Jalka - Jossu, 6-0

Tämän vuoden kisat on sitten oletettavasti minulla kisattu. Jalka kestää kävellä ja toivottavasti pian vähän hölkytelläkin, mutta revittelyt me jätetään muille. Olkoot! Luva saa edustaa meitä kilpatantereilla. Onneksi se on osoittautunut melkoisen päteväksi rekuksi Riikan kartturoimana ja yhteinen sävel on nyt soinut niinkin hyvin, että se on yhtäkkiä yhtä LUVA-tulosta vaille kolmosissa. Siistiä! 

 
Loikka-Tarmo

Tarmo on kasvanut, kasvanut ja kasvanut. On hyvin vaikea kuvitella tuommoisesta 51+ senttisestä koipeliinista, että se on vain pari viikkoa vanhempi kuin meidän pikkupojat Kusti ja Marski. Aina välillä täytyy oikein ottaa katsaus pikkupoikien sielunelämään, että ymmärtää Tarmoa paremmin. Tarmohan on koostaan huolimatta aivan vauva ja ansaitsee vauvan kohtelun. Ai että se onkin mukava rekku. Kiusaan päivittäin kavereitani kysymällä: "olenkos jo tänään kertonut päivän Tarmo-kehut". Ollaan opeteltu olemaan, odottamaan, istumaan, pelaamaan flyballia, käymään lentokentällä, uimaan, lenkkeilemään, autoilemaan jne jne. Kaikkialla Tarmo on ollut itsevarma itsensä. Ihana pentu!

 
Jo, Mint ja Katti Varvin rannalla

Sairasloman aikana meillä kävi mieluinen vieras. Mintin omistaja Jo kävi katsomassa omaansa ja toi tullessaan Tarjalle todella reippaan Halo-pennun. Se on meidän Piikan tyttären tytär ja kyllä siitä sukunsa piirteet tuli selvästi ilmi. Pikkuneiti oli niin kovin reipas! Lentokenttä ei hirvittänyt ja tänne tultuamme se oli heti sinut Kustin ja Marskin kanssa. Sunnuntaihin saakka saimme iloita pikkuneidin vierailusta ja sitten Tarja nouti omansa pois ilmeise tyytyväisenä hankintaansa. Halo on hyvin erikoinen hankinta rodun kotimaasta. Sen molemmat, korostan MOLEMMAT, vanhemmat on luustoltaan kuvattu ja vieläpä emänsä puolelta isovanhemmatkin. Niille, jotka eivät tiedä, rodun kotimaa on Iso-Britannia ja siellä ei todellakaan ole tapana tehdä jalostuskoirille terveystutkimuksia. Kiva, että joukkoon alkaa jalkautua väkeä, jotka haluavat tietää millaisilla koirilla pentuja maailmaan saattavat. Tieto tosin voi lisätä tuskaa, mutta niin kauan kun tutkimattomat ovat maailmalla valtaosassa jalostuskoiria, jokainen tutkittu tuloksestaan huolimatta ajaa mielestäni jalostuskäytössä tutkimattoman edelle. Piste!


Halo, Liebehund Run Rum Ravenous

Viime viikonloppuna sain olla todistamassa ehkä_maailman_ihanimman_bordercollien eli Irkun paimennuskokeita tuomarin sihteerin roolissa. Näin minä muitakin hienoja suorituksia ja jokainen kokeisiin saakka uskaltautunut ansaitsee jo mielestäni kunniamaininnan (takana on oltava treenitunteja melko lailla!), mutta Irkku vain on niin hyytävän hyvä ja ihmeellisen ihana. Molempina päivinä se ajoi PAIM3 koularit ja ykköstulokset. Sunnuntain rata nosti ihokarvat pystyyn. Viikonlopun antia oli se, että Raaheen muuttaa pieni BC:n alku. Ei meille, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Sitten joskus kun Tarmo on isompi ja Fyra vanhempi, meillä on paikka The Koiralle, sellaiselle Irkun pennulle tai pennun pennulle tai vähintään sukulaiselle tai sukulaissielulle. Mä tahdon. Ihan vain yksinkertaisesti tahdon. Toinen Piste!


Irkku, Minna ja Täti-lampaat lapsineen


Yksi Niistä

Meillä on juhlittu synttäreitä. Totti täytti 11 syyskuun alussa ja viikkoa myöhemmin Misiun mittariin tuli 9 vuotta. Hauska kun meillä puhutaan koiria ruokittaessa "vanhusten ruuasta" ja "nuorison ruuasta". Molemmat ukkeleista kuuluvat kategoriaan "nuoriso". Pitäisiköhän meillä tarkistaa pikkuisen tätä ryhmittelyä?


Totti 11 v


Misiu 9v

Sähköposti toi tänään viestiä Ruotsinmaalta. Meidän sakki on päässyt sikäläisen Koiramme-lehden, Hundsportin sivuille, oikein kahden kuvan voimin. Surullisen kuuluisan Jällivaaran näyttelyreissumme poiki kaksi kuvaa ko. lehteen. Toisessa mä rappaan Untosta irtokarvoja ennen kehää ja toisessa Misiu pönöttää RYP3 pallilla. 

Lisää tuttuja kuvia löytyi Salme Mujusen uuden koirakirjan "Pennun polku puolivuotiaaksi" kannesta. Salmehan kävi meillä kesällä juttukeikalla ja otti melko kasan kuvia - sellaisiakin, joita haluan julkaista sitten myöhemmin, mutta tämä tapahtuu vasta kun kyseinen lehti on lukijoille lehtihyllyihin kuskattu. Pentukirjan kanteen olivat päässeet sisarukset Peta ja Puh. 

Ensi viikolla minä suuntaan lomalle, siis LO-MAL-LE! Tiistaina lennän Blue1:n siivin ensin Helsinkiin, sieltä Kööpenhaminaan ja sieltä Birminghamiin. Takaisin tulen käänteistä reittiä vasta tiistaina 27.9. Eileen vie minut Emmerdalen maisemiin, "Ruotsinlaivalle" ja viikonloppuna on tiedossa CWCA:n 85-vuotisjuhlanäyttely. Olen laskenut öitä jo toista kuukautta, varmaan kolmattakin, mutta nyt kun se lähtö lähenee, alkaa paniikki iskeä. Niin paljon on tekemättä niin töissä kuin kotonakin. Kiirettä ei helpottanut yhtään se yhtäkkiä tullut polven hajoaminen - päinvastoin! Jos mä jotain positiivista polvettomuudesta haen, niin tulipahan nukuttua varastoon varmaan vuoden annos...

Koska rahaa ei pala ykkösharrastukseen eli agilityyn, repäisin sitten oikein kunnolla ja ilmoitin meiltä 9 koiraa erkkariin 22.10. Jos ei muuta saada aikaiseksi, niin ainakin mahdottoman hyvä kaaos. Pikkupojatkin on kinkereihin ilmoitettu, joten ehkäpä ne pitää opettaa sitä ennen kulkemaan hihnassa ja seisomaan hetki paikoillaan. Hampaiden näyttäminen siivosti olisi myös aika hyvä tavoite. Tarmo opiskelee tottiksen alkeita, pikkumiehet vain humputtaa ja hengaa mukana. Taidanpa viikonloppuna ajaa molemmilla jäljet. Sen näyttelyremmin ehtii ottaa esille myöhemminkin...