Kun ulkona on täysi sota ja ihmiset ampuvat eurojaan taivaalle, on onni katsella koirapoppoota, joka vetää ulkoilun ja puruluiden syönnin päätteeksi makoisia unia. Ulkoilu sujui ensimmäistä uutta vuottaan viettävän TuTunkin osalta moitteettomasti vaikka ympärillä paukkui, vihelsi ja rätisi.Tätä pitää osata arvostaa, sillä niin monessa kodissa eletään parhaillaan vuoden kamalinta aikaa kun lemmikki/lemmikit pelkäävät kuollakseen tätä meidän ihmisten täysin käsittämätöntä tuhlaamista. Vapistaan, tutistaan, läähätetään, hajotetaan paikkoja ja stressataan elimistö ihan puhki. Joidenkin lemmikit lipsahtavat vapaaksi ja juoksevat tuolla jossain pimeässä pakkasessa henkensä edestä karkuun jotain, jota ei voi juurikaan paeta. Osa löytää "sodan" jälkeen kotiinsa, osa jää sille tielleen. Monissa perheissä lemmikit syövät rauhoittavia lääkkeitä tai niitä ei uskalleta/voida ulkoiluttaa vaikka rakko huutaisi hoosiannaa. Lemmikkejä teljetään pimeisiin häkkeihin ja perheet kuuntelevat musiikkia isommalla kuin korvat ilman Peltoreita kestävät. Desibelit sisällä pitää saada isommalle kuin pihalta tuleva pauke. Kokeneille koirille tämäkään ei riitä, sillä herkät nenät huomaavat ruudinkatkun hyvin helposti ja yhdistävät asioita toisiinsa. Ja ne verhot, niitä ei saa avata vahingossakaan. Tällaisten lemmikkien omistajat ovat vuoden vaihteen kuin vankeina omissa kodeissaan. Juhlamieli mahtaa olla katossa... 

Itselläni on ollut onni omistaa koiria, jotka ovat uudesta vuodesta selvinneet aina vähintäänkin kelvosti. On ollut koiria, jotka eivät ole nauttineet tästä rätinästä ja paukkeesta, mutta ovat silti selvinneet tilanteista ja ulkoilleet iltapissatuksensakin ilman suurempaa dramatiikkaa. Osani olen minäkin kuitenkin saanut tästä paukkuhelvetistä, vaikka sen kokevatkin konkreettisimmin vanhempani. Siellä asustava Donna pelkää. Se on rauhaton, haukkuu ja sen pelko saa joskus jopa aggressiivisia piirteitä. Sillä on ollut ongelmaansa lääkitystäkin, mutta nyt vanhempana (tällä hetkellä 11 v) se väsyy fyysisesti nopeammin ja lopulta uni korjaa sen tajuttomuuden tilaan. Monta päivää paukkujen loppumisen jälkeen, Donnalle pitää kuitenkin melko hyvin perustella että ulos uskaltaa taas mennä. Voisi sanoa, että Donnan ensimmäiset päivät uutta alkanutta vuotta kuluvat nukkuessa. Sen kämppiksenä pikkupennusta saakka elellyt Miki ei ole paukuista millänsäkään. Onneksi! 

Minä ymmärrän, että ilotulitus on parhaimmillaan ammattilaisten tekemänä hieno näky. Ymmärtäisin vielä jotenkin, että jokaisessa kaupungissa juhlistettaisiin vuoden vaihtumista jonkun isomman tahon järjestämällä yhteisilotulituksella joka alkaisi ja loppuisi tiettyyn kellonaikaan. Tätä minä en kuitenkaan ymmärrä, että jengi ostaa noita kovaäänisiä taivaalle lentäviä tähtisädetikkuja, joiden ääni on massiivisempi kuin se näky joka siitä tikusta taivaalla irtoaa. Osa noista viuh-POKS-räkseistä on suorastaan säälittäviä. Kauneus on niistä kaukana ja ainoa iso asia niissä on pamaus. Miksei meillä voitaisi kieltää yksityishenkilöiden paukuttelua ja keskittää voimavarat johonkin suurempaan ja hienompaan? Jos paukutella halutaan, paukutellaan sitten isommasti ja juhlavammasti niin, että tuon rajatun ajan voi katselijat sanoa perä perään "WAU". Nyt tämä lähentelee rasittavuuden rajoja.

Kaikesta huolimatta oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kiitokset kasvattien omistajille, ystäville ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta! Superkiitokset Koutsille viime vuoden aikaansaannoksista! Kiitokset treeni- ja kisakamuille olemassaolostanne! 

Toivotaan, että ensi vuodesta tulee vähintään yhtä mukava kuin nyt päättyvästä.