Paljon mahtui viikonvaihteeseen ja alkuviikkoon tapahtumia. Pirjo oli meillä lomailemassa ja eihän se mikkään yksityisyrittäjä oo, ellei sitä tee lomalla töitä. Meidän koirat sai lihashuoltoa, minä sain jumihuoltoa ja muutama muukin sai Pirjolta apua joko lihaksiin tai tottelevaisuuteen. Minäkin tein vähän töitä. Kuvasin Pirjon teorialuennoille tarpeellisia kuvia. Mintkin teki töitä. Se oli Pirjon demokoirana.

Maailma on aina pikkuisen parempi paikka Pirjon vierailun jälkeen. Sen täytyy olla. Niin paljon me saunassa maailmaa parannettiin.

Kesällä on ärsyttäviä hyttysiä jotka "purevat", mutta Pirjoa puraisi kärpänen ja tartuntahan siitä tuli. Agilitykärpäsen puremaan ainoa lääke on agilityharrastuksen virittely ja niinpä Pirjo ja Pop suorittivat loppuhuipennuksena radan josta ei ole enää kuin vähän toistakymmentä estettä kisamittaan. Nolla tuli.

Mua taas puraisi kenkä. Joo-oo... en tajua mitä tapahtui, mutta sunnuntai-iltana mainitsin, että mulla taitaa olla rakonalku jalassa. Maanantaina aamulla vein eka satsin pentuja pihalle ja totesin, että ainoa kenkä jolla pystyi nilkuttamatta kulkemaan oli sandaali jolla ei varsinkaan juosta. Koska mulla olisi ollut maanantai-illalle agilitykisat ja tiistaillekin yksi startti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea RAKON vuoksi lääkärintodistus kisoista poisjäännille. Yhden startin sillä olisi varmaan juossut niin, etten olisi loppuviikkoon kävellyt enää sen koommin, mutta kun maanantaille olisi ollut neljä starttia. Tuli sitten iltaloma, jonka aikana meille haettiin kauan toivotut uudet perheenjäsenet Uuno ja Ossi ja opetettiin Poppiselle kuinka meressä juostaan. Tai no, opettajina toimivat lähinnä Ella ja Misiu, mutta oltiin me Pirjon kans hyvänä tukena ja sääskensyöttinä.


No kuvittelet vain että on horisontti vinossa... :D :D

Uudet tulokkaat ovat kotiutuneet loistavasti. Jellonapojat ovat niin suloisia, että niiden kuvaileminen on liki mahdotonta. Katsokaa itse. Minä olisin ristinyt nuo joko Hupuksi ja Jussiksi tai Jöröksi ja Jukaksi, mutta eipä auttanut pullikoida kun pupusten varsinainen omistaja Jenni omansa nimesi. Salaisesti toivon, että sukunimiajatus menee läpi ja Uuno Hupujussi ja Ossi Jöröjukka saavat hyväksynnän.

Ja kyllä - ne ovat poikia molemmat. Veljeksiä. Toinen on meidän ja toinen...kin on meidän JOS ne tulevat juttuun keskenään menetettyään sukukalleutensa. Mikäli eivät tule, nämä sattumien ja mutkien kautta pikaisen mutta perusteellisen harkinnan jälkeen meille muuttaneet pitkäkoipiveljekset erotetaan ja toiselle etsitään uusi kiva koti. Uskoisinpa, että tämmöisen tupsukorvan kohdalla semmoisen löytyminen ei ole edes vaikeaa...

Tiistai-iltana meillä oli leikkikoulua. Tutu otti hoitotädin roolin ja kentällä pyöri sen lisäksi snautseri Sulo, bortsu Pop ja kookisisarukset Mint & Pertti. Kaivokin olisi ollut kovasti tulossa bileisiin, mutta Miuku katsoi parhaaksi pitää ison vauvan poissa näistä leikeistä. 

Pentusirkus jatkuu. Niiden jakaantuminen tiettyihin osoitteisiinkin alkaa jo mennä uomilleen. Kun lomani loppuu, lauma alkaa pienentyä, muttei kutistu kuitenkaan olemattomaksi. Asioilla on tapana järjestyä vaikka mutkien kautta.

Eikä tuossa kuvassa ole mitään ihmeellistä. Superäitikoira se vain päätti hoitaa omat ja naapurin kakarat. Hippa sai huilia.