Käytiin Pian kanssa kiekka Kokkolan ryhmiksessä. Autoon mukaan päässeitä koiria olivat Misiu, Mint, Jola & Kätyri. Näistä veteraanit pääsi kehään asti ja pentuset hengailivat mukana muuten vaan. Näyttelypaikalla oli mitä parhain palvelu parkin suhteen. Ajettiin liikenteenohjaajan luo ja hän totesi, että koska meillä on niin iso auto, niin voimme jo ennen varsinaisen parkin täyttymistä kurvata kaikessa rauhassa kiertotietä suoraa raviradalle. "Parkatkaa auto mihin haluatte"... ja mehän parkattiin rokotustodistusteltan viereen paikkaan, josta kehälle oli noin 40 metriä jos sitäkään. Täydellistä! Piti tästä ilosta kannattaa näyttelytoimikuntaa ostamalla luettelo, jota ei kyllä juurikaan avattu koko päivän aikana.

Päivä alkoi cardeilla. Tuomarina oli Hilkka Salohalla, joka antoi pitkät arvostelut. Misiu oli PU2 ja paras urosveteraani. Jola tuli vuoroon mummoluokassa, jossa kilpakumppanina oli tuttu Alma agiliitokinkereistä. Jolle vei pidemmän korren ja sai SA:n ja herttileijjaa... tämähän tarkoitti sitä, että Jola voitti samalla myös nartut ja sai toisen sertinsä. Hupsista! Nyt se on yhtä näyttelysertiä vaille kaksoisvalio. Kehässä hieman ihmeteltiin sitä, että eikö se todellakaan ole valio. Sanoin jotta on... "mutta eihän se sitten..." ja jatkoin samaan hengenvetoon, että tämä_on_tokovalio!

ROP-kehässä Jola hävisi iloisesti liputtavan häntänsä vuoksi, mutta voitti ROP-veteraanissa Misiun kun Misiulla oli selässä laineikas karva. Oli siis Jollen päivä! Kertakaikkiaan!

Pikkutytöt Mint ja Kätyri käyttäytyivät loistavasti. Arkajalkoja niistä ei todellakaan tullut. Hyvä niin. Kätyrin koottuja kuulumisia en tarkemmin listannut, mutta ainakin Mint pongasi jokaisen 150 cm ja sitä lyhemmän ihmislapsen ja kiemurteli iloisesti.

Iltapäiväksi olin lupautunut esittämään Päivi Eerolan tuomaroimassa kehässä Miian (Muttaburra knl) bortsuja kun "Akka" itte istui rollatoolissa polvi pas*ana. Nautin joka hetkestä!


Kuva: M. Mustonen

Ensin kiersin ROP-pennun edestä jenkkituonti Mahdin kanssa. Mahti rekku se kyllä onkin! Liekö asiaa, joka saisi sen tolaltaan ja hännän heilumisen lakkaamaan? Mahtin kanssa kehässä pääsi sellaiseen moodiin, että tunne oli kuin juoksuttaisi koiraa jonkun superison yleisön edessä superison näyttelyn BIS-kehässä (en puhu nyt kokemuksesta, vaikka Messarin parrasvalot Kentsun kanssa onkin jäänyt kovasti mieleen). Mahti tahtoi esiintyä ja olla... noh... olla... MAHTI!


Kuva: M. Mustonen

Nuorten luokan nartuissa kiersin 20-kuisen Hirmun kanssa. Me päästiin juuri enen kehää yhteisymmärrykseen siitä, miten me aiotaan siellä yhdessä liikkua ja mehän liikuttiin hienosti. Harmi vain kun tuomari oli asiasta eri mieltä. Hirmun liike oli kuulemma epäpuhdasta (ontui?) eikä näin ollen halunnut antaa kauniille koiralle mitään "höpöpalkintoa" vaan lykkäsi käteen EVA:n. Jänskä juttu kun kehän laidalta oikein olivat ihailleet meidän menoa ja Hirmun hienoja liikkeitä. Mieltä on monenlaista. Ehkä sitä ei vain nähty jotain mitä tuomari näki? No olipa mitä oli, tärkeintä on se, että Hirmu liikkuu halukkaasti, eikä näyttelyn jälkeen (eikä sitä ennenkään) ole todettu mitään vaivaa.


Kuva: P. Alatorvinen

Valioluokassa olin avustamassa Retkun (Hirmun emä) kehäkierroksia. Retku tosin on sen verran älykkö, että olisi varmaan hoitanut ne kierrokset ilman minuakin, mutta kun se kaksijalkainenkin on mukaan otettava. Retku oli suunnitellut tähän näyttelyyn vaatetuksekseen uimapuvun, mutta tuomarin mielstä sellainen karvaturkis olisi ollut hiven edustavampi asuste. Palkintosijaksi saatiin EH ja arvostelu päättyi sanoihin "kauniisti esitetty". Kysyä sopii kumpi esitti kumman kauniisti? Mä Retkun vai Retku mut?

Isoja kehiä odotellessa mä shoppailin siinä ainokaisessa myyntikojussa jota näyttelypaikalla oli. Se oli kyllä tutustumisen arvoinen! En ole tainnut koskaan nähdä yhtä järkevää tuotevalikoimaa! Firma oli: http://koiranpaivia.fi/

Sieltä mukaan tarttui Mintille näyttelyketju, TuTulle nahkapanta (sillä ei vielä ollut omaa nahkapantaa) ja sitten minun piti ostaa Tarmolle ja Tapsalle tuliaisiksi narupallot... mutta... sitten tuli sellainen noin 7-vuotias pikkutyttö, joka nykäisi hihasta ja sanoi "eikö olekin HIENO kuva tässä" ja kun käänsin katseeni alaspäin, näin niin kauniin lompakon, että se vain oli pakko ostaa ja pallot sai jäädä. Tässähän on Katti ja Femma ILMISELVÄSTI, vaikka värityksissä onkin eroa. Miten kummassa niiden olemukset onkin saatu tähän kuvaan näin hyvin?

Isossa kehässä ei sitten tullut Jolalle sijoitusta vaikka kuinka vaihdoimme handlerin tuomarin toiveen mukaiseksi. Tuomari tahtoi Pian esittämään Jolan isoon kehään kun hänen mielestään Pian esittämänä Jola kantoi häntänsä paremmin. Kilinvillat... ihan yhtä iloinen se muorin viiri oli kun aina muulloinkin. Happy-Happy-Joy-Joy... jos on 11 vuotiaana tuossa ilotilassa niin vetäköön vaikka kaheksikolle kuudella kierteellä :D

Ruska-bortsu Tyrnävältä vei koko näyttelyn potin! Wau! Onnea!

Kotimatkalla leikittiin Pian kanssa turisteja ja käytiin Kalajoella katsomassa Rahjan satamaa. Miksikö? No kun me vain tahottiin ajella ja löytää ennen vesisadetta joku paikka jossa ottaa Misiusta ja Jolasta ja likimain 6kk olevista sisaruksista kuvat. Kuvat ei onnistuneet kovin kummoisesti, mutta nähtiin me muutama vene.