Osasin kai mä epäilyksistäni huolimatta kisata eikä viimeistelytreenien hyvin tai huonosti sujumisella näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa mitä sitten kisoissa tapahtuu.

Luvan viimeistelytreeni keskiviikkoiltana meni loistavasti. Olin luvannut ennakolta, että JOS Luva pysyy radalla, tarjoan treeniryhmälle suklaapatukat. Yleensä tätä tehdään kun tulee kisoista nolla, mutta meidän tavoiteasettelu oli hieman erilainen. Tavoiteppa täyttyi ja jopa multipaljon ylittyi. Luva otti NOLLAVOITON! Moilasen Mikan hyppäri oli kiva ja jouheva. Pujo oli sijoitettu suoraan linjaan muurin taakse ja yleisöä oli heti siinä kehänauhan takana. Paha paikka Luffelle kun piti juosta ja keskittyä. Poistin tästä yhden elementin - sen juoksemisen - ja vein sen liki otsatukasta pujoon (taisin siis poistaa sen ajattelunkin) ja tämä tekniikka toimi. Selvisimme suurimmasta jännitysmomentista loistavasti. Loppukurveissa Luva kiihdytti nopeammaksi kuin olin suunnitellut ja piti tehdä takaaleikkaus jollaiset on Luvan kanssa vielä palasina. Valumismetrejä ei lasketa, mutta pääasia oli se, että kuminauha piti ja sain sen edessä möllöttäneen putkensuun sijasta kääntymään kahdelle vikalle hypylle. Nolla oli ainoa mini-medi1 hyppärillä. Hyvä me!

Katti oli keskiviikon pikatreenissä ihan kelpo. Pujoille meni kulmasta kuin kulmasta ja pysyi siellä. Radalla sitten luotin hieman liikaa pujon osaamiseen, mutta unohdin kokonaan kuinka kontaktit vetää Kattia puoleensa. Mutkaputkesta katti näkikin etuvasemmalla olleen puomin ja valitsi suoraan edessä olevan pujon sijasta sen. Piip-Piip-Piip ja tuomarin ristityt kädet, mutta viis siitä, muuten Kattin rata oli todella hyvä! Aikakin olisi varmasti ollut mukavaa luettavaa. Kyllä Katti osaa!

Fyran treenit ennen kisoja menivät aivan pipariksi. Tuntui aika tuskaiselta ajatukselta lähteä kisaamaan kakkosiin kun ennen niin varma pujon aloitus levesi täysin. Fyra löysi keskiviikkoiltana kakkosvälin ja meni siihen ihan järjestelmällisesti. Pikkumustan päässä se oli aivan normaali tapa aloittaa pujo. En tajua! Nämähän olivat ekat kakkosen kisat joissa Fyran kanssa kisasin ihan ko. luokkaan ilmoitettuna, ne jäivät myös viimeisiksi. Ei siksi että olisi mennyt penkin alle, vaan siksi, että meitä ei enää näiden starttien jälkeen kakkosiin edes huolita. Fyra nousi kolmosiin ja on nyt ensimmäinen rottis tässä maassa jolla tuohon luokkaan on kisaoikeus. Ekan nousutuloksensahan Fyra sai viime syksynä noustuaan päivän ekassa startissa kakkosiin ja toisessa startissa piti sitten kurvailla ko. luokassa luokkanousijoiden joukossa. Nollahan sieltä tuli ja se riitti nousutulokseen eli luvaan. Sitten ollaankin oltu sairauslomalla (minä), juoksulomalla (Fyra) tai muuten vain skipattu kisoja talven aikana.

Nyt kokeiltiin ko. luokkaa ihan oikiasti ja sehän sujui hyvin. Hyppärillä Fyra hoiti koko pitkän sivun mittaisen loppusuoran ihan itsekseen. Toivoin vain sieltä 3 hypyn päästä, että sopii sitten osua siihen viimeiseenkin hyppyyn kun on nolla alla. Osuihan se. Nollavoitto! Agiradalla olikin pitkä alkusuora ja Fyran vahvuus - lähdössä paikallaan pysyminen - oli valttia. Jätin sen sinne odottamaan ja siirryin melko monen aidan taa ottamaan sitä vastaan. Fyra oli kuin se kuuluisa junan vessa! Tällä radalla tuli yksi pidempi kurvi, mutta muuten se oli melkolailla eka radan veroinen suoritus. Tällä radalla Fyra oli toinen, mutta koska startanneita oli tarpeeksi, luva-tulos tuli myös toiselle vaikka siitä hetki pitikin keskustella ja jännittää kuinka asiassa kävi. Jaana kyllä valoi urhoollisesti minuun uskoa asiasta ja oikeassa oli. Kiitosta siitä!

Kummankin radan heikkous oli Fyralla hitaamman sorttinen pujo, mutta sille me tehdään kesän aikana jotain. Tuolla vauhdilla ei kolmosissa kepitetä ihanneaikaan. Valittaa ei pujosta kuitenkaan voi, sillä edellisillan paniikki pujolle osumisesta oli taakse jäänyttä. Ykkösväli löytyi oikein hyvin.  

Fyra on kyllä mainio ja monipuolinen koira! Sanoopa sunnuntain luonnetestitulos mitä tahansa, meidän perheen koirana se on ihan varmasti 10+ sopivuudeltaan ja näissä erilaisissa koiratapahtumissa missä se mukana kulkee, se tekee rottiksille positiivista peeärrää. Tästä tulikin mieleen... pitänee mennä etsimään Fyralle jostain sellaista "rottweilerin pitävää pantaa" kun meillä ei ole sillä kuin liki kissan kuljettimia. Ei se ole koskaan muita tarvinnut, mutta tuskin luonnetestituomarisedät meitä vastaan ottaa jos rottisrotuisella on semmoinen kaulassa. 

J(älki)K(ysymys): Mistä saa hyvää suklaata laatikkokaupalla? Ei taida ehkä Luvan radallapysymispatukat riittää tässä tilanteessa :D