Pikkuhiljaa Mustilan Wintti alkaa kalustua. Lievää lapsityövoimaa käyttäen siistimme muutaman esteen pahimmista lumista ja kuskasimme ne eilen ihan omien pikkuautojen avulla Wintille. Kuusi aitaa, putki ja pujo - sillä mennään kunnes isompi auto/kärry tulee avuksi.

Trimmipöytä muuttaa sinne ensi viikolla kun aloitellaan yhteistyössä Cardi Can ry:n kanssa näyttelytottumuskurssia. Tokotarvikkeet oli hiven hukassa, mutta sauna on ihme paikka kun siellä välähtää mieleen mihin ne on syksyllä varastoinut... tai pikemminkin jättänyt. Trampan allahan ne merkit sun muut sälät on. Tokohypyn laitatolpat pilkistävät kentällä hangesta, joten eiköhän ne loputkin laudat ole siinä jossain parin neliön säteellä. Lapiointia tiedossa, mutta onhan tuota tälle talvea harjoiteltukin.

Muu sisustaminen roikkuu tällä hetkellä vielä Jennin askartelujen varassa. Vanhoista Koiramme-lehdistä tuli silppua ja kuvat liimattiin isoille pahveille ja pahvit ripustettiin seinälle. Ne saivat seurakseen Mustilan Wintin pelisääntötauluja ja muuta pientä.

Joka kerran kun sinne Wintille nousee, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että mitä sitä on tehnyt elämässä oikein, että tämmönen tuuri kohdalle osui. Siispä mitä suurin kiitos Raahen Mustille ja Mirrille tästä tarjouksesta saada heille tarpeeton Wintti käyttöön. Kyllä me puuhastelijat sille käyttöastetta saadaan, kun vain näistä alkukankeuksista selvitään :D

Enhän mä malttanut tänään esteiden sulamisen jälkeen olla menemättä Wintille. Eipä nuo Tapsa ja Jennikään vastaan laittaneet. Mukaan pääsivät myös Katti ja Fyra. Neljällä aidalla ja pujolla tekee ihan kivasti treeniä. En muuten muista että olisin koskaan aikaisemmin treenannut agia sukkasillani. Jenni tosin pisti vielä paremmaksi ja juoksi lopuksi Fyran kanssa avojaloin kun mukaan tulleilla vaaleanpunaisilla aamutossuilla oli kuulemma pikkuisen huono juosta.

Tapsa videoi. Kiva. Koirat oli pätevinä.

Huomenna kohti Koira Expoa. Ajattelin mennä ihan piruuksillani kuuntelemaan kuinka ulkomuototuomareiden koulutuksia ja koulutusmateriaaleja tehdään. Eihän tämä minulle ole se kaikkein ajankohtaisin asia koiramaailmassa ainakaan tällä hetkellä, mutta minkäs sille voi jos asia on sydäntä lähellä. Osaan minä ainakin kertoa miten niitä EI tehdä.