Mint oli tänään oikein reipas pikkukoira eläinlääkärissä ja nyt sillä on passi ja eläinlääkäriltä saatu hammasharja valmiina kun reissun aika koittaa. Vielä tässä on monta mutkaa edessä ja välivaihetta välivaiheen perään, ennen kuin pieni pääsee omaan kotiinsa. Ehtii siinä mennä kurkusta alas siankorva jos toinenkin. 

Moni on kysynyt minulta kuinka pystyn sitten aikanaan Mintin taipaleelle laittamaan. Vastaus on helppo: pystyn, joskin vaikeaa se tietenkin tulee olemaan, mutta pystyn. Ihan varmasti pystyn ja eihän tässä ole edes muita vaihtoehtoja. Mint on meillä hoidossa ja me teemme parhaamme, että se saa sellaiset elämän eväät kuin omammekin yleensä saavat, mutta se on Jo'n koira. Otan tämän pennunhoitoprojektin luottamustehtävänä. Piste!

Jennikin on ymmärtänyt asian loistavasti. Tuskin yksikään Jennin kavereista on epätietoinen siitä, miksi Mint meillä majailee. Se on se hassu pieni koira, jonka kanssa voi opiskella englantia. Kyllä - Mint opiskelee tulevaa kotikieltään. Mielestäni se on reilua ja helpottanee Mintin kotiutumista sitten aikanaan kun edes osa sanoista on tuttuja. Osasihan Piikakin tullessaan Suomea - kiitos Eileenin!