Corgiseura oli ristinyt erikoisnäyttelynsä supisuomalaisittain "Jubilee Showksi" joten pitihän niitä juu-bileitä meidänkin lähteä katsomaan ja kokemaan. Perjantaille 650 kilsaa ajoa, kadonneita aarteita, hitaita Keski-Suomen kilometrejä (tirpaskaa turpiin jos mainitsen vielä menevänin nelostien kautta eteläisimpään Suomeen), mökki, rantasauna ja hyvä seura. Kiva, mutta raskas päivä.

Lauantai kun koitti, niin JUU - meillä oli ne BILEET. Tai no ne varsinaiset on vielä pitämättä, mutta jos menestyksellä mitataan niin syytä on bilettää ja hartaasti sitten kun saadaan asianosainen porukka kasaan. Meidän tassuttelijat oli aika pätevinä kehissä aina nuorimmasta vanhimpaan saakka. Porukallakin pärjättiin. Menestyksestä on listausta ja tarinaa kotisivuilla, joten mitäpä tuota sen kummemmin toistelemaan. Tulosteksti löytyy osoitteesta: http://www.jofli.net/bigwood/?p=1588

Näyttelypaikka oli hieno Kennelliiton tytäryhtiö Showlinkin omistama halli "Showlink Areena". Siisti sisätila, vaikkakin niissä kesän piknik-painotteisissa on aina oma tuntunsa, joka täältä nyt puuttui. Ehkäpä sisätilassa se neljän kehän rinnakkain pyöriminen toi tietynlaista kiireen tuntua. Omien koirien esittämisen lomassa toisten kehien seuraaminen oli liki mahdotonta. Noh - ihan omaa syytä tosin kun ilmoitin melko liudan koiria kehään. Ehkä yhden koiran kanssa liikkuessa olisi voinut seurailla kehiä enemmän, joskin sittenkin se olisi ollut vaikeaa kun neljässä kehässä kiersi koiria päivän aikana reippaasti yli 300. Erkkari alkaa kohota nyt sellaisiin mittasuhteisiin, että kohta lienee paikallaan miettiä tapahtumasta kaksipäiväistä. Joko molemmille roduille omat päivät ja seminaaria väli-illalle tai sitten eri sukupuolet eri päiville. Jotain muutosta tähän on tultava jos halutaan, että erikoisnäyttely pysyy myös opettavaisena tilaisuutena ja katsauksena rodun tilanteeseen. Tällä konstilla vedettynä keskittyminen oppimismielessä ontuu ja pahasti. Jos ei tilaisuutta saada tai raaskita jakaa kahdelle päivälle, niin olisiko edes sellaisessa ajatuksessa itua, että paras uros / paras narttu -kehien aikaan muu halli pysähtyy seuraamaan tämän kilpailun kulkua. Näissä kehissä nyt ainakin näkisi sen päivän tuomareiden sen hetkiset parhaimmistot aika kattavasti. Näkisi edes JOTAIN. Tuloslistat jälkikäteen ei paljon lämmitä, vaikka ne tulisivat eetteriin hyvinkin nopeasti. Tahtois nähdä niitä koiriakin...

Toinenkin mietintämyssyyn laitettava ajatus minulla olisi. Välittyköön tätä kautta tai olkoon välittymättä, mutta mielestäni rotujärjestömme voisi nyt kirjata sen aikaisemmin kirjoittamattoman säännön erikoisnäyttelyn järjestämisohjeistukseen, että näyttelytoimikunnan jäsenet eivät mene omien koiriensa kanssa kehään. Monessa rotujärjestössä näin on tehtykin ja silloin pelisäännöt ovat kaikille selvät jos sitä moraalinpoikasta ei ikiomasta omastatunnosta löydy. Kyllä ne omat koirat voivat sinne kehiin osallistua, mutta kovin hyvää kuvaa se ei touhusta anna jos toimikuntalaiset hyppäävät päivän aikana kehissä toimitsijaruusuke rinnassa hoitamassa asioita ja ruusukkeen riisuttuaan palaavat kehään esittämään koiriaan. Onneksi tällä kertaa tuomarivalinnat olivat osuneet niin nappiin, että tällaisella pelillä ei ollut mitään vaikutusta valintoihin. Koirat arvosteltiin koirina ja hyvä niin!

Kolmas kummastukseni koski etukäteen sitä, että 9 koiran ilmoittanut sai yhden osallistujalahjan ja 1 koiran ilmoittanut sai 1 osallistujalahjan. En tiedä onko tuo käytäntö ollut kauankin voimassa kun en ole kahtena aikaisempana vuonna erkkarissa ollut, mutta jotenkin näin useamman koiran ilmoittaneena ei voi välttyä siltä ajatukselta, että me isosti rahaa toimikunnan kassaan siirtävät maksamme yhden koiran omistajien osallistujalahjat. No näyttelypäivänä kyllä selvisi, että en minä olisi ainakaan kahta-kolmea lahjaa useammalla mitään tehnytkään kun osallistujalahja oli 6 kpl lasinalusia. Olisi toki ollut ihan kiva antaa Eileenille ja Jo'llekin omat lahjansa, sillä olinhan ilmoittanut sinne koiria heidänkin nimillään omistajia kun ovat siinä missä minäkin. Tyhmä vain kun olin, olin merkinnyt myös itseni koirien omistajiksi. Pienellä taktikoinnilla oisin saanut heillekin muistot näyttelystä.

Neljäs marmatus oli sitten kiertopalkintojen vähäinen arvostus. Kyllä ne kiertopalkinnot pitää jakaa siellä mistä ne saadaan eli kehästä. Piste! Jos vedotaan kehäsihteereiden liikaan työtaakkaan, niin kehäsihteerit valitaan sitten sen mukaan, jotka ovat valmiita lähtemään erikoisnäyttelyihin tekemään vähän kehäsihteerin perustyöstäkin poikkeavia hommia. Oliko kehäsihteereiltä edes kysytty kantaa kiertopalkintojen jakoon? Kokeneet kehäsihteerit kyllä tietää erkkareihin lupautuessaan, että muutakin kuin nauhanjakoa voi olla tiedossa... ainakin meillä päin tämä on aika selviö.

Päivän parasta antia oli ehdottomasti yhteishenki, joka meillä porukassa vallitsi. Kaikki puuhastelivat sen eteen, että koirat saatiin siinä hässäkässä kehiin, pissatettua ja juotettua. Kiitän teitä kaikkia! Erityiskiitokset koiria esittäneille, eritoten yhtäkkiä apuun nykästyille Heidille, Jutalle ja Vivianille! Ulla ja Tiiahan olivat ihan korvaamattomia uroskehällä ja Eileen sai taltioitua näyttelyä videolle ja tuloksia luetteloon. Pirjokin puolikuntoisena taisteli päivän läpi urheasti ja ääni meni vasta savolaisten yhteiskuljetuksen (Päivi & Pirjo) kotiuduttua. Savolainen puhekiellossa... ai kauheeta...

Näyttelyn jälkeen lähdettiin Ullan ja Eileenin kanssa ajelemaan kohti kotia. Tällä kertaa valitsimme viisaampina tutun reitin Tampere -Seinäjoki-Kokkola ja kylläpä se olikin jouhevampi. Kotona oltiin puoli neljän tienoissa sunnuntaina aamuyöllä. Näin jälkikäteen ajateltuna minulla ei ole ihan selvää muistikuvaa tuon aamuyön hetkistä, mutta oletettavasti pissatimme koirat ja kaaduimme sänkyihin kukin tahoillamme.

Sunnuntai meni elpyessä. Maanantaina etsittiin Eileenin kanssa taas aarteita ja haettiin Mustimirristä Royal Caninin lahjakorteilla ruokaa niin kissoille kuin koirillekin. Erkkarin ruokapalkintosaldo oli 18 kiloa kissanruokaa, 35 kiloa koiranruokaa ja 4 kiloa vielä hakematonta kissan/koiranruokaa. Saipa reissun kustannuksia edes jossain muodossa takaisin!

Eileen on nyt valintansa tehnyt. Englantiin lähtee pojista Kusti - siis se vaaleampi. Tämä suurvoittaja Marski jää meille ikiomaksi... tai jos Jenniltä kysytään niin SEN ikiomaksi. Koska pojat ovat kuitenkin niin kovasti rakkaita meille, en voinut olla ostamatta erkka... eiku juu-bileistä tällaista taulua. Siinä on Marski ja Kusti niin täydellisinä!