... tai jos nyt ainakin pahanen polku sinnepäin...

Luva ja minä oltiin Minnan ja Irkun kanssa Länkipohjassa Kana-Areenalla *kliks* ottamassa oppia Jari Suomalaiselta, vuoden 2006 maailmanmestarilta ja 2010 pronssimitalistilta. Perjantai-iltana aloitettiin opinsaanti hänen luennoltaan, jossa kuulimme hänen omia näkemyksiään ja kokemuksiaan agilitystä huippu-urheiluna. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus lienee se suurin ero tähän omaan harrasteluun ja puuhasteluun. Hän panostaa paitsi Frodo-koiran fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon, myös omaansa. Hänen mielestään kaikkein tärkeimmät asiat mitä agilitykoiran tulee esteiden lisäksi hallita ovat kovaa eteenpäin juokseminen ja tarvittaessa pikkuisen hypyn tekeminen. Kuulostaa niin vähältä, mutta totuus on jotain ihan muuta. Jo tuon luennon aikana kävi ilmi se, että seuraavan päivän treeneissä panostettaisiin juoksemiseen ja menomeininkiin eikä kikkailtaisi ohjaushienouksia vain kikkailemisen ilosta. Oikeassa oltiin.

Hotelli-Jämsässä vietetyn yön jälkeen aloitettiin treenit kolmosluokkalaisen kurveilla. Kaksi 4 koiran ryhmää treenasi 2 tuntia kumpainenkin. Kurvit näyttivät nopeasti katsottuna kamalilta. Siinä istuessani mietin mielessäni kuinka menisin niitä Konnan ja Femman kanssa ja seurasin kuinka kurvien sisin avautui pikkuhiljaa. Niissä tärkeintä oli, että koira osasi esteen itsenäisesti sille lähetettynä, ohjaaja juoksi kovaa varmistelematta ja jumimatta ja yhteistyö pelasi kun nopea suunnanmuutospiiperrys tuli eteen. Kimuroilta näyttävät kiemurat alkoivat oieta sujuvammiksi ja päätin, että tuollaiset kurvit rakentuu Jossulaan kesällä. Tahtoo kokeilla!

 
Konkareiden ja 1-luokkalaisten kurvit

Luvan vuoro koitti iltapäivällä. Meidän 1-luokkalaisten ryhmässä oli myös berni, bortsu ja japaninpystykorva. Ensin tutustuttiin kurveihin itseksemme ja sen jälkeen käytiin rata ja ohjausvaihtoehdot yhdessä läpi Jarin kanssa. Jokainen joutui vuorollaan näyttämään miten minkäkin kohdan ohjaisi ja jos vielä tuli mieleen erilaisia ohjausajatuksia, niin niitäkin tuumittiin. Jari korosti koko ajan, ettei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa tai tyyliä ohjata. Jokainen muodostaa oman tyylinsä ja tapansa. Ennen varsinaisen treenin aloittamista, saimme vielä hetken tutustua rataan, josko jonkun toisen idea olisikin osoittautunut kokeilemisen arvoiseksi. 

Luva oli liekeissä maksikoirien jälkeen. Eka yrityksellä puomin kontaktit mennen tullen olivat rumia. Harmitti. En myöskään saanut heitettyä sitä esteelle 16 kuten olin ajatellut, joten en päässyt sen edelle puomille ja toteuttamaan hienoa ajatustani ottaa seuraava hyppy "ulkokautta". Vaikka Jarin(kin) mielestä valssi se on paskakin valssi, en halunnut jatkaa rataa erilailla suunnitellusta, joten keskeytin. Jari antoi muutamia parannusehdotuksia ja vinkkejä ja sitten kurvailtiin uudestaan ja uudestaan. Pujo meinasi yhdessä kohdassa tuottaa harmaita hiuksia kun Luva sekosi rytmissään aina samassa kohdassa. Ei siis niin mitään tietoa miksi. Kotiläksyksi saatiin paikallaan pyörityksiä namikipon perään ja kippo tulisi vain kun Luva kurvaisi tosissaan, ei puolivaloilla loikkien. Fyysisyyttä pitäisi harjoitella etenkin kurveissa. Perusvauhti on hyvä, mutta aina kiihdytyspaikoissa varsinainen vauhdinnosto tapahtuu Luvalla aina kahden - kolmen askeleen jälkeen. Dieselilläkö se kulkee? Nyt aloitetaan sitten nykimisharjoitukset ja revitykset, jotta saadaan parannusta tähän jo tiedossa olleeseen puutteeseen. Puomin kanssa jatketaan perusharjoituksia matalalla laudalla. Tuolla me jätimme lopulta puomin kokonaan pois harjoitusta "pilaamasta". Keskeneräistä estettä on turha hinkata silloin kun oppia haetaan nimenomaan kurvien kaarteluun. Luvalle plussat siitä, ettei se kertaakaan erehtynyt väärälle esteelle (vai osasinko mä ohjata sen oikein?), pujon alun se haki ihan itse ja että esteet löytyivät, vaikka vedätin sitä kovasti. Luvalla oli myös ajatus mukana. Se ei humputellut vieraan paikan lumoissa ja pysyi lähdöissäkin paremmin kuin oikeastaan odotinkaan. Hyvä Luva!


Luffen treenivideo, tosin eiköhän siihen lipsahtanut väärä päivämäärä.

Kotimatkalle lähdettiin viiden jälkeen. Kylmää oli kyyti. Auton sisällä oli toki lämmintä, mutta ulkona pakkanen huiteli yli 3-kympissä. Oli pakko häiritä kuskiakin sen verran, että otti kuvan moisista luvuista.