Pörrin 4 kk ennustettu elinaika on mennyt aika huolella pieleen. Eilen mittariin räpsähti 12 vuotta. No kerrankos nuo ennustukset väärässä on. Emme valita. Pörri on ehdottomasti yksi elämäni koirista. Se on aina ollut haastava, mutta tavallaan kovasti rehellinen tapaus. Sen kanssa puuhastelu on opettanut itsellekin mustavalkoisuutta ja kun yhteinen juoni asioista löydettiin, se pentele onnistui kaivautumaan kaikkine omituisine tapoineen niin syvälle sydämeeni, että kun siitä aika jättää, sydämessä kolisee tyhjyys ja pitkään. Kohtuullisen kova, toimintakykyinen ja vilkas koira ei ole laumakoirana maailman helpoimpia tapauksia, mutta uskoisin, että jos Pörri olisi syntynyt kroppaan, joka on toiminnallinen ja aikana jolloin corgit oikeasti saivat tehdä karjahommia, olisi karja liikkunut ja maajussi ollut koirastaan enemmän kuin ylpeä. Pörrin tuurilla se syntyi 90-luvun lopussa ja kroppakin (takajalat) hajosivat kannusten poistossa pikkupentuna... turhauttaahan se tosimiestä! Aikansa se oli hankala ja minä varoin sen hajoamista luullen sitä vain sammakkopennuksi ja tuhannen lonkkavikaiseksi. Sitten tuli tappelu, jossa Pörri menetti osan korvastaan ja sitä hoidellessa äijän luusto kuvattiin Raahen pieneläinklinikan sivuhuoneessa olevilla aataminaikuisilla kuvauslaitteilla (joo, ei niistä virallisiksi olisi ollut). Sain kuulla, ettei tämä lonkiltaan tippuisi eikä selässäkään mitään näkynyt. Kinnerluissa oli isojen luukannusten poiston jäljiltä vanhat murtumalinjat nähtävillä... että näin... siitä alkoi ehkä Pörrin paras elämänvaihe korvanpäätä köyhempänä, mutta aktiviteettia rikkaampana. Sillähän uskalsi tehdä asioita. Eihän se lonkiltaan tippuisikaan!

Pörri pelleili agilityssä. Kävi agirotujoukkueissa ja lopulta jopa pari virallistakin kisaa. Se mitattiin melkein mediksi, mutta onneksi ratkaiseva mittaus kertoi sen olevan juuri minin rajoilla. Silloin se oli korkeudeltaan jättiläinen, nyt joidenkin kehäkettujen rinnalla se olisi "vain" keskikokoinen.Kerran se kävi koiranäyttelyissäkin hakemassa "pakollisen" kakkosensa, sen laatuarvostelun "hyvä". Tokossakin me kisattiin, muttei Pörrin taidoista huolimatta saatu aikaiseksi ykköstulosta. BH-koe sen sijaan meni loistavin arvosanoin. Luonnetesti oli Pörrille mukava ajanviete. Jälkeäkin on tehty. Pörri "paikkasi" kun muilta meni jälki "hukkaan". Eihän sitä hyvää jälkeä kannattanut jättää ajamatta...

Kotona Pörri on kuningas, joka ei voi sietää ympärillään liehitteleviä pentukoiria. Pennut oppivatkin hyvin nopeasti, ettei tuon setäkoiran lähellä kannata esittää idioottia, vaan pikkutyypit marssivat tassu lipassa Pörrin ohi. Egostaan huolimatta tai ehkä jopa sen ansiosta Pörri tulee kuitenkin toimeen kaikkien koirien kanssa kunhan jättävät sille tilaa hengittää. 

Vanhuus on tietenkin tuonut mukanaan joitain vaivoja. Se ontuilee toisinaan etupäätään, muttei päivää-kahta pidempään. Se kuitenkin kestää pitkätkin lenkit loistavasti, eikä ontumiset ole suhteessa liikunnan määrään - ennemminkin mahdollisiin tärähdyksiin tai hyppyihin. On päivänselvää, että etuosa on Pörri-paralla ollut kovalla koetuksella vuosien aikana. Takajalat kun ovat mitä ovat ja lihaksisto epätavallisesti kehittynyt. Pörrin hovihieroja Pirjon mukaan Pörrillä on voimakkaat lihakset siellä missä muilla niitä juurikaan ei ole ja päinvastoin.

Niin... Pörri on erilainen! Pörri on rakas!

Kuvat 22.7.2011, JF