Joo, se niistä kisoista sitten ja myös Kattille, Fyrallle ja Femmalle tuli kotiviikonloppu. Pakkopysähdys tälle kartturille. Tylsää ja ahdistavaa.

Ei tää akka parane, oireet vain pahenee vaikka ihan pienen hetken ehdin nähdä valoa tunnelin päässä. Ääni kaikkos perjantaiaamuna kokonaan ja työpäivä meni supatellessa, vaikka sitäkään ei kyllä saisi tehdä. Mahdoton yhtälö ja huolella hankala tilanne. Tänään yritin olla mahdollisimman mykkä ja sama meno jatkunee huomenna, maanantaita en yritä edes ennustaa. Äänen palautumista ei varmaan auta se, että tämä hakkaava yskä repii kroppaa hajalle sielua myöten. Olo on kuin kuumeisella, ei puutu kuin se kuume...

Meidän nunnakissat on nyt toipuneet vanhoilla päivillään tehdystä ruunauksestaan ja kissahuoneen verkko-oveen on tehty kissojen (ja Piikan & TuTun) mentävä aukko. Tassukansa elää yhteiseloaan nyt sopuisasti, joskus jopa liiankin kanssa.

Lumi tuli maahan, mutta eipä tuosta nauttimaan ole päässyt kuin ikkunasta katsellen. Hieno hetki oli kyllä huomata, että koirat tulivat pitkästä aikaa ulkoa sisälle siisteinä. Siinäpä tämän päivän ilonaihe nro 1. Kakkosilo oli se, kun Hanna kävi sairasta viihdyttämässä. Kokattiin karpisti ja katseltiin musaleffaa. 

Aijjuu... mun puhelin on äänettömällä etten vain vastaa siihen spontaanisti. Tekstailkaa, iiimeilailkaa tai nakatkaa viestiä fb:ssä. Kommunikointini on nyt näppäinten varassa.