Moneskohan Koira-Expo tämä viikko sitten nähty ja koettu olikaan? En pysty, enkä kykene muistamaan, mutta mones - kovasti mones. Tiedolliselta anniltaan tämä oli samaa kaliberia kuin kaikki aikaisemmatkin eli oikein kelpo ja kiva. Ruokapuoleen olin pikkuisen pettynyt vai mokasinko siinä vaiheessa kun siirryin alkusalaateista pääruokiin? Oliko alkusalaatit niin hyviä, että se pääruoka jäi niiden varjoon? Hmmm... saattoihan se johtua siitäkin. Makukysymyksiä tämäkin. Expon sijainti oli piekämatkalaisen vinkkelistä ehkä paras mitä ikinä. Lentokentän ovelta meni bussi suoraan hotellin ja Expotilaisuuden ovelle. Juuri näin ne pitää valtakunnalliset tapahtumat sijoittaa! Junakyytiläisillekin varmasti löytyi kelpo reitti julkisillakin ko. hotelliin. En ottanut siitä selvää, mutta maalaisjärjellä ajateltuna ainakin lentokentälle tulee bussi rautatieasemalta ja lentokentältä oli tämä kuljetus jos nyt ei ihan suoraankin päässyt. 
 
Meitä oli Pohjois-Pohjanmaan kennelpiiristä mukana se perinteinen neljän lauma. Minähän olen aina vapaaehtoinen lähtemään tuonne jos vain paikka irtoaa ja Erkki kuuluu kans vakikalustoon (pitäähän tytöillä henkivartija olla). Piirin sihteeri Virpi ja näyttelyohjaaja Heidi liittyivät seuraamme lentokentällä. Kvartetti oli valmis ja nousimme Blue1:n siivin ilmaan aikataulussa klo 6.25 tai jotain sinnepäin. 
 
Kennelliitto oli järjestänyt meille ihan kivan aamupalan odottamaan ilmoittautumisaulaan. Siinä tankatessa tein viimehetken päätökset luennoista joille osallistuisin lauantaina aamupäivällä. Iltapäivän osalta olin jo päätökseni tehnyt ja sunnuntaikin näytti selvältä.
 
Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni avasi Expon kertoen sen olevan tähän astisista Expoista suurin. Mukana oli yli 400 rotujärjestöjen, rotua harrastavien yhdistyksien ja kennelpiirien edustajaa. Etelä-Pohjanmaan Kennelpiiri sai erityismaininnan siitä, että oli lähettänyt oikein omalla bussilla 15 edustajaansa Expoon. Aika kiva idea! Suni käytti puheenvuorossaan hetken myös syvällisempiin asioihin. Hän mm. painotti, että meidän kaikkien tulisi tänä vuonna keskittyä kennelmaailmassa suvaitsevaisuuteen. Hän siteerasi presidentti Tarja Halosta seuraavasti: "suvaitsemattomuus ei ole ratkaisu ongelmiin". Ei niin! Siinäpä työmaata koirakentälle ja koiramaailman hiekkalaatikoille. 
 

Helena Suni
 
Porukan jakaantuessa 8 eri salissa pyörineille luennoille, päätin jäädä tähän samaan saliin kuuntelemaan eläinlääkäri Anna Hielm-Björkmanin luentoa, joka käsitteli tutkimusta, jossa yritetään selvittää löytyykö kodeistamme syitä koirien sairauksien syntyyn. Sen pohjatietona on netistäkin löytyvä kysely ( http://www.ruokintakysely.fi/  ), joka on edelleen siellä vapaasti täytettävissä jokaiselle koiranomistajalle. Tähän luentoon ja meille esitettyihin raportteihin mennessä oli vastauksia tullut 6280 koirasta. Rotujärjestöille oli olemassa sellainen porkkana, että mikäli vastauksia saadaan ko. rodusta 10% edellisen 9 vuoden rekisteröintimääristä, rotujärjestöt voivat saada raportteja tuloksista. Corgien osalta tuohon oli vielä pitkääkin pidempi matka, sillä rotuja ei löytynyt aktiivisesti vastanneiden ansiolistalta. Rottikset saivat kiitosta, mutta kyllä ihan ansaitusti. SRY tiedotti kyselystä lehdessä ja nettisivuillaan ja myönnän minäkin täyttäneeni kyselyt nimenomaan meidän rottiksien osalta. Oli niin helppo klikata linkkiä joka avautui näppärästi ja jonka klikkaamiseen myös rotujärjestö innokkaasti kannusti. Tuumin tuolloin, että täytänpä sen corgienkin osalta, mutta niin se vain unohtui. Eipä unohdu enään kun näin, miten hyödyllisestä tutkimuksesta on kyse. Tulen myöskin seuraaville pennunostajilleni antamaan ko. kyselyn printattuna mukaan ja helpottamaan näin uuden koiranomistajan urakkaa sitten joskus kertoa millaisissa oloissa pennut ovat kasvaneet ja liikkuneet ja mitä ne ja emä ovat syöneet. Muuten niihin kohtiin vastaaminen on vaikeahkoa sitten joskus.
 
Saimme nähtäväksi joitain alustavia tutkimustuloksia, mutta koska ne olivat vielä arvioita ja tutkimukset kesken, emme saaneet lupaa niistä sen isommin kertoa eteenpäin. Voin kuitenkin vannoa, että mielenkiintoisia asioita sieltä vielä esille kaivellaan. Kokoajan luennon edetessä nousi esille, että he tarvitsevat kovasti lisää sellaisten koirien tietoja, jotka ovat sairastuneet johonkin. Puutetta oli esimerkiksi koirista, joilla on todettu diabetes, AIHA, cushingin tauti, addisonin tauti, haiman tai kilpirauhasen vajaatoiminta, allergioita, syöpä, virtsakivisairauksia, degeneratiivinen myelopatia tai välilevysairauksia. Haa - välilevysairauksia! Tästähän pääsenkin näppärästi siihen, minkä julkaisemista ei mainittu kiellettyjen diojen kohdalla, nimittäin mäyräkoirahalvauksiin. Saatu vastausmateriaali mäyräkoirien osalta oli tosin aika heikkoa, mutta eikös ole mielenkiintoista, että ne mäyräkoirat joilla oli ollut mäyräkoirahalvaus, eivät olleet niitä, jotka olineet kulkeneet päivittäin rappusissa? Onko rappusissa kulkeminen matalaraajaisille (vastoin kaikkia yleisiä mutukäsityksiä) siunaus eikä synti? Noh - kuten luennoitsija arvioikin - saattoihan se olla niin että halvaantuneiden osalta oli vastattu nykytilan mukaan, eli halvaannuttuaan kerran, niitä ei enää kuljeteta rapuissa. Mahdollista toki! Olipa miten oli, tämä olkoon esimerkkinä siitä, millaisia asioita sieltä voidaan kaivaa esille kun materiaalia on paljon ja kysymys asetetaan vaikkapa näin: "lisääkö portaiden päivittäinen kulkeminen riskiä mäyräkoirahalvauksen syntyyn".  Koska nämä selkäaiheet kiinnostavat itseäni kovasti, kiinnitin myös huomiota siihen, että koko - korostan KOKO - vastausmäärästä kaikilla koirilla rotuun tai roduttomuuteen ja jalkojen pituuteen katsomatta jopa 16,8%:lla (943) oli selässään sillottumia.
 
Tästä tutkimuksesta ja sen etenemisestä kuulisin mielelläni tulevissa Expoissa lisää. Lisäksi on alkamassa muutama todella mielenkiintoinen erityistutkimus; jatkuvista pissatulehduksista kärsiviä narttuja etsiskellään tutkimukseen, allergiasta/atopiasta kärsiville on tulossa kliininen hoitokoe ja vuonna 2013 alkaa nivelrikkoa käsittelevä tutkimusprojekti. Näin se mutu muuttuu tieteeksi ja tiedoksi!
 
Lounaan jälkeen osallistuin ulkomuototuomari Harri Lehkosen luentokokonaisuuteen, jossa käsiteltiin ulkomuototuomareiden koulutusta ja koulutusmateriaalien tekoa. Ulkomuototuomarikoulutuksen vaiheet esiteltiin ansiokkaan PP-esityksen avulla ja tämän saman esityksen saimme myös paperilla. Se oli niin kattava, ettei juurikaan muistiinpanoja tarvinnut tehdä. Eniten huutomerkkejä olen laittanut dian "erikoiskoulutus" kohdalle. Tässä yhteydessä Harri Lehkonen korosti voimakkaasti rodun alkuperän esille tuomista. Hän nosti esille myös rodun vertailun muihin rotuihin. Esimerkkinään hän käytti esimerkiksi korkeajalkaisia terriereitä ja näiden rotujen eroja jotta ne nimenomaan olisivat toisistaan eroavia omia rotujaan omine piirteineen. Ulkomuototuomarin arvostelukokeen kohdalla huutomerkkejä on pitkä liuta kohdassa, jossa mainitaan, ettei arvostelukokeeseen osallistuvat koirat saa olla kollegiotuomareiden, Kennelliiton valvojan, arvostelukoetta suorittavan kokelaan tai näiden perheenjäsenten omistamia tai kasvattamia koiria. Jääviyssäännöt ovat siis astuneet mukaan tässäkin asiassa. Arvostelukokeen valvovan Kennelliiton edustajan tulee nykyisen säännön mukaan olla myös ko. rodun oikeudet omaava ulkomuototuomari. Ennen näin ei ollut, vaan pelkkä ulkomuototuomarius riitti. Hänelle on nyt annettu rooli 1-1 tilanteessa ratkaisijana, jos kaksi koetta vastaanottavaa tuomaria ei pääse yhteisymmärrykseen siitä, voiko kokelaalle antaa arvosteluoikeudet. Hänen tulee myös peruuttaa tilaisuus, mikäli sen havaitaan olevan väärin tai puutteellisesti järjestetty. Toivottavasti valvovilla tuomareilla todellakin olisi kanttia puuttua ala-arvoisiin tilaisuuksiin, jos niitä havaitaan (ja varmasti niitä onkin).
 
Esillä oli myös ulkomuototuomareiden jatkokoulutus ja koulutusmateriaalit. Rotujärjestöillä on merkittävä rooli näissä asioissa. Rotujärjestöjen tulisi olla edustamiensa rotujen erikoisasiantuntijoita, mutta onko aina näin? Rotujärjestön kulloinenkin tietotaito on täysin verrannollinen sen parissa aktiivisesti toimivien tietotaitoon ja kun tietää millaisia kuvioita rotujärjestöissä (tai missä tahansa yhdistystoiminnassa) osataan järjestellä, voi tuo tietotaitopuoli jäädä toissijaiseksi kaiken muun pätemisen rinnalla. Harri Lehkonen näytti meille muutamia koulutusmateriaaleja - ansiokkaita ja vähemmän ansiokkaita. Hän korosti muutamia huomioon otettavia asioita, joista yksi ensimmäisiä oli se, että materiaaliin käytettävät kuvat otetaan itse ja nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Tekijäoikeusongelmia ei näin ollen varmasti synny. Rotujen erityiset rotutermit ja esimerkiksi värinimitykset tulisi tuoda selvästi esille. Itse mietin tässä kohdassa esimerkiksi näitä cardien nk. hilkkakorvia tai kallon holvausta. Nämä eivät sano sanoina juuri mitään, joten ne tulisi käsitteinä avata. Materiaali tulisi myös miettiä tulostuksen näkökulmasta. Tiedoston kokokin tulisi huomioida, mikäli sitä jaetaan sähköisesti. Harri Lehkonen kertoi myös muutaman hauskan esimerkin anatomian kukkasista; eräällä rodulla lapojen päiden tulee olla kapeammalla kuin olkavarret... käveleeköhän tuolla kartanolla yhtään sellaista rekkua, jolla olisi lapojen kärjet leveämmällä kuin olkavarret? Miltähän sellaisen liikkuminen näyttäisi? Kykenisikö se edes liikkumaan? Tässä yhteydessä olisi tietenkin voinut kysyä salissa istuvilta olisiko termit tyhmän kiltti, haukkamaisen ilkeä tai bambimaisen lempeä avautuneet muiden avustuksella. Mitäänsanomattomalle ilmeellekin olisi voinut löytyä selitys. 
 

Heidi ja Virpi pirteänä etupenkissä
 
Iltapäiväkahvin jälkeen saimme aimo annoksen tietoa vuorovaikutustaidoista ja niiden kehittämisestä. Päivän pääpuhujana oli Tony Dunderfeld *kliks*, jonka vetämä puolitoistatuntinen oli paitsi hyödyllinen myös viihteellinen. Opimme kättelemään jämäkästi - ei aggressiivisesti, vaan jämäkästi. Ymmärrättekö? Piirsimme tikku-ukkoja ja vuorovaikutuskenttiä. Opiskelimme vuorovaikutusviestinnän eri tasoja. Kyse ei ole vain sanallisesta viestinnästä, vaan mukana kaikissa kanssakäymisissämme ovat myös auktoriteetti-, tunne-, läsnäolo- ja fyysinen viestintä. 
 
Saimme viiden kohdan vinkkilistan kehittääksemme jatkossa vuorovaikutustaitojamme. Pääotsikoiltaan nämä kohdat olivat: 1) Konkreettiset esimerkit, 2) Kuunteleminen, 3) Tarpeiden selkeä esittäminen, 4) Myönteinen ratkaisukeskeisyys ja 5) Luottamuksellinen asenne. Montako noista kohdista voi mennä yhdistystoiminnassa pieleen? Omien kokemuksieni mukaan jokaisessa kohdassa olisi kehitettävää yhdistyksessä kuin yhdistyksessä, mutta kyllä se kehitystarve täytyy lähteä ihmisistä itsestään ja sen luottamuksellisen tilan kautta. Olen nähnyt monenlaisia tapoja toimia yhdistyksien ytimessä ja törmännyt mitä tyrmistyttävimpiin tapauksiin aina narsismia lähentelevästä hajoita ja hallitse menosta aina joojooistuntäällähiljaajanyökytänmitäkaverikäski-tapauksiin. Vuorovaikutustaitojen esille nostaminen Expossa oli meille koiraharrastajille ja koirayhdistysaktiiveille kovasti hyödyllinen aihe. Kymppi ja plus sille joka on tämän keksinytkään. Harmi vain, että ne, joille tämä olisi varmaan ollut ehkä viikonlopun hyödyllisin luento, taisivat karata paikan päältä kesken luennon. Sen verran rivit harvenivat siinä iltapäivän aikana, mutta se oli heidän menetyksensä, ei meidän! Me tiedämme nyt mitä eroa on itsellisellä ja itsekkäällä ihmisellä ja osaamme tunnistaa itsekkään auktoriteettiviestinnän. Tiedättekös muuten mitä tapahtuu kun itsekkäät ja auktoriteettiset ihmiset kokoontuu? (V: Valtataistelu)
 
Iltasella meillä oli pikkuisen lässähtäneeksi jäänyt get together -cocktailtilaisuus. Noh, eipä siinä olisi paljon jaksanutkaan enää kun aamuherätys oli ollut kolmelta. Me "Oulun sakki" otettiin pari drinkkiä, pientä naposteltavaa ja naurettiin keskenämme pari tuntia pöytämme ääressä. Ennen iltakymppiä olin jo omassa huoneessani katsomassa jotain venäjän versiota Talent-kisasta. Uni korjasi aika pian.
 
Aamusella hajaannuttiin taas kukin tahoillemme. Minä valitsin Kennelliiton kasvattajatoimikunnan puheenjohtajan ja Kennelliiton hallituksen jäsenen Pertti Korhosen esitelmän kasvattajasitoumuksesta ja sijoitussopimuksen tulkinnasta. Hän aloitti esitelmänsä kertomalla kaikille kennelliiton organisaatiosta ja päätöksenteosta ja siitä kuinka toimikunnat asettuvat tähän kuvioon. Hän korosti sitä, että kurinpitolautakunnalle menevät asiat menevät aina kennelliiton hallituksen kautta ja hallitukseen jonkun toimikunnan kautta. Yksittäinen jäsen ei vie yhtään mitään kurinpitolautakuntaan suoraan.
 
Moni on kieltäytynyt allekirjoittamasta kasvattajasitoumusta ja ymmärrän heidän kantansa siihen silloin kun kyse on esimerkiksi Kennelliiton ulkopuolisen "työkoirakantakirjan" roduista. Heidän on silloin mahdotonta kasvattaa rikkomatta kasvattajasitoumuksen kohtaa, jossa kasvatetaan rekisteröintikelpoisia koiria. Kennelliitto ei automaattisesti rekisteröi tiettyjen kantakirjojen koiria tai rotuja jotka eivät vielä ole edes rekisteröintikelpoisia. Sellaisiakin on. MUTTA - mitä pitää sisällään sana rekisteröintikelpoinen? Tämän aionkin selvittää, sillä esimerkiksi bordercollieilla rotuunotto on mahdollinen paimenkoirarekisterissä oleville koirille. Näin nämäkin ovat jossain vaiheessa elämäänsä rekisteröintikelpoisia rotuunoton kautta. Hmm... pitänee laittaa viestiä kasvattajatoimikunnalle ja kysellä vähän lisää.
Kasvattajasitoumuksessa on kohta, jossa kasvattaja lupaa olla salaamatta koirien sairauksia ja vikoja. Korhonen otti esimerkiksi pystykorvan, joka saa epilepsiakohtauksen metsällä. Kasvattajasitoumuksen allekirjoittanut omistaja salaa tämän ja syyllistyy tällä kasvattajasopimuksen rikkomukseen. Mitkä ovat sanktiot kun tämä tulee ilmi - se jää nähtäväksi, mutta asia on aidosti  merkittävä. Merkittävämpi kuin ehkä osaamme kuvitellakaan. Kuinka paljon esimerkiksi corgeissa salataan selkävaivoja? Kuinka paljon kuvautetaan koirien lonkkia lähettämättä kuvia loppujen lopuksi yhtään mihinkään? Kyllä - kyllä tätä tehdään. Sen asian kieltäjät lienevät juuri niitä, jotka itse näin tekevät. 
 
Keskustelussa nousi esille yhtä sun toista eri sanktioista aina kyseenalaisiin omaa etua tavoitteleviin kysymyksiin saakka. Niistä ei sen enempää, mutta vierustoverini kanssa kävimme luennon päätteeksi mielenkiintoisen keskustelun Pertti Korhosen kanssa aiheesta sijoituskoiran pentujen erottaminen emästään. On merkillistä, että alaikäraja pentujen luovutukselle on 7 viikkoa (mielestäni tuotakin voisi nostaa viikolla), mutta sijoitussopimuksen mukaan emän voi erottaa pennuistaan kokonaan pentujen ollessa 5-viikkoinen. On tietenkin tilanteita, rotuja ja yksilöitä, jotka ovat pentunsa vieroittaneet jo tuossa iässä, mutta entäpäs jos mennään vain pykälien mukaan. Kuka joutuu sijaiskärsijäksi? Se maidossa oleva emä ja ne pennut, jotka vielä ovat emän maitobaarin perään. Ihan oma kantani on selkeä. Pentujen erotusikä emästään tulisi olla tuo sama kuin alin luovutusikäkin. Meiltä on kerran lähtenyt sijoituskoira pentujen ollessa 5-viikkoisia. Isompaa virhettä en ole koskaan tehnyt, enkä tee sitä enää toiste. Emä on pentujensa kanssa niin kauan kuin osapuolet emä ja/tai pennut sitä haluavat ja tarvitsevat. Jäin siihen käsitykseen, että kasvattajatoimikunnassa tullaan tähän seikkaan paneutumaan. Hyvä niin.
 
Lounaan jälkeen kuulimme ulkomuototuomari Markku Santamäen esitystä koiran rodunomaisen käyttäytymisen arvioinnista näyttelyissä. Tämähän on se uusi juttu, joka on tullut arvostelulomakkeiden laitaan tämän vuoden alusta. Muutamalla rasti ruutuun -kohdalla kysytään koiran käyttäytymistä arvostelutilanteessa. Kyse ei ole luonnetestistä, kyse ei välttämättä ole edes ko. koiran absoluuttisesta käyttäytymisestä aina ja kaikkialla. Kyse on siitä hetkestä ja siitä pintapuolisesta raapaisusta kyseisen koiran käyttäytymiseen. Suomessa saadaan vuosittain yli 200 000 näyttelyarvostelua, joten nämä rastit yhteen laskettuna on aika merkittävä määrä tietoa koirien käyttäytymisestä yleensä. Suurilukuisten rotujen kohdalla voidaan luonnollisesti vetää jotain johtopäätöksiä myös rotujen käyttäytymisestä. Käyttäytyminen on eri asia kuin luonne. Luonne on pohjana käyttäytymiselle, käyttäytymisen muokkaa myös ympäristö. Simppeliä, mutta samalla niin kovin monimutkaista.
 
Iltapäivän toisen luentotunnin vietin Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan ja hallituksen jäsenen Kirsi Sainion luennolla. Tämä käsitteli yllättäen jalostusstrategiaa ja sen nykytilannetta. Luento oli lähinnä katsaus siihen missä mennään. Viime keväisen valtuustoseminaarin jälkeen olikin hyödyllistä kuulla, että asia etenee vaikka kapuloita koitettiinkin laittaa rattaisiin ihan huolella. Sainio myönsi virhearviot edellisen strategialuonnoksen esiintuomisessa (esitti meille dian jossa Titanic upposi) ja sen aikataulutuksessa ja nyt uudella, isommalla organisaatiolla toimeen on tartuttu. Strategian tavoitteiden osalta muutoksia ei ole tehty eikä tehdä, vaan ne ovat juuri ne, mitkä valtuusto on hyväksynyt. Se mistä riideltiin keväällä 2010 ja mitä nyt uusiksi kirjoitetaan, ovat ne konkreettiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin pyritään. Nyt ollaan kuulemma kohdassa 7/10. 
 
Kirsi Sainio tiivisti strategiakäsitteen hyvin. Strategia = miten koko sota voitetaan, taktiikka = miten yksi taistelu voitetaan. Jalostusstrategia on siis laajempi käsite kuin mitä yksittäinen pieni kasvattaja helposti osaa edes kuvitella. Yksittäisen kasvattajan tekemä työ on taktiikkaa. Strategia on populaation jalostamista. Yksittäisenkin kasvattajan tulisi nousta sieltä taktiikkatasolta kurkkimaan strategisia tavoitteita ja sitoutua niihin. "On päästävä yhden pentueen ajattelusta kokonaisvaltaiseksi populaation jalostamiseen", totesi Sainio. Kussakin rodussa pitäisi valita muutama tärkeä ominaisuus, joita halutaan jalostaa. Ilman näitä päätöksiä, emme voi tarkkailla tapahtuuko perinnöllistä edistymistä. Jalostus on nimenomaan näiden asioiden parantamista, kaikki muu on vain pennuttamista. 
 
Koska geneettisen vaihtelun ylläpitäminen on hyvin tärkeää, ei missään rodussa tule asettaa sellaisia rajauksia, että yli 50% kannasta jää jalostuskelpoisuuden ulkopuolelle. Tässä samassa yhteydessä tuli esille myös mahdolliset rajaukset sukusiitosprosenttien ja jälkeläismäärien rajaamisesta. Kirsi Sainio sanoi olevansa erityisen ylpeä saamastaan nimityksestä "urosten käyttörajoitusten ylipapitar". 
 
Myös luonteiden arviointiin on tulossa konkreettisia toimenpiteitä. Nämä taas haiskahtavat siltä, että rotujärjestöjen on vastattava reippaasti eli rohkean ripeästi näihin velvoitteisiin. Kun velvoitteisiin lisätään vielä mahdollisten epäterveellisten ulkonäköseikkojen, käyttöominaisuuksien ja terveen lisääntymisen suhteen, on rotujärjestöillä todellakin haltuun otettavaa tiedossa. Meidän kasvattajien osalle jää minäminämunkasvatus-ajattelun hautaaminen,  tietotaitomme ajanmukaistaminen ja lisääminen sekä  silmien avaaminen koko populaation tasolle. Jos rotu - huom ROTU - on kasvattajalle rakas ja tärkeä, ei tuon pitäisi olla edes vaikeaa. Eihän?
 

Oikeusministeri Tuija Brax
 
Expon päätti oikeusministeri Tuija Brax. Hän kertoi meille maaliskuun alusta käyttöön otettavasta törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja kesäkuun alussa aloittavasta eläintenpitokieltorekisteristä.  Tästä onkin Kennelliiton sivuilla hyvä raportti: http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2011/20110207_brax_elainsuojelu.htm Tuija Brax puhui asioista niiden oikeilla nimillä kansantajuisesti ja epäpoliitikkomaisesti. Hän ei kierrellyt, kaarrellut ja esitettyihin kysymyksiin tuli vastaukset selkeästi ja nopeasti. Vertaus poliitikosta ja liukkaasta saippuasta ei ainakaan hänen kohdallaan toteutunut. Hyvä niin. Pointsit hälle!
 

Palautelappuja täyttelemässä ennen lähtöä
 
Kotimatkalle päästiin viiden maissa. Ihan pienestä oli kiinni äkkirikastuminen, kun Blue1 tarjosi meille rahaa jos ei ihan just sille alkuperäiselle lennolle tultaisikaan kyytiin. Meille "tytöillehän" se olisi passannut ja Erkin mahdollisuudet olla eri mieltä oli nollassa (eläkeläisellä ON aikaa, piste!). Niin siinä vain kävi, että vaikka tönittiin lentokoneeseen papit ja lukkarit, meille jäikin vielä tilaa ja siinä meni setelirahat ja sijoituskohteet. Oltiin lopulta ihan aikataulussa Oulussa ja se oli sitten Expoilu ohi tältä erää.
 
Kiitokset matkaseuralle ja Expokavereille. Oli hyvä viikonloppu! Jämerä, ystävällinen - ei vähääkään agressiivinen. Ymärrätkö?