Oltiin koko perheellä sunnuntaina Kempeleessä mätsärissä. Tapsa ja minä tuomarisroolissa ja Jenni pääsi kehään TuTun ja Piikan kanssa. Tapsa arvosteli yli 70 pentua ja minulla oli vajaa 40 isoa aikuista. Olin kokonaisvaltaisesti tosi tyytyväinen arvostelemiini koiriin. Kukaan ei aikonut syödä minua ja jokaisen kanssa pystyttiin leikkimään näyttelyleikkiä ihan poskihampaiden tarkistusta myöten. Yhtään ressukkaa tai rassukkaa ei ollut joukossa. Ensikertalaisia kyllä, mutta mätsärissähän ollaan harjoittelemassa. Näin olen ainakin käsittänyt.

Punaisten voittajaksi valitsin 12 vuotiaan siperianhuskyn. Sen liikkeet nostivat positiivisella mielellä ihoni aivan kananlihalle. En ole koskaan nähnyt koiraa, joka liikkuisi niin kuin tämä koira. Ikäänsä nähden se oli lihaksistoltaan huomattavan hyvässä kunnossa! Pyysin yleisöä antamaan sille reippaasti taputuksia, koska pidin sitä myös iäkkäänä... noh... seuraavassa parissa talutettiin kehään saman omistajan huskymix, joka oli 17-vuotias. Jälleen meni ne kylmät väreet! Sen askel oli kuitenkin jo luonnollisesti lyhentynyt, mutta sekin oli upeassa lihaskunnossa. Lukkarinrakkauteni siperianhuskyjä kohtaan ei kyllä nyt ainakaan sammunut... päinvastoin! Ehkä vielä joskus meidän pihasta kuuluu MUSH ja lumi lentää...  Kun sijoitin 12-vuotiaan voittamaan ne punaiset, totesin yleisölle, että vaikka tämä on harjoitusnäyttely ja 12-vuotias ei enää tarvitse harjoittelua, harjoitellaan me pitämään omat vanhat koiramme näin hienossa kunnossa. 

Sinisten voittajaksi valitsin mustan belggarin. Se ei ollut vielä kovin vanha koira, mutta esiintyi ja liikkui hienosti ja oli itsevarma ja eloisa. Juuri sellaiseksi belggarin koen. Minulla oli monessa parissa hyvin vaikea valita sinisen ja punaisen väliltä, sillä parit olivat aina tasaisia. Merkillisen tasaisia. Jos ensimmäinen arvostelemani koira oli pikkuisen pidättyväinen, toinenkin oli. Jos ensimmäinen pari hökelsi syliin saakka, se seuraavakin hökelsi. Jos ensimmäinen koira oli jätti, se seuraavakin oli. Hankalia valintoja piti tehdä! Ei ole helppoa se kehän keskellä olo.

Tapsan valinta punaisten voittajaksi oli todella vaikuttava Amerikan Akita. Jukolan Jossun valinta parhaaksi pieneksi aikuiseksi oli ihastuttava, reipas, reilu vuoden vanha lhasa, jolla oli omasta mielestäni erinomainen turkki ikäisekseen. 

BIS-kehässä olivat kaikki punaisten voittajat. Arvostelimme BIS-kehän kolmestaan ja annoimme kukin pisteemme omille suosikeillemme. Husky voitti, akita oli kakkonen ja lhasa kolmas. Kaikki hienoja, hienosti esitettyjä ja esiintyneitä koiria. 

Jenni oli palloillut päivän Piikan ja TuTun kanssa. Piikan kanssa kehässä oloa en nähnytkään, mutta TuTun esiintymisestä näin vilahduksen. Meidän pikkuneitihän pärjää kehässä ihan hienosti, ja nyt en tarkoita vain TuTua, vaan tarkoitan Jenniäkin. Sehän meni mukavasti! Piika sai sinisen nauhan ja TuTu voitti parinsa. Niin ja arvatkaapa pelkäsikö TuTu tuomaria kun Jenni oli remmin päässä? NO-EIPÄ-TIETENKÄÄN!!! Jos joku koittaa väittää, että TuTu tunsi Jukolan Jossun, niin tuskinpa TuTu niin fiksu on, että muistaa vain pari kertaa tapaamansa Jossun tilanteessa joka tapahtuu ihan uudessa ja vieraassa paikassa. Me ei edelleenkään yli 70 km päässä asuvan Kaiman kanssa olla symbioosissa, kuten aika monesti on virheellisesti kuviteltu :D

Minäkin tein TuTun kanssa muutaman kehäharjoitteen ja joo, eipä pelännyt eikä arastellut ketään tuomarisehdokasta. Ei edes sitä pilkkihaalarissa ollutta miestä. Mulla loppuu nyt ihan kokonaan äly ja ymmärrys tässä asiassa, joten parempi kai on, etten enää kiinnitä koko asiaan huomiota. Kasvakoon aikuiseksi ihan omaa tahtiaan. Näyttää olevan jo kovasti menossa oikeaan suuntaan.