Mint

Koska pääsiäisloma ja iltojen piteneminen osui juuri tähän luovutuksen ajankohtaan, pentujen kanssa puuhastelu kävi oikein laatuajasta. Ne kävi kaupungilla, ajelemassa autolla, Mustissa ja Mirrissä, Wintillä (herra ties montako kertaa muuten) ja ne saivat tutustua uusiin koiratuttavuuksiin aina jättiläismäistä tanskandoggia ja karvatonta kiinanharjakoiraa myöten. Tanskandoggi oli oikein pussattava ja harjiksen t-paita purtavan ihana... harjis parka... :D

Omat isot koirat ovat osallistuneet kukin omalla tavallaan pentujen elämyskurssiin. Parhaita leikkikavereita ovat olleet Misiu, TuTu ja Katti. Ringa-mummo on opettanut kuinka vanhoja ja viisaita pitää kunnioittaa, mutta muistanut kyllä aina välittömästi lipaista kun pentu on kunnolla. On se vain kerta kerralta kultaa kalliimpi pienten koirien kanssa! Pörri on ollut se, jota kumarretaan ja kunnioitetaan alati, nyt ja varmaan niin kauan kuin Pööpössä henki pihisee. Totti, Ella ja Esko ovat olleet jotain seurattavaa, mutta ei välttämättä leikitettävää. Piika on aina löytänyt pennuille ne paikat josta löytää jotain syötävää, tosin pikkuotukset eivät ole tajunneet, että Piika ehti syödä löytönsä aina ennen niitä. Luva on ollut nelivedolla kulkeva karvalelu, oikein roikuttava sellainen. Nörtti ja Fyra ovat esittäneet kärsivällisiä isotätejä, joiden päällä voi kiipeillä. Niin ja Femma... se nyt on ollut niiden äitee.


Näin sitä palloa pelataan!

Pennut saivat myös toteuttaa itseään tuolla kentällä. Lopulta rohkeus meni taitojen edelle ja oli pakko laittaa esteitä kiipeilyesteille ja pahimpiin kikkailukohtiin. Jätin vain A-esteen "vapaaksi riistaksi" kun ajattelin, ettei ne sinne ainakaan pääse kun on niin kovasti jyrkkäkin. Kilinvillat totesi Dimma lähtöpäivänä ja kiivetä hiliputti rimoja avuksi käyttäen melkoisen korkealle. Sylikyydinhän sieltä sai alas. Hurja mukula!


Pertti päätti syödä esteen kun ei osaa sille kiivetäkään

Pentuset saivat kokea myös ensimmäisen jälkitreeninsäkin. Pertti, Kätyri, Mint ja Lilli-Noora nuuskuttivat urheasti sänkipellolla suoranpätkän. Dimmalle ja Helkalle tehtiin makkararuudut. Kyllä se vain koiran nenä on kumma kapistus kun sitä osaa pienikin käyttää kun sille vain annetaan siihen mahdollisuus. Tässä videotallennetta Pertin jäljeltä:

Paljosta on kiittäminen pentujen kanssa touhuamisesta myös Jenniä ja Jennin kavereita. Tuollaiset 9-vuoden molemmin puolin olevat tyttöset viihtyvät enemmän kuin hyvin pentujen parissa ja jos Jenniltä kysytään, niin joskus jopa liiankin hyvin. Jennille kun nämä koirat ovat niin jokapäiväinen asia, että kavereiden meille tullessa tekisi mieli leikkiä jotain muutakin kuin pentulullutusta. Se mikä on toisille supereksoottista on toiselle arkea :D


JenniK, Veronika, Mint ja Dimma

Pääsiäisviikolla alkoi käydä selväksi, että pennut ovat aidosti valmiita lähtemään omiin koteihinsa. Niistä tuli yksilöitä, omat reitit alkoivat kiinnostaa, äitiä ei ollut ikävä vaikka Femma niiden ohi tuossa "hitsarinkinttaat" heiluen kipittikin ja kontaktin otto muihin koiriin ja ihmisiin muuttui. Kaikesta tästä mielenkiintoisesta olisin jäänyt paitsi, jos olisin laittanut pennut taipaleelle 7-viikkoisina, jolloin ne ovat SKL:n alaikärajan mukaan luovutusikäisiä. Uskallan väittää, että tämän 1,5-2 lisäviikon aikana opin tuntemaan nuo pikkuotukset, jotka maailmalle saattelin. Tuona aikana pyrin myös antamaan niille tutussa seurassa sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, jotka toivottavasti auttavat niitä uusissa kodeissaan. Toivottavasti onnistuin.

Pentujen kuvia löytyy galleriasta: http://jofli.kuvat.fi/kuvat/Pentukuvia/Hello_world/

Pääsiäisen aikaan pennut lensivät pesästä. Vain Mint jäi meille kasvamaan ennen uuteen kotiinsa lähtöä. Lilli-Noora ja Pertti asuvat täällä Pattijoella, Helka Leppävirralla, Kätyri Oulunsalossa ja Dimma lensi Norweigianin siivin omaan kotiinsa Piikkiöön. Onnea uusiin koteihin! Oli ilo saada kaikille kokeneet ja tutut kodit, joissa kaikissa on jo ennestään corgiseuraa.

Nyt saa hetken hengähtää. Pentuaitausta tai pentulaatikkoa ei ole kuitenkaan varastoitu mitenkään kovin vaikeasti esilleotettavaan paikkaan. Piika on kuin seitsemän(toista) leivän uuni. Laskettu aika on toukokuun puolenvälin paremmalla puolella. Topin siemen siis iti. Ei saisi tietenkään valittaa, mutta näyttäisi siltä, että hiemn huonompaankin itävyyteen oltaisiin oltu tyytyväisiä...

 
Piika & Topi