Kennelliiton kokousviikonlopusta on nyt viikko ja viimein on aikaa ynnätä ajatukset. Kokonaisuudessaan reissu oli raskas paitsi istumalihaksille myös korvien välille. Lauantain kokousmaraton kesti melkein 10 tuntia ja kun päivä oli alkanut jo aamuyöllä, jotta ehti klo 6.25 lähtevälle lennolle, tuli kyllä päivälle mittaa. Sunnuntaikaan ei juuri lyhyemmäksi jäänyt.  Herätys aamulla seitsemältä, yleiskokous ja sen perään uuden valtuuston järjestäytymiskokous ja sitten lentokentällä odottelua aina vajaa yhdeksään saakka. Ouluun laskeudittiin P-P Kennelpiirin puheenjohtaja Jorma Kallion kanssa noin kymmeneltä ja kotona olin tarkasti ilmoitettuna 23.15. Jos joku kadehtii näitä "ilmaisia" matkoja kokouksiin, niin way to go - sopii kokeilla kuinka rentouttavaa tämä yhdistystoiminnan nimissä tehtävä matkailu on. 
 
En minä kuitenkaan valita. Jokainen näissä merkeissä tehty reissu on ollut hyödyllinen ja/tai maailman kuvaa laajentava. Osa asioista on ollut aidosti opettavaisia ja osa taas - noh - avannut silmiäni sille, millaista tämä (kennel)politiikka on. Tietyissä asioissa itse asia ei ole se tärkein, vaan se kuinka se tuodaan esille ja kuka sen esittelee. Merkityksellistä asialle on myös se, millaisia "nimiä" on kunkin asian taakse saatu. Toisinaan tuntuu myös, ettei sitä ihan omaa mielipidettä uskalleta sanoa ääneen, peläten niiden "nimien" olevan asiasta eri mieltä. En ole myöskään välttynyt siltä ajatukselta, että joissain tapauksissa (olipa kyse henkilöstä tai asiasta) sillä oikeiden henkilöiden voitelulla (kauniimpi ilmaus sanasta nuoleskelu) on erittäin suuri merkitys. Pienistäkin asioista saadaan isoja jos niin halutaan ja isojen asiakokonaisuuksien käsittely voi olla kovastikin hankalaa kun takerrutaan pitkäksi aikaa kohtiin, jotka ovat miltei tasoa "pisteen väärä fonttikoko". Isomman kokonaisuuden käsittely skipataan lopulta enemmistön halulla päästä asiasta jo viimein eroon. 
 
Valtuuston syyskokous
 
Ensimmäinen ja se pisin kokous oli kolmevuotisen valtuustokauden päättävä kokous. Valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen avasi sen kysymällä onko valtuustotyöskentely tärkeää? Päästäänkö vai joudutaanko sinne? Taustatietona tälle oli se, ettei iso joukko rotujärjestöjä tahi kennelpiirejä ollut vielä kokouspapereiden dead line aamuna toimittanut tarvittavia tietoja. Olipa yhdestä tahosta tiedusteltaessa vastaus ollut: "ai mikä yleiskokous, mikä valtuusto". Suomen Kennelliitto on suurempi kuin Autoliitto, jolla on valtakunnallisesti suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kennelliitollakin voisi ja tulisi olla. No mikä se Kennelliitto sitten on? "ME olemme Kennelliitto", totesi Anttinen. Me kannamme vastuun siitä, että koiraharrastuksella menee hyvin lajissa kuin lajissa ja lajit rinnakkain. Harrastus on meille kaikille sama, alalajit vain vaihtuvat. Energiaa ei tulisi käyttää oman pesän likaamiseen. Kennelliiton tulisi jalkautua ja ottaa itse kohderyhmänsä. Ei tulisi olettaa, että esimerkiksi suuri kohderyhmä perus perhekoirien omistajia välttämättä löytää Kennelliiton. Niinpä!
 
Tämä viimeistä kokoustaan pitävä valtuusto sai puheenjohtajaltaan arvosanaksi 9,5 (lisähuomautuksella jos ollaan kiltisti tänään). Kokouksissa esitetty kritiikki on ollut vain nk. kilttiä piikittelyä, mutta päätökset on saatu kuitenkin aikaan yksimielisesti. Mitäs me sitten päätettiin tuolla valtuustokaudella? Onneksi Eeva Anttinen listasi puheessaan pääkohdat, joita olivat:
  • 3 rotujärjestön hyväksyminen (tuon lauantain kokouksen jälkeen viiden)
  • Uusia sääntöjä uusiin lajeihin/kokeisiin/testeihin (paimennus, MH, koiratanssi, kääpiömäyräkoirien taipumuskokeet, MEJÄ:n avautuminen kaikille roduille)
  • Uusi kurinpitolautakunta
  • Uudet yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt, joiden aikaansaaminen on paljon isompi ja pitkän historian omaava asia kuin ehkä uskallamme kuvitellakaan
  • Terveystutkimusrahaston perustaminen
  • Uusi koiranomistajan perusohje ja kasvattajan sitoumus
 
Sitten aloitettiin kokous. En käy kovin yksityiskohtaisesti kulkua läpi, sillä valtuuston kokouksien pöytäkirjat tulevat kyllä Koiramme-lehteen ajallaan. Päätimme kuitenkin Kennelliiton toimintasuunnitelmasta ja budjetista 2011, uudesta strategiasta, kolmesta uudesta rotujärjestöstä (joista kaksi hyväksyttiin), kunniajäsenistä ja rekisteröintimaksuista.  Näistä viimeksi mainittu asia aikaansai pitkän keskustelun, jonka aikana kummeksuin muutaman valtuustoedustajan hyvin vihamielistä suhtautumista Kennelliittoa kohtaan. Okei, maksavathan kasvattajat runsaasti rekisteröintimaksuja yhteenlaskettuna. Enemmän kasvattajat maksavat luonnollisesti isompia summia, mutta onko aivan aikuisten oikeasti noin 7 euron toimitusmaksu noin suuri kustannuserä, että siitä pitää noin voimakkaita ilmaisuja käyttää? Koetaanko sen Iloinen Pentu -oppaan jakaminen todellakin Kennelliiton ilmaiseksi mainostamiseksi ja ihan ylitsepääsemättömän ikäväksi tapahtumaksi? Kyllä - yhden kahden pennun kääpiökoirapentueissa toimitusmaksu on pentua kohden jaettuna enemmän kuin ajokoiran tusinapentueen, mutta väittäisin, että noiden kääpiökoirapentujen hinnatkin ovat sitten sellaista luokkaa, että talous kestää sen muutaman euron menetyksen. En toki vastaankaan laita toimitusmaksun poistumista, mutta tässä kohdassa äänestin itse toimitusmaksun jäämisen puolesta. Sillä kun oli 80 000 euron laskennallinen osuus Kennelliiton budjetissa ja tuon summan poistuminen taas tietäisi sitä, että myöhemmässä vaiheessa tätä kokousta joutuisimme tuon kohdan avaamaan. Tosin - lopulta sekin kohta meni raha-asioita käsitellessä aika kivuttomasti.
 
Strategian käsittelyä alustettiin Kennelliiton SWOT-analyysillä ja varsinainen strategia hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen varsin pienin muutoksin ja lisäyksin. Kennelliiton vision todettiin olevan enemmänkin tila, jossa nyt ollaan, kuin pyrkimyspäämäärä. Sen vuoksi sen muotoa muutettiin visiomaisemmaksi. Strategia jakautuu tavoiteryhmiin, joita ovat koira, koiran asema yhteiskunnassa, keskusjärjestö itse, koiraharrastajien yhteisö ja koiraharrastus yleensä. Siinä tarkastellaan näitä ryhmiä myös kriittisten menestystekijöiden ja strategisten hankkeiden osalta. Kaikkien tavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä on SKL:n vahva talous ja tehokas viestintä. Näiden kaikkien katsottiin olevan strategisia tavoitteita vuoteen 2015 mennessä.
 
Muutimme tässä kokouksessa myös kasvattajasitoumuksen sanamuotoa sellaiseksi, että kasvattajat voivat sitä noudattaa. Olemme aikaisemmin (30.5.2010) hyväksyneet valtuustossa tekstimuodoksi "Kasvatan rekisteröintikelpoisia, terveitä ja hyväluonteisia koiria...". Tämä kohtahan on täysin mahdoton toteuttaa, joten kummastelen näin jälkikäteen sitä, ettei tästä sanamuodosta jo tuolloin virinnyt valtuuston kieliasunikkareiden (tämä nyt oikeasti positiivisena kuvauksena) tiimoilta keskustelua. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Eihän kukaan kasvattaja voi väittää kasvattavansa terveitä ja hyväluonteisia - ei ainakaan varmasti kasvattavansa. Siksi tuo kohta muutettiin nyt muotoon: "Kasvatan rekisteröintikelpoisia koiria. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia...". 
 
Kasvattajien Vuolasvirtapalkinnon säännöt uudistuivat hallituksen esittämässä muodossa. Keskustelu aiheen tiimoilta oli runsasta ja kaikki käytetyt puheenvuorot eivät todellakaan olleet kyseistä palkintoa kannattavia. Ehdotettiinpa jopa koko palkinnon poistamista, mutta tämä ehdottaja itsekin (kuten me kaikki valtuuston jäsenet) tiesimme, ettei aika ole ainakaan vielä kypsä tälle ajatukselle. Vaikka kannatankin tämän kilpailuhenkisyyteen perustuvan kasvattajapalkinnon sysäämistä sivuun ja korvaamista jollain syvällisemmällä tavalla luokitella kasvattajien laatua, en ilmaissut kannatustani tuolle palkinnon poistamiselle vasta kun tämän asian esittäjälle itselleen kokouksen jälkipuinneissa ovien ulkopuolella. Kyllä se vain on niin, että moderni koirankasvatus on muutakin kuin näyttely- ja koe/kilpailutulokset. Omaa vuolasvirtapalkintoani en ole anonut, enkä tule sitä näillä näkymin edes anomaan, vaikka pisteiden puolesta minulla olisi ollut siihen jo aikaa sitten mahdollisuus. Sen verran utelias sentään olen ollut, että pistetilanteeni tiedostan :D
 
Valitsimme myös Kennelliiton hallitukselle puheenjohtajan ja kolme uutta hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle.  Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti jatkamaan Helena Suni. Vastaehdokkaita ei ollut, mutta silti me äänestettiin. Tätä äänestystä en edelleenkään tajua, mutta olihan tuo aika koominen tilanne äänestää vaikkei ollut mitään äänestettävää. Painetaan niiden tilannekoomisten muistojen sopukoihin tämä hetki. Hallituksessa erovuorossa olivat Aarnio, Korhonen ja Sainio. Näistä jatkamaan valittiin Korhonen ja Sainio ja uutena porukkaan astelee Palveluskoiraliiton puheenjohtaja Tapio Toivola. 
 
Kunniapuheenjohtaja J.A.U. Yrjölän puheenvuoroa emme valitettavasti tälle kertaa kuulleet, mutta toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola toi meille hyvin seesteiseltä kuulostavia terveisiä Kennelliiton toimistolta. Myrsky siis lienee laantunut.
 
Muutamia koesääntöjäkin käsittelimme, mutta merkintöjeni mukaan palautimme kaikki uudelleen käsittelyyn. Colliet eivät ainakaan vielä saaneet paimennustaipumuskokeitaan, joskin itselleni jäi hyvin epäselväksi mitä niissä edes tehtäisiin. Mielestäni olisi ollut hyvä, jos tämänkin uuden tulokkaan olisi meille esitellyt joku, joka olisi kertonut meille miten tuo testi etenee ja kuinka varmistetaan se, että lampaiden käsittely on varmasti eläinsuojelulakien mukaista. Lampaiden käsittelyyn käytettävän koiran tulee olla tähän koulutettu, joten sopii kysyä, onko se aina TAIPUMUSkokeessa niin? Taipumuskokeen ymmärrän sanana niin, etteivät ne niihin osallistuvat koirat ole vielä niitä yliopistotason oppilaita lajissaan. 
 
Suomalainen Siperianhusky -seura on hallinnoinut vuosia rekikoirakokeiden sääntöjä ja mahdollisia muutosehdotuksia. On koettu, että suurimpana rotujärjestönä tässä heille rodunomaisessa kokeessa, heillä on esitys- ja päätösoikeus muutoksiin. Eipä nähtävästi ole enää! Huskyväki ehdotti, että eläinsuojelulakiin vedoten kolmen koiran luokassa ei saisi enää ajaa kahdella koiralla. Kahden koiran (tässä tapauksessa huskyn) vetotaakka on fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Sammariväki oli asiasta eri mieltä. Heidän mielestään kaksi sammaria vetää vetää yhtä äijjää ja jos ei vedä, ainakin sammariväki on niin fiksua ettei sitten laita niin isoa äijjää kyytille. Eikä sammariväellä välttämättä ole sitä kolmatta koiraa siihen valjakkoon. Malamuuttiväellä ei ollut mitään moitteen sijaa SHS:n esitykseen.  Uskokaa tai älkää, mutta sammariväki sai tahtonsa läpi ja rekikoirakokeiden sääntömuutosehdotukset palautettiin käsittelyyn, jossa sammariväki, muuttiväki ja huskyväki saavat istua samaan pöytään sääntöjä tekemään. Toivottavasti mahdollisessa äänestystilanteessa siinä SKL:n hallitukselle muutosehdotusta väsäävässä pöytäseurueessa on sitten 1 sammari-ihminen, 4 muutti-ihmistä ja 15 huskyihmistä vastakkain äänestämässä. Voimasuhteet kun noissa koekäynneissä menivät jokseenkin näin (5%-20%-75%).
 
Lauantain kokousmaraton päättyi seiskan pintaan. Hetken elpymisen jälkeen kävimme syömässä Hanasaaren Johannes-ravintolassa ja saimme leppoisaa seuraa Kankaan Teuvosta, jonka odotellessa tilaamansa kanan kiinnisaantia ja lahtaamista, kävimme läpi elämän isoja kysymyksiä. Ehdittiin käydä muuten aika tovi sitä keskustelua, sillä Johanneksen kanat taisi olla liikkuvaa sorttia...
 
SKL - FKK ry:n yleiskokous
 
Sunnuntaina Jorman ja minun pieneen seurueeseen liittyi Katri & kudin. Vuorossa oli Suomen Kennelliiton yleiskokous, joka pidetään vain kolmen vuoden välein. Koska olemme liitto, ei yleiskokous ole sellainen vapaan sanan ja päätösvallan kokous kuin esimerkiksi paikallisissa yhdistyksissä, vaan yleiskokouksen yksi merkittävimmistä asioista on päättää Kennelliiton säännöistä ja valita jäsenistöä edustava valtuusto päättämään yksityiskohtaisemmista asioista. Näin minä tämän asian ymmärrän, mutta tokihan se varmasti uutta tulijaa kummastuttaa kun yleiskokouksen sanotaan olevan korkein päättävä elin Kennelliitossa. Onhan se sitä - mutta välillisesti. 
 
Kun kerran jokainen Kennelliiton jäsen on oikeutettu käyttämään ääntään yleiskokouksessa ja jos siellä jokainen kennelmaailman asia käytäisiin läpi, ei näistä maratoneista selvittäisi happihypylle vuorokauteen jos toiseenkaan. Siksi on valtuusto. Yleiskokouksessa sinne valitaan nk. vapailta listoilta 12 jäsentä ja loput pitkälti toista sataa kennelpiirien ja rotujärjestöjen edustajaa vain "vahvistetaan". Okei - ehkä tuo vahvistaminen on vähän ristiriidassa sen kanssa, että yleiskokouksen sanotaan nimenomaan valitsevan valtuustoedustajat vaikkei noihin yli 100 edustajaan pääse kyllä yleiskokouksessa isommin vaikuttamaan enää. Päätökset on tehty jo tahoillaan tietyssä aikataulussa. Näkisin tämän asian kuitenkin niin, että nämä vahvistettavat edustajat on valittu niiden keskuudesta, jotka heidät tuntevat joko alueellisesti (piirit) tai harrastuksellisesti (rotujärjestöt). Ainakin pitäisi näin olla. Meillä Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirissä valtuustoedustajan valitsee yleiskokous, rotujärjestössä jonka edustajuus juuri päättyi, tuon valitsee aina kolmen vuoden välein hallitus ja yleensä keskuudestaan. Onko se aina viisainta ja avoimin tapa toimia? Nii-iiin - onko? Tuon kohdan muuttuminen edellyttäisi joko SWCS ry:n sääntömuutosta johon se kirjattaisiin tai sen avointa halua tuoda se vapaaehtoisesti yleiskokouksen päätettäväksi. Onko sitä sitten kahden ja puolen vuoden kuluttua vuosikokouksessa alkuvuodesta 2013, se jää nähtäväksi.
 
Rotujärjestöedustajien vahvistamisen aikaan käytiin kaksi keskustelua, jotka varmasti herättivät viimeisetkin takapenkissä nuokkujat. Tuli ilmi, että erään rotujärjestön valtuustoedustaja valitaan vasta tämän yleiskokouksen jälkeen virallisesti yhdistyksen syyskokouksessa. Tämä tuossa kokouksessa valittavaksi tuleva (?) henkilö on kuitenkin ilmoitettu oikeassa ajassa Kennelliiton toimistoon, joten yleiskokous ei voinut muuta kuin luottaa ilmoitettuun paperiin ja todeta, että on sitten kyseisen yhdistyksen sisäinen asia kyseenalaistaa ja riitauttaa tuo ilmoitus tahollaan. Tämän asian tiedoksi tuonut henkilö jätti asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Toinen kommenttienvaihto käytiin edellispäivänä uusiksi rotujärjestöiksi hyväksyttyjen Havannalaiset ry:n ja Vesikoirat ry:n valtuustoedustajien kohdalla. Heille annettiin edellispäivänä läsnäolo- ja puheoikeus seuraavalle valtuustokaudelle, muttei äänioikeutta. Tuo päätös ei silloin valtuustossa herättänyt mitään kummeksuntaa. Nyt yleiskokouksessa kuitenkin edellispäivänä kokouksessa läsnäolleet nostivat tämän Havannalaiset ry:n tilanteen tapetille ja vaativat yleiskokousta päättämään äänioikeuden kyseiselle yhdistykselle vedoten siihen, että he ovat valmiiksi toimittaneet valtuustoedustajien nimet säädetyssä aikataulussa (21 pv ennen yleiskokousta) Kennelliitolle. No niin mukavaa kuin se olisikin ollut antaa se äänioikeus, oli siinä kuitenkin yksi iso MUTTA... toimittaessaan nuo paperit 21 pv ennen, ei Havannalaiset ry ollut vielä rotujärjestö. Valtuustoedustajien ilmoittaminen koski rotujärjestöä, joksi he tulivat vasta yleiskokousta edeltävänä päivänä. Sääntökohtahan meni näin: "Kennelpiirien ja rotujärjestöjen valtuustoehdokkaiden sekä heidän varajäsentensä nimet on esitettävä kirjallisesti hallitukselle Kennelliiton toimistoon toimiston työaikana viimeistään 21 päivää ennen Kennelliiton varsinaista yleiskokousta."  Säännöt on säännöt - KAIKILLE!
 
Vapaille listoille oli ehdolla omien listauksieni mukaan 21 henkilöä. Äänestys kesti kauan ja äänten lasku vielä kauemmin. Väliaika käytettiin seurusteluun ja ajatusten vaihtoon. Se oli opettavaista ja vertaistuki on aina tervetullutta. Hieman ennen äänten laskun valmistumista porukka kutsuttiin takaisin saliin ja raapaistiin hieman pintaa kennelliiton ajankohtaisista asioista, eli juuri niistä, mistä me valtuustoedustajat olimme edellisenä päivänä päättäneet. No - kertaus on opintojen äiti. Viimein 16132 (oma muistiinpano taas, ei varma luku) ääntä ja niiden jakautuminen oli laskettu. Valtuustoon päässeeseen tusinaan tulivat valituiksi (jälleen omien muistiinpanojeni mukaan) Ralf Lundell, Eeva Anttinen, Risto Ojanperä, Mika Leppinen, Säde Hohteri, Helena Suni, Jaakko Ilvonen, Sakari Poti, Leena Parviainen, Eeva Rautala, Juha Kares ja Riitta Ahonen.  Itse siinä tuumasin, että kuinkahan tuo menisi joku kerta läpi, jos ehdottaisi jotain valveutunutta perhekoiran omistajaa - sellaista tavan tallaajaa - valtuustoehdokkaaksi ja esittelisi tämän "normaalina" koiranomistajan äänenä. Saisikohan tällainen Kennelliitolle hyvin tarpeellinen peruskoiranomistajaehdokas äänivyöryn? Epäilen, mutta saisihan sitä ehdottamisen ilon ainakin.
 
Uusi valtuusto järjestäytyi
 
Yleiskokouksen jälkeen uusi valtuusto piti järjestäytymiskokouksen, jonka tärkeimpänä asiana oli valita uudelle valtuustolle puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Jälleen puheenjohtajavaalissa oltiin yksimielisiä ja Eeva Anttinen sai jatkaa. Varapuheenjohtajan valinnassa vastakkain olivat pitkäaikainen valtuustoedustaja Leena Parviainen ja Eläinlääkäriliiton toiminnanjohtaja ja Kennelliiton kurinpitolautakunnan jäsen Mika Leppinen. Pidemmän korren vei Leppinen äänin 79-31. Koska tällä kertaa vein oman ääneni äänestyksen alkupäässä kennelpiirien joukossa (osasin osasin!) ja poistuin salista lapun äänestysmaljaan tiputettuani, en voi sanoa oliko SWCS ry:n edustaja paikalla vai ei. Sen nähnee sitten kokouspöytäkirjasta. Kennelpiirimme oli kuitenkin edustettuna kokonaisuudessaan, sillä minä Vara-Nainen tuurasin Varsi-Naista eli Jaanaa tässä kokouksessa.
 

Kennelliiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola laskemassa lippua kokouksen päätteeksi.
 
Kotiin
 
Kokouksien loputtua tilasimme kimppataksin pohjoiseen suuntaaville. Pikkuongelmaksi muodostui vain se, että osa lähti terminaali 1:stä ja osa kakkosesta, mutta kun kerrankin kokouksen kestoaika oli sunnuntaipäivän osalta yliarvioitu, meillä ei ollut muuta kuin aikaa. Ensin kukin meistä käveli tahollaan oikeisiin turvatarkastuksiin ja sitten treffattiin siellä turvallisella puolella aikaa tappamaan ja syömään niitä riistohintaisia lentokentän leipiä. Kommelluksittakaan ei selvitty. Minä, joka yleensä ei mitään käsilaukkuja käytä, onnistuin jättämään tuon kummajaisen kahvilaan ja huomasin kadotuksen vasta reilun tunnin kuluttua. Rahat, liput, kortit jne odottivat minua kuitenkin juuri siellä mihin ne olin jättänyt. Onneksi Suomi on loppupelissä aika rehellinen maa.
 
Niin että ohi on! Viimeinenkin edustusside rotujärjestöön on nyt katkennut ja olen helpottunut. Nyt olen minä enkä mitään muuta. Olen sen tavallinen jäsen tavallisine oikeuksineni. Jäsenen velvoitteiden osalta totean, että jos jokainen jäsen antaisi kyseiselle rotujärjestölle edes prosentin siitä ajasta mitä sille olen menneinä yli 10 vuotena itse antanut, ei SWCS ry:llä olisi puutetta toiminnan pyörittäjistä tai ruohonjuuritason tekijöistä. Minä olen tuon liekin osaltani sammuttanut ilman tunnontuskia jatkon suhteen. Korsia on kekoon kannettu riittävästi, enkä osaa sanoa, saanko enää samanlaista aktiivisuutta ja lapsenuskoa yhdistystoiminnan hyvyyteen itsestäni ammennettua. Aika näyttää. Nyt aion olla itsekäs ja käyttää oman aikani omiin harrastuksiini, täällä meillä, omissa paikallisissa ympyröissä.
 
Lisäys:
 
Äsken huomasin Kennelliiton sivuilta, että Kennelliiton 100% omistaman tytäryhtiön Showlinkin toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ovat eronneet tehtävästään. Varsin mielenkiintoinen uutinen, sillä tästä asiasta ei ainakaan kokousviikonloppuna 20.-21.11. annettu pienintäkään vihjettä tai viittausta. Oikeastaan päinvastoin. Kaiken piti mennä enemmän kuin loistavasti. Että näin...