Kyllä sitä taas jälleen kerran mietti koiraharrastuksen järkevyyttä kun lauantaina kello herätti 02.30. Puol neljän jälkeen tuli Hanna ja pakattiin kuus cardia TIO:n kyytiin. Suuntana oli Tampere. Voin sanoa että menomatkalla väsytti ja huolella, mutta muutamat itsetuhoiset ohitustilanteet pitivät skarppina. Eihän se riitä liikenteessä, että itse koittaa ajaa varovasti. Siellä kun on ihan reikäpäiden armoilla.

Perillä oltas voitu olla vähän aikasemminkin, mutta aivan kelvosti me kehän laidalle ehdittiin. Näyttelypaikan parkkiohjaajat ansaitsisivat kunniamaininnan maalaisjärkensä käytöstä. Viedessämme autoa purkupaikalle (kaks akkaa, kuus koiraa joista kaks eritalon uroksia ja yks tärppipäivänen narttu) totesi siellä liikenteenohjaaja, että eipä teidän taida kannattaa viedä tätä autoa enää tästä mihinkään. Saimme auton käytännöllisesti katsoen näyttelypaikan portille. Kiitos ja ISO helpotus!

Tuomarimme oli nopea - hyvin nopea. Oba valloitti olemuksellaan tuomarin ja oli ROP-pentu, TuTu sikamaisen huonosta ja nolosta käytöksestään huolimatta VSP-pentu. Piika sai etujaloillaan EH:n eikä valioitunut eka yrittämällä. Mitä tuota peittelemään - sitä oltiin yrittämässä, ei onnistuttu, piste. Loput autolastistamme saivat ERI:n ja loppusijoitukset menivät: Unto PU1 & Esko PU2, Rita PN1 & Katti PN2. Unto oli ROP, Rita VSP, Esko ROP-vet ja Rita VSP-vet. Muut cardit eivät saaneetkaan vaaleanpunaisia nauhoja lainkaan, eli voinee sanoa meillä menneen varsin hyvin. Noilla koirilla esitettiin myös kasvattajaluokka, joka sai KP:n ja oli tämän myötä ROP-ryhmä. 

Pitkä ryhmäkehien odotus kului yllättävän joutuisasti. Hengailtiin, syötiin eväitä ja kulutettiin roposia ostelemalla koirille kaikkea tarpeellista. Meidän koirat sai TIO:n takaloossiin uudet lämpöeristetyt makuualustat ja ison kassin puruluita ja kanapalasia. Katti sai vetovaljaat ens talven ketkupolkkailua varten ja lopuksi Katti & TuTu valkkasivat itselleen uudet lelut. Katti ison köysipallon ja TuTu pinkin röhköpossun. Koska tarjous oli kympillä kolme, kolmanneksi napattiin iso narupallo Fyralle. 

Ryhmät alkoivat vähän aikataulusta jäljessä. Unton vuoro oli ensimmäisenä ykkösryhmässä, mutta sieltä tuli vain kokemusta. Voiton vei mummoikäinen pemu Tootsie. Onnea Kiki! Eskon ja Tootsien ollessa veteraanikehässä kokemusta hakemassa, Taija & Hanna esittivät kahdestaan Unton, Ritan ja Kattin kasvattajaryhmän esiarvostelussa. Kun kävi selväksi, ettei kumpainenkaan corgi sijoitu veteraanikehässä, olikin esiarvostelu kasviskehässä ohi ja me Kikin kanssa päästiin vain pokkaamaan ison kehän palkinnot. Mä järjestelin ittelleni kättelyn, Kiki sai sen ruusukkeen... siis joo... ruusukkeen... KUN.... ME... VOITETTIIN!!!


Esko, Unto, Katti & Rita. Kiitos Kiki, Taija & Hanna esitysavusta! Kuvasta saamme kiittää Tomi Nousiainen-Gunnarta.

Jos joku luulee kuvaa lavastetuksi, niin voipi klikata itsensä näyttelynjärjestäjän sivuille. Siellä komeilee kuva ihan tuomarinkin kanssa.

Kotimatka meni arpoessa tarjoaako Hanna mulle vai tarjoanko mä Hannalle. Sopu kuitenkin löytyi ja Rauha laskeutui autoon. Ruokaakin saimme ja teimme hyviä valintoja. Juustoportista Hanna sai pippurijuomansa ja mä ostin vain ihan pikkuisen saunajuomia. Saunaa tosin ei lämmitettykään lauantai-iltana, sillä kotona olimme vasta yhdentoista jälkeen. Uni tuli jossain vaiheessa. Mulla on vahva tunne, että siinä välissä kun istuu sängyllä ja on laittamassa päätä tyynyyn. Muistan istuneeni, mutta tyynyä en enää muistakaan.