Tänään oli heppakeskuksella Ruukissa shettisnäyttely ja eihän siitä yli päästy kun Jenni sen kuuli. Lisäintoa toi tutun Juupen osallistuminen, mutta ihan Juupen luokkavoittoa todistamaan me ei ehditty. Katsottiin sitten Juupen loppukilpailua odotellessa kun poni toisensa perään kävi arvostelussa, rapsuteltiin poneja ja saatiin uusia tuttavuuksia. Juupen lisäksi meidän paijattavina olivat ponit Pikkuvirralta *kliks* ja *kliks*


Pikkuvirran Claire on vasta vauva ja vauvalla tuli IIIIISO haukotus

On ne shettikset vain niin PONEJA, vaikka kokoa ei ole kaksisesti. Muutama villikko riepotti esittäjiään välillä oikein huolella ja oripojat olivat niin miestä ettei se miehisyys meinannut sisään sopia. Itsepäisiäkin ne My Little Ponyt osasivat olla, mutta eihän ne shettiksiä olisikaan, jos ei omaa tahtoa ja sinnikkyyttä löytyisi.

Yhden luokan katsoin kokonaan ajatuksen kanssa. Yllätys oli melkoinen kun ko. luokan kolme kärki oli myös oma kolmen kärkeni. Mä olen luullut, etten tiedä shettiksistä yhtikäs mittään ja että se mikä on minusta kaunis, ei ole varmasti ainakaan "näyttelykaunis".


Luokkavoittaja siitä luokasta, jonka katsoin aivan kokonaan

Aikoinaan Litan kanssa puuhastellessani kuvittelin, että näyttelyshettiksen pitää olla persjalkanen pallero jolla on otsatukan taakse kokonaan hukkuva herneen kokonen pää ja ulkonäkö mahdollisimman kaukana normiponista. Jos joku nyt kuvittelee, että Lita oli sellainen, korjaan heti että ehei, ei lainkaan. Lita näytti ponilta ja moni kommentoi sitä epäshettiksen näköiseksi. Luulin näitä kommentoijia asiantuntijoiksi, mutta väärässä taisin olla. Täällä Ruukissa koko näyttelyn voittaja oli nimenomaan tasapainoinen poni, sellainen elikko joka liikkui vetävästi, näytti ponilta, käyttäytyi kuin poni ja sen kaulan päästä erotti pään. Voihan se tietenkin olla, että poninäyttelyiden tuomareilla on makueroja (ja ihan varmasti näin onkin), mutta tällanen huomio minulta tänään ja hei... kannattanee laittaa tämä huomio semmoseen mappiin, jonka selkämyksessä lukee "amatööriajatuksia". KYLLÄ - olin poninäyttelyissä elämäni ensimmäistä kertaa :D


Se voittaja

Misu veti kamerarepun vieressä täysiä sikeitä. Mikäs siinä oli loimen alla nukkuessa. Jennillä piti kiirettä kun mieli teki niin kovasti Kaisan apuna Juupea hoidella. Voi sitä ylpeyttä, millä Jenni "aputalutti" Juupea maneesiin. Jotenkin omissa silmissä oli hetken näky ravikuninkaasta taustajoukkoineen. OK - Juupe on melko kurko poniraveissa ja loimikin oli kultareunainen...


 

Oli siellä muutama muukin aika ylisöpö tapaus. Satuponeja oli laidasta laitaan. Tältä puuttui minusta vain krepattu häntä ja sellaiset kimalletähdet lautasilta:

Ja mitä tulee söpöstelyyn...

 

Ja tässäkin oli sitä jotain, en vain tiedä mitä:

- - -

Ja loppuun pikainen pentupäivitys. Tähän mennessä pentuset ovat syöneet pääasiassa Eukanuban penturuokaa, mutta koska ainakin Kätyristä tulee barffaaja, tutustelemme täällä myös raakaruokintaan. Eilen ja tänään kupista on löytynyt nappulan seasta ALTia ja nyt iltaruoka korvattiin broilerin siivillä. Pikkuhaukut ovat olleet nyt vajaa tunnin ihan hiljaa. Vain maiskutus kuuluu ja liha irtoaa luusta. En vielä kuvittelekaan niiden syövän noita luita, mutta opettelevatpa nyt ainakin kaluamaan aitoa evästä ja syömään siipiä hotkimatta. Hyvin sujuu ja Kätyriä ja Perttiä lukuunottamatta muut ovat jo sammuneet. Nämä kaksi näyttävät viimeistelevän jokaisesta pikku luusta vielä ne viimeisetkin lihanrippeet. Asennetta!!


Terveisiä vain Pialle ;)