Viime viikonloppuna lopettelin kesälomaani Oulun koiranäyttelyissä. Lauantaina siellä kaatosateessa seistessäni kävi muutamaan otteeseen mielessä koko homman mielekkyys. Kaikki oli märkää, vaihtovaatteetkin, jotka löytyivät Ducaton uumenista. Vettä tuli kuin kahdesta esteristä tulvimalla. Mitä me koiraihmiset tehdään... leikitään koiranäyttelyä muka niin kauhian tosissaan. No - itsellä nyt sentään oli sään mukaiseen vaatetukseen edes jonkunlaiset kamppeet, mutta en tiennyt itkeäkkö vai nauraa kun katselin pikkuhame-jakkukansaa siinä vesilillingissä likomärkinä... Asiallinen koiranäyttelyvaatetus voisi myös EHKÄ tarkoittaa myös käytännöllistä vaatetusta... 

Lauantaina meidän poppoosta mukana olivat Misiu, TuTu, Jola ja Kaiman Nessa, jota en loppujen lopuksi ehtinytkään itse esittämään. Saanalle superkiitos avusta! Corgit arvosteli Anneli Sutela ja harjoitusarvostelijoina olivat Jouko Leiviskä ja Anita Alatalo. Ilmoitettuja koiria oli kahdeksan - vain kahdeksan, niistäkin lopulta kaksi poissa. Onko se niin kamaaa ilmoittaa koiria tuomarille, jolta saattaa vaikka vahingossa saada arvostelun, jossa on totuuden siementäkin mukana? Ilmeisesti.
 
500 TF
 
Misiu otti ja voitti urokset. TuTu voitti nartut. Jolle-muori 11-vuoden iässä sai iloksemme myös SA:n ja oli PN2 varasertillä maustettuna. ROP-kehässä TuTu otti voiton, Misiu oli VSP ja ROP-veteraani. Kukin koira sai itsensä näköiset arvostelut.
 
500 TF
 
Kehän jälkeen jatkettiin suoraan ulkomuototuomareiden erikoiskoulutukseen, jossa oppia saivat tulevat corgituomarit pohjoisemmasta osasta Suomea. Mielenkiintoinen tilaisuus, jossa ehti jopa hieman kuivua kun saimme koulutuspaikaksemme näyttelytoimikunnan tuomariaitioksi varaaman ison teltan. Misiu nostettiin kylki kylkeen pemujen ROP-junnu-uroksen rinnalle ja vertailtiin cardia ja pemua. Sama tehtiin myös TuTulle ja paikalle tuodulle pemuneidolle. Varsin opettavaista!
 
Saana oli tuolla aikaa esittänyt urheasti kaatosateessa Nessan 2. parhaaksi nartuksi ja saanut sille varacacibinkin. Nessalle ei ollut kuulemma tuottanut vaikeuksia juosta siinä lillingissä. Hyvä että edes toinen osapuoli pystyi aidosti nauttimaan Esterin luomista olosuhteista ;)
 
500 TF
 
Päivä venyi kamalan pitkäksi. Näyttelytoimikunta joutui siirtämään ryhmäkehät pois raviradan etusuoralta nurmialueelle, sillä rata lainehti vedestä. Vaikka nurmikollakin oli märkää, oli se märkyys silti siistimpää. TuTun ollessa ryhmäkehässä, taivas antoi vettä aivan huolella. Sade taukosi vasta juuri ennen BIS-veteraanin valintaa, joka oli 2. viimeinen ryhmäkilpailu ennen BIS:n valintaa. Muuten satoikin taukoamatta koko päivän! Tässä nurmelle siirtymisessä piili myös hieman komiikkaa, sillä muutama vuosi sitten Oulu sai kamalasti palautetta juuri nurmialueen sateenkestämättömyydestä ja etukäteen nettimaailmassa oli kamala nurina nurmella olevista kehistä. Noh - hädän tullen se parjattu nurmi lopulta pelasti koko homman!
 
Eihän meille ryhmissä sijoituksia tullut eikä niitä odotettukaan, mutta oltiinpahan näyttäytymässä. TuTu käyttäytyi moitteettomasti ryhmässä, vaikka sadetakkimies arvosteli sen maassa päällä röhnöttäen. Eipä sen käytöstä voinut kyllä moittia rotukehässä tai erikoiskoulutuksessakaan, jossa sen kimpussa hääri parhaimmillaan eli pahimmillaan kuusi vierasta käsiparia. Hyvä TuTu! Misiulla oli tapansa mukaan kamalan mukavaa ryhmäkehässä. Mikäs siinä ollessa kun oli minullakin hyvää seuraa, sellaista tuttua ja turvallista siinä edessä. Terveisiä vain!
 
Sunnuntaina kehään oli ilmoitettuna vain Misiu ja Jola. Mukaan cheerleadereiksi lähtivät kuitenkin myös Mint ja TuTu, sillä päivästä näytti tulevan sellainen, että pennun kanssa liikuskelu näyttelyalueella voisi olla jopa taluttajallekin miellyttävää. No olihan se! Päivä oli kuin morsian. Onneksi sen tukaluutta helpotti pieni tuuli, joka vilvoitti aika-ajoin. Myös Kaiman Nessa oli minun vastuulla ja sunnuntaina ei aikatauluongelmia esittämisen suhteen ollut. 
 
500 TF
 
Cardit arvosteli itävaltalainen Phyllis Poduschka-Aigner, jonka arvosteltavaksi oli tullut tuplamäärä cardeja edellispäivään verrattuna. Onko niin, että kynnys osallistua ikinäemmeolekuulleettästätädistämitään-tuomarille on vain matalampi uteliaisuuden vuoksi, vai kuvitellaanko sitä että näiltä tapauksilta saa tuloksia helpommalla? Niin - en tiedä, mutta aavistelen näiden kahden kulkevan käsi kädessä. Phyllikseltä irtosi kyllä ERI:ä, mutta SA:n kanssa hän oli tiukempi tapaus.
 
ROP:ksi asti nousseen Misiun arvostelussa ei ollut moitteen sanaa, mutta ne kehutut paikat sillä kyllä onkin ok joten huono on sen perusteella vetää johtopäätöksiä syvemmästä tietotaidosta. Jolan arvostelussa sen kulmaukset (tai niiden niukkuus lähinnä) oli huomioitu lauseella "hyväksyttävät kulmaukset". Jolahan tepasteli sitten tähänastisen näyttelyuransa supertulokseen ja oli paras narttu saaden sertin, ensimmäisen oikean näyttelysellaisen ja ikäähän oli vasta 11 vuotta. Sertejähän Jolalla on kyllä jo agilitystä ja onhan se tokovaliokin, mutta niitä ei lasketa eduksi muotovalion arvoa anoskeltaessa, joten kyllä tässä nyt Jolalle uusi ura urkeni. Eihän tuo ole näyttelyissä isommin pitkän ja aktiivisen elämänsä aikana edes kovin useasti ehtinyt kehää kiertämään. Jotkut koirat käyvät vuodessa sen määrän, mitä Jola on koko elämänsä aikana misseillyt. Mahottoman fiksu koira muuten kun alkaa vanhoilla päivillään haukkumaan hintaansa takaisin. Ilmomaksut näihin kinkereihin olivat sen osalta 0 euroa. Kotiin se kuitenkin sai Pian iloksi neljä viiden euron lahjakorttia. Siistiä!
 
500 TF
 
Nessan tuomari taisi muistaakseni tulla Belgiasta. Uroksia oli kolme, narttuja viisi, joista yksi metsästyslinjainen jäi saapumatta kehään. Nessa voitti avoimet nartut ja sai SA:n. Paras narttu -kehässä koin yhden kummallisimmista episodeista koiranäyttelyissä. Takana ollut päästi oman koiransa Nessan persvilloihin heti ja monesti ja lopulta kiilasi SISÄkautta meidän edelle. Tuomari pysäytti kehän ja viisasi meidät keulille. Siellä me sitten pysyttiinkin, sillä Nessa oli paras narttu, lopulta rotunsa paraskin. Kumma vain kun pitää käyttäytyä tökerösti... tai no, voihan se olla, että oma pettymys jotenkin sillä pienenee kun pääsee tekemään tai naljaisemaan jotain typerää. Sammakoita kyllä hyppi corgikehässäkin. Onneksi idioottisuodattimeni oli päällä, joten se siitä, en viitsinyt takertua. Jos laukaisusta tuli hyvä mieli sanojalle, niin hyvä niin.
 
Isoja kehiä odoteltiin taas tovi. Jenni jatkoi edellispäivänä alkanutta nauhojen keräilyä mutta olosuhteet tälle olivat hivenen kuivemmat kuin lauantaina. Näytti neiti viihtyvän näyttelypaikalla hyvin. Oli käynyt kyselemässä eri rotuisten koirien omistajilta tietoja ja vasta luvan saatuaan silitellyt. Tosi kiva, etteivät lapset ole kaikille koiraihmisille ihan peikkoja. En yhtään tiedä kenelle kiitokseni osoitan, mutta menköön se sitten kerralla kaikille niille jotka sattuvat tämän lukemaan ja ovat joskus kertoneet kärsivällisesti omista koiristaan pienemmille ihmisille. Ilman näitä pieniä ihmisiä, ei koiraharrastuksella ole jatkoa. 
 
Sijoituksia ei tullut taaskaan, mutta eipä niitä odotettukaan. Misiu kävi kahdessa kehässä ja viimeinen meni jo ihan pläskiksi, kun herrakoira oli valmista kauraa siitä helteestä kotiinpäin. Nessakin oli sitä mieltä, että pikajuoksut tehkööt jotkut muut näin iltapäivällä ja sen tahti oli tavallista verkkaisempi. Pattijoen spinonetähti Riipi otti kuitenkin rymävoiton, joten superonnittelut Riipilään!
 
Tänään tulin siihen tulokseen, että jos olisin viisas, lopettaisin nämä näyttelykäynnit tältä vuodelta tähän. Voisin ensi vuonna kehuskella, että vuosi 2011 oli 100% onnistunut vuosi tällä koirien kauneus -saralla. Olen osallistunut tänä vuonna viiteen näyttelyyn:
  • Kajaani KV, mukana corgit ja tuloksena TuTu ROP & Misiu VSP, Misiu ROP-vet, TuTu ROP-jun sekä TuTun ryhmäsijoitus ja BIS-juniori -sijoitus
  • Gällivare KV Ruotsi, mukana corgit ja tuloksena Misiu ROP & Katti VSP, Misiu ROP-vet ja sille myös ryhmäsijoitus
  • Kemi RN, mukana corgit + Luva-schappe ja tuloksena 2*ROP (Katti & Luva), VSP (Esko), ROP-vet (Esko) ja Kattin ryhmävoitto ja BIS2
  • Oulu KV (la), mukana corgit ja tuloksena TuTu ROP & Misiu VSP, Misiu ROP-vet, Jola VSP-vet
  • Oulu KV (su), mukana corgit ja tuloksena Misiu ROP & Jola VSP, Misiu ROP-vet, Jola VSP-vet
Tästä innostuneena, painuin sitten treenaamaan ykköslajiani agia Luvan kanssa aikeena väläyttää silllä saralla samanlaista succeeta syksyn koittaessa... no kuten arvata saattaa, treeni meni jokseenkin pieleen. Nöyryyttä nöyryyttä... ei pääse satamaan tai paistamaan nenään kun pysyy visusti sieraimet maata kohti. Ylpistymisen pelkoa ei ole eikä tule! Koiranäyttelyharrastus olisi paljon helpompaa...