengasta. Tokoiltiinkin kun otin sillä liikkeestä maahantipahtamisia. Viikonlopun aikana ollaan myös opiskeltu kosketuskepin tönäisyä ja nyt täytyykin keksiä jotain temppua, johon me tuota kosketuskeppiä aletaan hyödyntämään. Pikkukoiran mieltä ja kroppaa on tänä viikonloppuna väsytetty oikein urakalla, mutta kyllä se nyt nukkuukin.

Viime viikon tuposteluissa teemana oli takaaleikkaukset. Silloin vuonna kivi ja keppi ohjasin sekä Tinkan että Nolan aina takaa leikkaillen, mutta on se merkillistä, että nämä viime vuosien ohjauskikkailut ovat ajaneet perinteikkään takaaleikkauksen ohi ja tuo taito ruostunut ja huolella. Noh - Minna piti huolen, että nyt treenataan ja niinhän sitä sitten tehtiin. Huomio nro 1: Fyra ja Konna käännetään takaaleikkauksiin eri käsillä. Huomio nro 2: ÄLÄ KATSO KOIRAA!

Marika-Mammakin oli treeneissä mukana ja toi treeneihin hienon täytekakun, jota koristi marsipaaniteksti "FI AVA KONNA". Kuvakin kakusta on, mutta kuka löytäisi sen kaapelin, jolla se kuva saadaan ulos kännystä...