Paukkupakkasista huolimatta sitä on treenattu. On treenattu Wintillä ja Tupoksella. Voisin varmaan muuttaa kirjani jo tuonne MustiMirrin yläkertaan kun joka ilta sieltä itseni löydän - paitsi torstaisin - silloin olen Järvenpääntiellä Tupoksella. Ihanan suunnitelmallista! Ihanan kahjoa! Ihanan "kiireistä"! Koirat ei kuitenkaan valita. Niiden ulkoilu on rajoittunut viime lauantaita lukuunottamatta pikaisiin pissatuksiin ja ulkoilun yrityksiin. Aivotyöt olisi olleet nollassa ilman Winttiä. 

Femma on ylileveä kuljetus. Painoa on tullut noin 4 kiloa lisää. Tästä huolimatta se on hyvin pirteä. Totesinkin tänään, että ehkä pirtein viimeisillään oleva narttu meidän talossa ikinä. Se syö edelleen loistavalla ruokahalulla, ulkoilee reippaasti pakkasista huolimatta ja maitokin tulee jo tisseistä. Ensi viikolla olisi H-hetki. Sitten alkaa valvominen ja pätkäunet. Niitä odotellessa voin ensi yönä harjoitella unettomuutta. Kyllä - tunnustan olevani kuuhullu.