Kuva: Showlink

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään

tietää

että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima

-Tommy Tabermann

- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - 

Seinäjoen KV näyttely oli, meni ja painuu ikuisiksi ajoiksi täydellisten muistojen ja suurten hetkien tallennuslohkolleni. Reissun tähti oli Misiu, joka häntä heiluen hurmasi väkeä aina BIS-veteraanin valinnutta tuomaria, Eeva Rautalaa, myöten. Misiu otti ja voitti, siis koko veteraanikisan. Se oli lauantain paras veteraani ohi yli 50 muun rotunsa parhaan veteraanin. En vielä pysty käsittelemään tätä asiaa, sillä tämä voitto ei ollut mikään näyttelyvoitto. Kuten ystävänikin asian ilmaisi, tämä oli voitto jostain todella paljon isommasta kokonaisuudesta. Sen ensimmäinen näytös oli se elokuinen agilityrata piirinmestaruuskisoissa. Tämä olkoon sitten grande finale, jotta muutkin kuin meidän perän agiliitäjät huomaavat, että Misiu on tullut takaisin joka saralla ja säilyttänyt hurmaavan positiivisuutensa läpi käydystä h*lv*etistä huolimatta. BIS-kehän jälkeen menimme välittömästi ostamaan Misiulle palkinnon. Ruusukkeella ja pokaalilla kun tuo ei mitään tee ja ruokasäkkinsäkin se tulee jakamaan muiden kanssa. Se sai valita itselleen minkä tahansa lelun ja valinta kohdistui pörröiseen kettuun. Sitä se sitten ylpeänä esitteli kaikille ja oli niin voittajaa että!


ROP & VSP veteraanit tuomari Beata Petkevican kanssa. Kuva Marika Juhola

Piika ei tällä reissulla loistanut menestyksellisesti (AVO EH2) muuta kuin poikansa Obaman kautta. Oba söpöili junioriurosten voittoon ja kiilasipa vielä sertiä jahtaavien urosten keulille saaden sen ensimmäisen sinivalkoisen rusettinsa ihka ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Ei kai se tuon paremmin voi kauneuskisailu alkaa? Oban pärjääminen tuli kyllä huomioiduksi niin hyvässä kuin pahassakin, mutta tämän jälkimmäisen käännän päässäni lähinnä positiiviseksi asiaksi... eipä ainakaan jäänyt kukaan kylmäksi ja päässyt vilu yllättämään. 


Oban sertijuhlat voi alkaa. Ylpee iskä Roope.
(kuva: Else Ahlbom)

TuTu oli mukana vain turistina. Maalaistollukka otti tuntumaa hallinäyttelyihin ennen omia oikeita koitoksiaan. Kovasti paljon uusia kokemuksia sen reppuun tarttuikin aina hotelliyöpymisistä hisseihin ja paloautoihin saakka. Tekisi vain sen ensimmäisen juoksunsa pois kuleksimasta, niin päästäisiin tässä henkisessä aikuistumisasiassa yksi askel eteenpäin. 

Hannan Rinja kokeili kisailua uimapuvussa ja kyllä silläkin ihan Rinjan arvostelu irtosi EH4:n verran. Rita puolestaan taisi napata isoista näyttelyistä korkeimman sijoituksen ikinä. Sen tulokset kirjattiin VET ERI2 PN3. Hyvä muori!

Lauantai-iltana nostettiin Hotelli Vaakunassa maljat päivän menestykselle. Tästä kiitos Roopelle, jolla leikkaa näissä asioissa terävämmin kuin partaveitsi. Ilman Roopea me oltaisiin skoolattu kraanavedellä ja syöty kynsiä. 


Misiun TheFox, Resco ja Roope

Sunnuntaina vuorossa oli Kaiman Nessa-setterin esittäminen heti aamusta. Pitkän päivän se Nessakin järjesti olemalla ROP. Tuomari pyysi esittämään ryhmässä Nessan kauniisti, joten tulkitsimme tämän vihjeenä jäädä isoihin kehiin asti, vaikka kotiin pääsy olisi kyllä maistunut sekin. Odottelu kannatti. Nessa oli ryhmässä kolmas ja neljäntenä oli tuttu Riipi-spinone. Siistiä!


Nessan kanssa parrasvaloissa. Kuva: Showlink

Koska päivä oli ollut sunnuntainakin pitkä, ei tätä aikataulua venyttänyt enää kovin pitkästi näyttelyn kauneimman koiran valinnan katsominen. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä kun aivan ihastuttava islanninlammaskoira sijoittui Harry Tastilla neljänneksi. Se koira oli täynnä sitä, mitä koirassa ihailee. Siinä oli asennetta! Luulenpa, että sen (koiran siis) silmäpeli tuomarin kanssa oli onnistunutta ja raavaan miehenkin sydän suli siihen katseeseen ja hännänheilutukseen. 

Koirien silmäpeli ja tuomarien hurmaamimen on sallittua, mutta yksi kokemus viikonlopun ryhmäkehistä jäi mieleen vähemmän positiivisena. Sillä, mistä rodusta, ryhmästä tai esittäjästä on kyse, ei ole väliä. Tarina menee näin: Olipa kerran ryhmäkilpailu, jossa rotukehissä saman esittäjän kaksi ROP-koiraa kisasivat. Kyseinen esittäjä oli  valinnut ryhmäkehään narun jatkoksi sen, jonka oletettavasti luuli pärjäävän paremmin. Toiselle koiralle oli pyydetty esittäjäksi nuori (oletettavasti) junnuhandleri. Kävipä sitten niin kummasti, ettei tämä oletusarvoltaan korkeammalle sijoittuva koira loppupelissä sijoittunutkaan ja se nuoren käsissä upeasti esiintynyt sesse sijoittuikin esittäjänsä suureksi iloksi ja ylpeydeksi. Mitä tapahtuu kun sijoittuneiden kuvaus koittaa? Tyttö siirtyy sivuun ja tämä toinen esittäjä tulee esittämään koiraa päästäkseen sijoituskuviin. Sitten poseerataan. Tyttö seuraa tapahtumaa sivumpaa. Se niistä parrasvaloista, se siitä menestyksen hetkestä sitten. Kenen esiintuominen sijoituskuvissa oli tärkeämpää - sen koiran & esittäjän vai koiran ja sitä EI-ryhmässä-esittäneen? Onko tämä koira- vai esittäjänäyttely? Sijoittuiko Matti/Maija Meikäläinen vai sen Turre? Muistammeko sijoituksesta 2- vai 4-jalkaisen? Jepjep...

Tämä nostalginen reissu oli onnistunut kaikin tavoin. Tovihan siitä ehti vierähtääkin kun me Kaiman kanssa ollaan viimeksi yhdessä reissattu. Fiiatti kulki, koirat käyttäytyivät, hotellihuoneen varauskin oli voimassa ja onnettomuuksia ei sattunut vaikka vähän ennen Kokkolaa sinkoili hirvi aitojen välissä paniikissa. Kummajaisnäyiltäkään ei vältytty, sillä menomatkalla näimme jonkun polkevan venettä pyörätiellä. Vuonna kivi- ja keppi olimme ajaa autolla kolarin ilmassa olleen pienlentokoneen kanssa... ei meitä enää kohta kukaan usko...