Basso soi monellakin tapaa. Se mukavampi Basso oli tämä herra, joka käväisi tänään meidän pihalla esittäytymässä:

 

Se vähemmän mukava basso on minun oma ääni. Ei kulje kovin korkealta jos sieltä matalaltakaan. Ei kulje happikaan. Ainoa mikä kulkee on raastava yskä. Toista lääkekuuria viedään ja kortisoniakin jo vedellään henkoseen. Onneksi en ole ilmoittautunut mihinkään kinkereihin tahi kokeisiin. Omat treenit on peruttu. Elämä kulkee yskimisen kanssa samassa rytmissä. Happea... ei happea... happea... HAPPEA P*RK*L* JA ÄKKIÄ...!!!

Pennut muuttivat tänään keittiöön. Tapsa askarteli niille ehkä Euroopan hienoimman pentuaitauksen. Jennikin autteli liimausasioissa ja vasarahommissa. Mitäkö mä tein? Iskin yskälläni tahtia. On NIIN turha olo kun ei pysty eikä kykene oikeastaan mihinkään. Jos mä nyt jotain voisin toivoa, niin sellaisen pikaparanemisen ennen siitepölykauden alkamista. Ehtisin hetken nauttia kevään tulosta ennen seuraavaa sotaa kroppa vs. ympäristö.