Cardi can ry:n agilityleiri järjestettiin meillä viime viikonloppuna. Ryhmäkoot olivat sellaisia, että jokainen sai varmasti liidellä juuri niin paljon kun halusi ja oppia hakemassa olleet saivat aimo pläjäyksen tietoa ja kokemusta. Alo-ryhmäläiset suorittivat viikonlopun aikana liki alo-kurssia vastaavan oppimäärän. Pentuliitäjät kipittivät sunnuntain päätteeksi kymmenen esteen "radan" oikein hienosti. Kisaavat ja mölliryhmäläiset tekivät koukeroita, jollaisia eivät uskoneet osaavansakaan tehdä. Leiriläisillä tuntui synkkaavan oikein hyvin sillä leirin loputtua naamakirjassa uusia kaveruuksia solmittiin aika ahkeraa. Osallistujista eteläisimmät starttasivat Vantaalta ja pohjoisimmat Oulusta. Rotukirjoon kuului corgien lisäksi aussie, labbis ja lagotto.

Kouluttajina häärivät itseni lisäksi Alatorvisen Pia ja Heikkisen Kati, joka on ehkä yksi maailman talkoohenkisimmistä koiraihmisistä jonka tiedän. Kati (jollei ole mitään varsinaista syytä tahi kytkyä puuhastella CC ry:n nimiin) lähti muutaman tunnin varoajalla meille koutsiksi ja kovasti me oltiin tyytyväisiä. Kiitos kiitos kiitos Kati!

Leiriä edeltävällä viikolla tuli tieto kovasti jylläävästä parvoepidemiasta. Olin jo vähällä perua koko koitoksen, sillä tämähän pidettiin kotonani ja tietäisi vieraiden koirien lisääntynyttä kulkua tontillamme. Lopulta päädyin siihen, että rauhoitan etupihan vierailta koirilta ja käsidesipurkki tuli pentuaitauksen viereen jakkaralle. Virkonässää en tähän hätään saanut, mutta toivon, että nämä edes pienehköt varotoimet olivat riittävät. Kun pelisäännöt kerrottiin kaikille heti aluksi, kaikki osasivat näitä sääntöjä myös noudattaa. Kiitos leiriläiset!

Omilla koirilla oli leirin ajan hieman tylsää. Heräsimme aamusella ulkoiluttamaan ne ja leiripäivien päätteeksi ne saivat ulkoilla iltamyöhäseen saakka. Meillä ei ollut leiriläisille majoittumista, joten ihan läpensä epänormaalia viikonloppua omilla tassuttelijoilla ei ollut.

Lauantai-iltana leiripäivän päätteeksi pitkämatkalaisten "virkistysreissulle" pääsivät mukaan Fyra, Luva ja Totti. Se reissu suuntautui tietenkin merelle.  Katri ja Meri koittivat kovasti etsiä Ruotsia tai edes Hailuotoa, mutta ei sitä löytynyt...

Varsinaisen treenin makuun omista koirista pääsivät TuTu, Femma ja Katti. Kukin kävi ohjatussa treenissä kerran. Tulipa siinä todettua, että yksikseen treenamisessa on hyvien puolien lisäksi myös kovasti haittoja. Sitä on niin kiva treenata vain mukavia ja helppoja asoita :D No nyt tuli koutsausta ja ei-niin-helppoa kurvia, joista kuitenkin selvittiin hengissä. Kiitti vain P & K!


Katti (kuva: Katri Soini)


Femma (kuva: Katri Soini)


TuTu (kuva: Katri Soini)

Omista kasvateista oppia olivat hakemassa Tärppä (BW My Woozle) ja Romi (BW My Tribal), Kätyri (BW Nobody's Fool) sekä ihan piskuinen Topi (BW Gronw Greengrass), joka tepasteli putkea, vauvapuomia ja rimanylityksiä oikein reippaasti tajuamatta vielä tuon taivaallista siitä, että tämä olisi jotenkin työtä tai treeniä. Nii-iin... sellaistahan se alussa on, siis silkkaa leikkiä. Kunpa saisi sen sellaisena pysymäänkin aina jatkossakin. Sitä pitäisi kaikessa opetuksessa muistaa tuo leikkimisen ja leikkimielisyyden tärkeys. Kukaan koira ei synny valmiiksi osaamiset koodattuna sinne päänuppiin, vaan meidän pitää opastaa ne leikin varjolla lajin saloihin. Pienenä se on niin helppo aloittaa virittely kun koiranpentu on luonnostaan leikkisä. Aikuiskoiran virittely voi vaatia pikkuisen enemmän heittäytymistä, mutta kun koira hoksaa saavansa tietystä asiasta tietyn mukavan palkkion ja oppimista alkaa tapahtua, syttyminen tulee sitten kuin itsestään. Oppimista taas ei tapahdu ilman opettamista joten selittelyt sikseen ja treenaamaan mars ;-)

Viikonloppu oli näin koulutusohjaajan ja leiriemännyyden vuoksi raskas. Vapaapäivän vietto siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen, mutta innostuneiden leiriläisten näkeminen ja kiitokset jälkikäteen lämmittivät. Kiva, että on porukkaa, joka osaa arvostaa tällaisia koulutusmahdollisuuksia! Olette ihania! Kiitokset teille kaikille. Kiitokset myös Pialle ja Katille ja meijjän Tapsalle, joka hääri keittiössä peruna- ja lanttuteatterissa.

Jossulan kenttä hiljenee toviksi yhtä kerhon koulutusryhmää lukuunottamatta vain omaan treenitarkoitukseen. Kun kyliltä kuuluu, että parvoepidemia on ohi, katsotaan sitten saadaanko jotain aikaiseksi aktiivisille ja motivoituneille treenareille. Semmosille, jotka ihan itte tahtoo koiriaan treenata, silleen vapaaehtosesti juu nou ;-)

Loppuun video viikonlopun penturyhmäläisten Kätyrin ja Pyynön suorituksista. Tää on semmosta Puppylityä: